"Nyt loppui lasten ehdoilla meno", sanoi monilapsisen perheen äiti.

Aihe on siinä mielessä mielenkiintoinen, että en pysty itseäni määrittelemään oikein kumpaankaan, mutta ihan keskitien kulkijoitakaan ei olla.

Ensinnäkin olen siinä samaa mieltä, että jo ennen lapsia olisi hyvä, että olisi nähty ja koettu monia aikuisten asioita, koska yhteiset kokemukset lujittavat parisuhdettakin ja on helpompi keskittyä lapsiperhe-elämän ajoittain varsin tylsään ja rutiininomaiseenkin arkeen.

Toisaalta olemme tehneet 4v:n ja 7 kk:n ikäisen kanssa kaupunkiloman, jossa ei ollut yhtään ainoaa lasten kohdetta ja jossa lasten rytmit menivät siinä mielessä sekaisin, että ruokaa syötiin täysin eri aikoihin kuin esim. kotona. Kaikkien mielestä oli silti tosi onnistunut loma.

Toisaalta taas teimme juuri oikean lapsiperheloman, jossa hotellikin valittiin lasten ehtojen mukaan ja jossa emme tehneet shoppailua ja iltaista viinilasillisen litkimistä lukuunottamatta mitään aikuisten juttua.

Meillä myös arkea mennään siinä mielessä lapset ykkösinä, että lapsilla on mahdollisuus harrastaa, saavat kokeilla erilaisia harrastuksia ja me vanhemmat kuskaamme ja harrastamme näitä lasten harrastuksia sitten vapaa-aikanamme. Elämme todella tiukasti lapsiperhearkea emmekä vietä vapaita iltoja tai vapaita viikonloppuja vaan koko perhe osallistuu yhdessä kaikkeen.

Olemme valinneet näin. Aina silloin tällöin jompikumpi aikuisista väläyttelee mahdollisuutta kahdenkeskiseen viikonloppuun tai lomaan mutta aina päädymme siihen, että lasten kanssa on niin kiva matkustaa ja nähdä heidän reagointejaan, että emme halua luopua niistä. Ensi vuonna on vuorossa taas vähän aikuisempi kaupunkiloma, mutta juuri miehen kanssa pohdittiin, että kun olemme itse saaneet ennen lapsia lomailla haluamallamme tavalla, ei ole kiirettä tai pakkoa vääntää lomista väkisin meidän kaltaisiamme vaan hyvin voimme vastaisuudessakin lomailla lähes lasten ehdoilla.

Meillä siis eletään aika lapsikeskeistä arkea tällä hetkellä, mutta välillä sitten tehdään jotain ihan muuta. Emme ole koskaan noudattaneet niin tiukkaa rytmiä lapsillamme, etteivätkö ruokailu- tai nukkumisajat ole voineet joustaa tunnin suuntaan tai toiseen ja joskus enemmänkin. Parasta lapsissamme on se, että he osaavat joustaa eivätkä mene tolaltaan muutoksista, joten on mahdollista arjen keskellä tehdä aivan rutiineista poikkeava päivä eikä se vaikuta lasten mielialaan tai nukkumisiin. Näin on helppo joustaa siitä lapsikeskeisestä arjesta eikä tarvitse pelätä kiukkukohtauksia tai yövalvomisia.

Nuoret äidit valittaa. Vielä ehditte elää omaa elämää kun saatte lapset täysi-ikäisiksi. Sitten saatte mielin määrin shoppailla jos enää kiinnostaa, harrastaa joogaa, luovaa ilmaisua jne. Nyt täytyy olla lasten kanssa jotta saatte veronmaksajia tähän yhteiskuntaan.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 08:53"]

Meillä pyritään keksimään kaikille sopivaa ja mieluisaa tekemistä. Puistattaa, että reissulla mentäisiin pelkästään aikuisten mielihalujen mukaan. Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista).

Tottahan on hyvä tukea ja kannustaa lapsia yleensäkin omatoimisuuteen, mutta tosiasia on, että lapset hyötyy aktiivisista vanhemmista. Kouluiässä jo näkee, kuka on harrastanut pienestä pitäen monenlaista ja kuka on vaan ollut kotona "leipomassa ja tekemässä puutöitä vanhempien kanssa", mitä moni palstamamma tuntuu pitävän parhaana.

Jos vasta siinä iässä aloittaa harrastuksen, kun osaa itse kulkea bussilla tai pyörällä harrastukseen, on tipahtanut monen hienon asian ulkopuolelle. Ei esim. kilpaurheilulajeja tai soittoharrastusta tai balettia oikein voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana.

