Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En suostu tapaamaan kehitysvammaista serkkuani, olenko suvaitsematon
04.08.2020 |
Eli minulla on miespuolinen, kehitysvammainen serkku. Olen itse 23-vuotias ja tämä serkkuni on 16. Hänen kanssaan on oikeasti ihan täyttä h**vettiä olla edes samassa talossa, hän on ihastunut minuun ja on mm. kourinut minua rinnoista ja pepusta useaan otteeseen ja halaa väkisin. Yleensä ollessani samassa talossa edes hän seuraa minua kaikkialle ja puhuu kaikenlaisia rivoja juttuja ja hinkuttaa itseään minuun.
Serkkuni vanhemmat eivät näe tässä toiminnassa mitään vikaa, toistelevat vain, että kuinka poikansa on kehitysvammainen eikä kykene omaa käyttäytymistään säätelemään. Oma äitini vain naureskelee, kuinka x on niin ihastunut minuun ja käskee nauttimaan huomiosta. Vaikka tuo "huomio" on ihan hemmetin ahdistavaa...
Olen nyt kuukauden ajan kieltäytynyt kaikista kutsuista tuonne tätini luokse, olen vedonnut kaikenlaisiin kiireisiin ja koronarajoitteisiin. Eilen kuitenkin menin käymään vanhemmillani ja tietysti tuo tätini oli siellä poikansa kanssa käymässä kylässä. Käännyin suorilta pois, kun huomasin heidän olevan siellä ja illalla äitini tuli käymään asunnollani ja sain haukut siitä, kuinka suvaitsematon ja huonosti käyttäytyvä olen. Yritin tietysti sanoa, että on oikeasti ahdistavaa, kun itseäni paljon suurempi mies/poika jatkuvasti lähentelee ja pelkään oikeasti, että hän voisi jopa raiskata minut. Tähän äitini totesi, että on näemmä kasvattanut minusta suvaitsemattoman ihmishirviön yms kaikkea muuta ei-niin mukavaa.
Kumpi meistä nyt on "oikeassa"? Olenko hirveän suvaitsematon, jos kieltäydyn näkemästä tuota serkkuani ollenkaan?
Kommentit (23)
Et ole, tämä tätisi on joku uhriutuja. Totta kai kehitysvammaisen lapsen kasvattaminen on haastavampaa, mutta silti pitää vähän tajuta, ettei tuollainen toiminta ole hyväksyttävää. Veisivät jollekin asiantuntijalle. Mistä sen tietää, jos tuo mies raiskaakin sinut tai jonkun muun? Vastuu on vanhemmilla. En voi sietää tuollaisia vanhempia, jotka ovat vaan voi voi, hankalaa on. Ei puheet mitään auta, vaan TOIMINTA. Voivoit-sikseen. He lapsen toivat tähän maailmaan, joten myös huolehtivatkin ja ottavat vastuun hänestä, oli kehitysvammainen tai ei. JOs perheesi ei tätä tajua, niin olkoon niin. Sinulla on oikeus olla osallistumatta, jos serkkusi tekee noin eikä kukaan tee mitään. Seksuaalista häirintää se on eikä sinun sitä tarvitse sietää, vaikka perheesi sinua haukkuukin. Sinä se tässä oikeassa olet. Pahimmillaan käy niin, että perheesi uskoo vasta, kun tämä serkkusi tekee rikoksen, koska joku ei-sukulainen (jos niin käy) ei jätä asiaa niin helposti sikseen, jos kokee seksuaalista häirintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika aikuistua ja ottaa etäisyyttä sukulaisiin, joiden mielestä sinua saa ahdistella ja lähennellä mokomalla tekosyyllä.
Vammainen voi todellakin tehdä sinulle väkivaltaa ra**kaukseen asti, jos se sallitaan. Onhan hänen tilanteensa surullinen, mutta ongelma ei ole sinun, eikä sinun tarvitse hyväksyä ja ymmärtää ei-toivottua lähentelyä enempää häneltä kuin keneltäkään.
Voimia irtiottoon.
Totta. 16-vuotiaalla voi olla jo ihan aikuisen voimat. En haluaisi kuulostaa dramaattiselta, mutta kyllä siinä voi olla ihan todella vaarassa.
Itselleni sattui teininä ikävä tilanne, kun bussiin tuli vakavanpuoleisesti kehitysvammainen ehkä minua vähän vanhempi poika (vaikea sanoa mitään varmaa ilman alan koulutusta) avustajansa kanssa. Poika sitten huomasi minut ja alkoi kovaan ääneen kertoa, mitä tahtoisi tehdä minulle - hän oli aikuisen tai ainakin aikuistuvan miehen ruumiissa hormooneineen kaikkineen mutta ei ollut omaksunut minkäänlaisia häveliäisyyssääntöjä. Kyllä ällötti ja pelottikin - ja tietysti sain haukut äidiltäni jälkeenpäin, kun halusin lähteä bussista saman tien.
Olen pahoillani apn puolesta, voimia irtiottoon. Ei lähentelyä pidä sietää edes hyväntekeväisyysmielessä (en nyt parempaakaan sanaa keksi).
Alue: Aihe vapaa
Et ole yhtään. Helppohan noiden on vetää suvaitsemattomuuskortti. Oli minkälainen vamma tahansa, kuten kehitysvamma, ei se oikeuta tai saisi olla selitys jokaiseen toimintaan, kuten tuohon kourimiseen. En minäkään kestäisi. Et ole suvaitsematon todellakaan, vaan aikuinen, joka tietää rajansa. Helpostihan tätisi voi selitellä nuo asiat, mutta kaikkea ei tarvitse sietää, oli sukua tai ei. Tuo toiminta on jo kyllä hyvin inhottavaa sorttia ja tätisi voisi ottaa enemmän vastuuta. Hänen lapsensa eli myös hänen vastuunsa.