Mulla on välillä erittäin vaikeaa elämä aspergerpiirteisen mieheni kanssa.

Meillä on ratkaisuna se, että ei asuta saman katon alla, tosin lapsia ei ole, molempien lapset aikuisia. Mies nimittäin on ihan erakko, siksi hänen parisuhteensa kaatuneet. Ei silti, helppoa ei ole ollut, mutta minulla auttaa se, että olen tottunut itsenäiseen elämään ja nautin siitä, masentunut ja alkoholiongelmainen exäni oli vielä paljon vaikeampi. Parhaimmillaan assini on kiva keskustelija, hyvä rakastaja, viisas mies ja ammatissaan taiteilijana menestynyt.

Miten tuo huono elämänhallinta ja säännöllisyyden ja järkeistetyn päivärytmin vaatimus näkyy konkreettisesti?

Meillä esim. säännöllisyyden tarve näkyy siinä, että mies menee ihan puihin, jos rutiineja yhtäkkiä rikotaan eikä kellään ole sitten kivaa. Jos tietää, että on esim.synttäriyllätys luvassa, asia on ok, mutta eilen kun päätin yhtäkkiä viluissani että haluankin saunaan koko perheen voimin, se olikin taas ihan ylitsepääsemättömän hankalaa. Mies hoki kärttyisänä koko saunareissun, että tää ei ole hyvä idea, menee liian tiukille (kesälomilla olevien lasten nukkumaanmeno..), tää ei ole hyvä idea. No ei se ollut joo, kun mulla meni hermo urputtajaan ja huusin että häipyy sitten siitä valittamasta. Tällaisia tilanteita on koko ajan ja on epäreilua, että aina hermostun, kun tiedän mistä johtuu, mutta eikö se nyt mitenkään pysty kehittämään itseään?? Ikinä ei ole mitään apua hakenut ongelmiinsa, niiden kanssa vaan pärjäillään. Itse olisin sen omaisten vertaisryhmän tarpeessa todellakin.

Mies myös juuttuu asioihin, tietyt jutut on tehtävä tietyllä tavalla tai niitä ei tehdä lainkaan. Uusiin asioihin tarttuminen on tosi vaikeaa, kaikki käytännön työ, kuten naulan hakkaaminen seinään on ponnistus, jonka takia kiukutellaan ikuisuus. Jos tulee paljon suullista informaatiota kerralla, josta alkuosa on jotenkin hätkähdyttävä tai ihan uusi tieto hänelle, loppuosa informaatiosta menee aivan ohi. Välillä mietin, ollaanko me oltu samassa tilanteessa ollenkaan, kun käsitys tilanteen kulusta eroaa niin paljon. Muut tuskastuvat mieheen myös, kun hän saattaa kysyä jotain, mikä on juuri kerrottu, koska hän on vielä jumissa siinä ekassa asiassa. vilkkaan ja polveilevan keskustelun seuraaminen on hänelle hankalaa, mutta koska mies on kahden kesken hauska ja yleisesti ottaen reilu ja ystävällinen, hänellä on paljon kavereita. Luulen, ertä osa näistä yliopistomaailman tyypeistä on kyllä asseja itsekin. Mies rakastaa hauskaa seuraa ja on minusta vähän porukan pellejen vietävissä toisaalta.

Kyllä mä rakastan miestä hirveästi, hän on maailman kiltein ja rakastavin ihminen ja ihana isä, vaikka välillä liian yksisilmäisesti sovittujen sääntöjen mukaan menee eikä pysty oikein soveltamaan tilanteesta toiseen. Jotain tukea tai keskusteluapua kaipaisin kyllä kovasti.

T. Aiemmin kirjoittanut, muttei ap

Eikö niitä sosiaalisia tilanteita voi vain välttää mahdollisuuksien mukaan, samoin rutiinien rikkomista? Meillä molemmat ei as, mutta introvertteja kotihiiriä, ja me vältämme sosiaalisia tilanteita ja ollaan aina kotona omissa rutiineissamme. No problems!

Mieheni on huvi rajoittunut sosiaalisesti ja todella surkea tunnepuolella. Hän ei kykene näyttämään tunteitaan eikä empatiaa, enkä tiedä kykeneekö hän niitä edes tuntemaan. Kjos hän jotain esim pahoittelee tai osoiettaa tunteita, hän tekee sen käskystä. Lapsile hän kykenee tunteita tuomaan julki, aidon oloisesti.

Sosiaalisia suhteita hänellä ei ole, ja on hyvin vaivautunut ja onneton muiden seurassa. Työelämässä hän on normaalisti, mutta vetäytyy ja pitää kiinni omista tavoistaan. Ei ole kovin älykäs ja ongelmia erityisesti siis tunnepuolella ja sosiaalisissa suhteissa.

Toisaalta hän on äärimmäisen taitava käsistään, työnarkomaani jne.