[/quote]

Usko tai älä, mutta kaikkien aikuisten elämä ei ole juominen ja bilettäminen

Meillä ei mennä ns. lasten ehdoilla. Meillä eletään yhteistä elämää. Meidän aikuisten lempipuuhaa on urheilu esimerkiksi ja lapset viihtyvät esim suunnistamassa ja retkeilemässä tuntureilla tosi hyvin. 

Lapsille on hyvä nähdä ja tehdä sitä mitä aikuisetkin haluaa. 

Mutta toki ymmärrän, jos sinun aikuistenmaailma on vain rantabaarissa juomista

Me mennään lasten ehdoilla. Omat menot on menty vähäksi aikaa. Lapset saa kokeilla eri harrastuksia ja jatkavat jos on kiinnostusta enemmän. Meillä ei ole kiire minnekään. Lomille varataan lapsiystävällinen vaihtoehto. Kyl me sitten taas ehditään omiin menoihin kun kuopus, neljäs lapsista tuosta vähän vielä kasvaa. Ja on meillä omaa aikaakin lasten harrastuksista ja lapsista huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:18"]

Lapsia pitää tehdä vasta kun oma elämä on eletty. Näin minä näen.

[/quote]

 Aijaa..kahdeksankytvuotiaanako ? Ja vähän yli?

Me vietimme kesäkuussa parin päivän loman Turun keskustassa kahden pienen lapsen kanssa. Kaikki tuntuivat olettavan meidän vierailleen muumimaailmassa, onhan meidän lapset muumimaaimaikäisiä ja no, olimme Turussa. :) Pohdimme miehen kanssa muumimaailman portilla että kallista on, tylsää on, lapset eivät parkkipaikalla tunnistaneet paikkaa muumimaailmaksi, joten jätimme väliin. Vietimme ne pari päivää kaupungilla pyörien, ulkona syöden, kahviloissa ja tutustuimme pariin leikkipuistoon. Lapset ja vanhemmat tyytyväisiä, ja satanen "säästyi".

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:24"]

Kyllä minäkin sanoisin, että peli on jo menetetty, jos vasta teini-iässä aloittaa soittamisen. Johan siinä on musiikin teoriassa pänttäämistä ja ilman sitä tietoutta ei lahjakaskaan pitkälle opiskele.

[/quote]

SIIIS jos nyt puhutaan jostain Sinfoniaorkesterin viulunvinguttajista, niin joo, silloin pitää alkaa varmaan 4-v iässä viuluviikareissa. 

Jos taas haluaa esim. Rockmuusikoksi, niin silloin se nyt vaan yleensä menee niin, että teini-iässä perustetaan bändi, eikä kukaan välttämättä osaa siinä kohtaa soittaa yhtään mitään. Ja silti voi päästä musiikillisesti vaikka miten pitkälle.

Meillä pyritään keksimään kaikille sopivaa ja mieluisaa tekemistä. Puistattaa, että reissulla mentäisiin pelkästään aikuisten mielihalujen mukaan. Tyyliin mukulat johonkin ipanakerhoon päiviksi, että vanhemmat saa istua rantabaarissa oluella... (ipanakerhot tietty on monen lapsen mielestä kivoja, ei siinä mitään, mutta puhun aikuisten motiivista).

Tottahan on hyvä tukea ja kannustaa lapsia yleensäkin omatoimisuuteen, mutta tosiasia on, että lapset hyötyy aktiivisista vanhemmista. Kouluiässä jo näkee, kuka on harrastanut pienestä pitäen monenlaista ja kuka on vaan ollut kotona "leipomassa ja tekemässä puutöitä vanhempien kanssa", mitä moni palstamamma tuntuu pitävän parhaana.

Jos vasta siinä iässä aloittaa harrastuksen, kun osaa itse kulkea bussilla tai pyörällä harrastukseen, on tipahtanut monen hienon asian ulkopuolelle. Ei esim. kilpaurheilulajeja tai soittoharrastusta tai balettia oikein voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana.

Totta tuo, mitä 2 sanot harrastuksista.

En nyt ole sitäkään mieltä, että lapsien elämä pitäisi organisoida aamusta iltaan täyteen aikuisen ohjaamaa tekemistä, siinä kärsii jo lapsen mielikuvitus ja kenties sosiaaliset taidotkin. Mutta välimuoto olisi varmaan tässäkin paras.

ap

Mikäli on esim 3 lasta jakaikilla harrastuksia, jääkiekko, jalkapallo, piano, partio, sähly niin siinä saa mennä todella lasten ehdoilla, on kuljetusta monia kertoja viikossa ja viikonloppunakin. Kuka arvostaa mitäkin. Pääasia että koulukin menee hyvin. Kaikki jos on vielä tyytyväisiä niin ketä se haittaa.

Lasten ehdoilla se on mentävä kun kerta niitä lapsia on.

Olin mökillä alakouluikäisten lasteni kanssa muutaman päivän ja sovimme jo lähtiessä, että siellä ollaan rennosti ja minulle ei tulla naukumaan "mulla ei ole mitään tekemistä" jos haluan hetken lukea rauhassa. Kivasti menikin, seurasin lasten uimiset, kävin kävelemässä kalliolla lasten keksimää reittiä, pelasin heidän kanssaan ulkopelejä jne. mutta sain myös ihan vain istua ja lueskella ja lapset keksivät tekemisensä itse. Tässä menimme siis sekä minun, että lasten ehdoilla ja mukavaa oli.

Ihmettelen vanhempia, jotka järjestävät lomalla koko ajan lapsille tauotonta tekemistä ja hyppäävät koko ajan lasten kanssa huvipuistoissa, puuhamaissa, uimassa, muumimaailmoissa ja ties missä. Muutamassa paikassa voi käydä, mutta välillä pitää olla toimintaa, joka ei ole vain lapsille ajateltua, heidän pyynnöstään ja heidän huvikseen. Hyvin on ainakin meillä lapset keksineet itsekin tekemistä.

Meillä toimitaan molemmilla tavoilla, eli välillä lasten ehdoilla, välillä aikuisten ehdoilla. Toimii hyvin koululaisten kanssa jo.

Alkuperäiseen sanoisin, että kultainen keskitie on paras. Lomalla lasten ja aikuisten ehdoilla. Joitakin kohteita voidaan käydä siksi, että aikuiset niin haluavat (vaikka joku museo matkan varrella, joka ei niin innosta ainakaan kaikkia lapsia), ja sitten taas niitä lastenjuttuja, joissa aikuiset mukana valvomassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että soittoharrastusta tai balettia ei voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana. Miksi ei voi? Jeps, jos aloitat vasta kymmenvuotiaana, eihän sinusta voi tulla konserttipianisti 15 vuotiaana. Mutta entäs, jos haluat soittaa vain omaksi (ja kenties läheistenkin iloksi). Soittotaito pysyy, vaikkapa lauluja voi säestää perhejuhlissa (jos perhe näin haluaa), tai opettajana koulussa tai... Jos elämme 80 vuotiaiksi ja ylikin, eiköhän sitä soitintakin ehdi riittävästi soittaa. Elämästä voi nauttia ilman kilpaurheilua ja soittoa ammattiurana. Liikuntaakin voi harrastaa, vaikka sitten olisi sieltä hitaammasta päästä. En ymmärrä ajatusta, että harrastukset pitää aloittaa 4-vuotiaana, tai niitä ei voi tehdä koko elämässä. Minulla lapset käyvät uimakoulussa tms. alle kouluikäisenä - kouluiän tullessa löytynee pidempiaikaiset harrastukset (vanhimmalla on jo, muut alle kouluikäisiä).

Mä ärsyynnyn monen äidin asenteesta, jossa koko elämä järjestetään lasten ehdoilla. Äidillä on pelkästään työ ja lasten harrastukset. Mun mielestä pitää olla mahdollista järjestää elämä niin, että vanhemmalla on oma harrastus ja tavata omia ystäviään edes silloin joskus. Työkavereissa näkee aika paljon niitä, jotka ovat kulkeneet futis-telunevoimistelu-taitoluistelu-jääkiekkotreeneissä viimeiset 15 vuotta, niin lasten kotoa muutettua ei olekaan oikein mitään. Monet tuntuvat unohtavan itsensä siinä vaiheessa.

kyllä mun mielestä alaisten vanhemmalla voi olla omia menoja a toivon tosiaan ettei meidän elämästä tule ikinä sitä että kuskataan lapsia kaikki viikonloput ympäri etelä-suomea turnauksia ja kaikki illat treenejä.

mulla on lapset siinä iässä, että ekoja valintoja voi tehdä kilpaurheilijamaisesta harrastuksesta. Tähän asti on pystytty torppaamaan. kyllä harrastuksista voi saada paljon iloa vaikka ei olisikaan kuutta kertaa viikossa treenejä 8-vuotiaana. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:04"]

Olin mökillä alakouluikäisten lasteni kanssa muutaman päivän ja sovimme jo lähtiessä, että siellä ollaan rennosti ja minulle ei tulla naukumaan "mulla ei ole mitään tekemistä" jos haluan hetken lukea rauhassa. Kivasti menikin, seurasin lasten uimiset, kävin kävelemässä kalliolla lasten keksimää reittiä, pelasin heidän kanssaan ulkopelejä jne. mutta sain myös ihan vain istua ja lueskella ja lapset keksivät tekemisensä itse. Tässä menimme siis sekä minun, että lasten ehdoilla ja mukavaa oli.