Viime aikaisten vaikeuksien aikana olen ruvennut pohtimaan, ettei hän taidakaan olla narsisti, vaan ehkä as. Kuulostaa kadulta, mutta hänellä todella on jokin ongelma ja olen todella väsynyt tilanteeseen.

Mitä piirtweitä teidän as miehillä on? Miten diagnoosi saatiin? Mitä tukea hommaan voi saada?

on väärin sanoa, että hän ei ole älykäs. Hän on toki, mutta hyvin kapea-alaisesti, yhdeltä käytännön tekniikan alueelta. Kaikki muu on hänelle herttaisen yhdentekevää.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 00:48"]

Mieheni on huvi rajoittunut sosiaalisesti ja todella surkea tunnepuolella. Hän ei kykene näyttämään tunteitaan eikä empatiaa, enkä tiedä kykeneekö hän niitä edes tuntemaan. Kjos hän jotain esim pahoittelee tai osoiettaa tunteita, hän tekee sen käskystä. Lapsile hän kykenee tunteita tuomaan julki, aidon oloisesti.

Sosiaalisia suhteita hänellä ei ole, ja on hyvin vaivautunut ja onneton muiden seurassa. Työelämässä hän on normaalisti, mutta vetäytyy ja pitää kiinni omista tavoistaan. Ei ole kovin älykäs ja ongelmia erityisesti siis tunnepuolella ja sosiaalisissa suhteissa.

Toisaalta hän on äärimmäisen taitava käsistään, työnarkomaani jne.

Viime aikaisten vaikeuksien aikana olen ruvennut pohtimaan, ettei hän taidakaan olla narsisti, vaan ehkä as. Kuulostaa kadulta, mutta hänellä todella on jokin ongelma ja olen todella väsynyt tilanteeseen.

Mitä piirtweitä teidän as miehillä on? Miten diagnoosi saatiin? Mitä tukea hommaan voi saada?

[/quote]

No mitäs olet mennyt naimisiin sellaisen kanssa. Käyttäkää järkeänne joskus.

Ihana kakkonen. Kiitos. Sä et varmaan tajua, mutta mua piristi tuo sun vastaus.

Ap

Kerro tarkemmin ap..

T. As-piirteisen miehen vaimo, joka epäilee että pojalla sama homma..

Niin miksi? Sitä minäkin ihmettelen. Tavallisen miehenkin kanssa on vaikea kommunikoida / olla samalla aaltopituudella, miten sitten tuollaisen..? En tajua. Sori.

Noi kakkosen tyyppiset on ihan turhia kommentoijia. Mulla on myös as-piirteinen mies, diagnoosi tuli vasta neljän vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia oli jo kaksi sillon, joten ihan kevyesti ei eroakaan tule otettua, ei sillon eikä myöhemmin. Se ei silti tee elämää helpommaksi näiden piirteiden kanssa...

Täältä ainakin tsempit siis. Mua on helpottanut as-puolisoille tarkoitettu vertaisryhmä, johon siis huolitaan myös as-piirteisten ja diagnosoimattomien as:ien puolisot.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 20:21"]

Noi kakkosen tyyppiset on ihan turhia kommentoijia. Mulla on myös as-piirteinen mies, diagnoosi tuli vasta neljän vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia oli jo kaksi sillon, joten ihan kevyesti ei eroakaan tule otettua, ei sillon eikä myöhemmin. Se ei silti tee elämää helpommaksi näiden piirteiden kanssa...

Täältä ainakin tsempit siis. Mua on helpottanut as-puolisoille tarkoitettu vertaisryhmä, johon siis huolitaan myös as-piirteisten ja diagnosoimattomien as:ien puolisot.

[/quote]

Missä sellainen ryhmä on?? Tarvitsen todella jotain vastaavaa! Löytyykö netistä?

T. Aiemmin kirjoittanut

Verrtaistukea en varmaan osaa antaa tässä vaiheessa, kun ei ole kokemusta, enkä muutenkaan tiedä sinusta juuri mitään, mutta tsemppiä toivotan. 

Minäkin mielelläni lukisin, millaista elämäsi oikein on. Ehkä sitten voisin tsempata enemmänkin. :)

Kyllä siis sitä elämä kantaa, vaikka välillä tuntuu vaikealta. Mutta sitä ei kaipais vielä ulkopuoliselta mitään lisää ja ihan turhasta.

Kiitos tsempeistä.Minäkin haluaisin tietää tuosta tukiryhmästä.

Joku ketjussa kysyi, miten ilmenee: Miehelleni sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja elämänhallinta tosi huonoa. Ilman järkeistettyä ja säännöllistä elämää ja päivärytmiä hän on hukassa. Lomat ovat pahoja, eikä hänen pää tahdo kestää.

Ap

No ap,

kiinnostaisi tietää mihin rakastuit tuossa miehessäsi, jolle sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja elämänhallinta huonoa? Tapasitte varmaan netissä?

Tsemppiä..

Rakastuin rauhallisuuteen ja siihen, että eläimet ja luonto oli myös hänelle tärkeitä.

Ap