Ihmettelen vanhempia, jotka järjestävät lomalla koko ajan lapsille tauotonta tekemistä ja hyppäävät koko ajan lasten kanssa huvipuistoissa, puuhamaissa, uimassa, muumimaailmoissa ja ties missä. Muutamassa paikassa voi käydä, mutta välillä pitää olla toimintaa, joka ei ole vain lapsille ajateltua, heidän pyynnöstään ja heidän huvikseen. Hyvin on ainakin meillä lapset keksineet itsekin tekemistä.

[/quote]

No tätähän se yks kuuluisa kotimainen lastenpsykologikin sanoi, että "lapset ohjelmoidaan/harrastetaan nykyään kuoliaaksi"...

Lapsia pitää tehdä vasta kun oma elämä on eletty. Näin minä näen.

Kiinnostaisi tietää, mitä te sitten teitte ne muut päivät ja miten lapset viihtyivät? Moni "tekeminen" on sellaista, jota ei voi katsoa pelkästään lasten ehdolla menemiseksi. Lapsetkin tykkäävät syödä ravintolassa, shoppailla, käydä nähtävyyksissä ja ottaa aurinkoa. Etenkin, jos ulkomailla ollaan.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:07"]

Alkuperäiseen sanoisin, että kultainen keskitie on paras. Lomalla lasten ja aikuisten ehdoilla. Joitakin kohteita voidaan käydä siksi, että aikuiset niin haluavat (vaikka joku museo matkan varrella, joka ei niin innosta ainakaan kaikkia lapsia), ja sitten taas niitä lastenjuttuja, joissa aikuiset mukana valvomassa.

Mutta sitä en ymmärrä, että soittoharrastusta tai balettia ei voi aloittaa vasta kymmenvuotiaana. Miksi ei voi? Jeps, jos aloitat vasta kymmenvuotiaana, eihän sinusta voi tulla konserttipianisti 15 vuotiaana. Mutta entäs, jos haluat soittaa vain omaksi (ja kenties läheistenkin iloksi). Soittotaito pysyy, vaikkapa lauluja voi säestää perhejuhlissa (jos perhe näin haluaa), tai opettajana koulussa tai... Jos elämme 80 vuotiaiksi ja ylikin, eiköhän sitä soitintakin ehdi riittävästi soittaa. Elämästä voi nauttia ilman kilpaurheilua ja soittoa ammattiurana. Liikuntaakin voi harrastaa, vaikka sitten olisi sieltä hitaammasta päästä. En ymmärrä ajatusta, että harrastukset pitää aloittaa 4-vuotiaana, tai niitä ei voi tehdä koko elämässä. Minulla lapset käyvät uimakoulussa tms. alle kouluikäisenä - kouluiän tullessa löytynee pidempiaikaiset harrastukset (vanhimmalla on jo, muut alle kouluikäisiä).

[/quote]

Voi aloittaa, mutta esim. musiikkiopistossa soitinvalmennukseen haetaan seitsenvuotiaana, ja kilpaurheilussa (jonka mainitsin) lapset aloittavat jo ennen kouluikää. Välttämättä ei edes pääse edistyneiden ryhmään sivusta, kun alkeisryhmät on 4-5 -vuotiaille ainoastaan.

2

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:29"]

Kiinnostaisi tietää, mitä te sitten teitte ne muut päivät ja miten lapset viihtyivät? Moni "tekeminen" on sellaista, jota ei voi katsoa pelkästään lasten ehdolla menemiseksi. Lapsetkin tykkäävät syödä ravintolassa, shoppailla, käydä nähtävyyksissä ja ottaa aurinkoa. Etenkin, jos ulkomailla ollaan.

[/quote]

En välitä kertoa kovin yksityiskohtaisesti, koska en halua ystävien tunnistavan mahdollisesti itseään. Mutta todellakin ns. aikuisten juttuja, lapset roikkuivat sivussa tai jäivät majapaikkaan touhuamaan omiaan. Omat lapseni sanoivat jälkeenpäin, että oli vähän tylsä reissu.

ap