Tuntuuko muista koskaan siltä, että päivästä loppuvat tunnit kesken?

Aamulla ylös 6.30, töihin 8. Tässä välissä koiran ulkoilutus, aamupalat ja muut valmistelut, työmatka. Nuorison kuskaus kouluun huonolla ilmalla ym.

Työpäivä, kotiin 16 tai 17 aikaan riippuen, käynkö salilla tai muussa jumpassa heti töistä päästyäni.

Kotona ruokaa, pyykkiä, joskus nuorten läksyissä auttelua tai harrastuksiin kuskailua. Koiran kanssa ulkoilua, ehkä oma kävelylenkki.

Sitten kaikki omat iltarituaalit, aamun valmistelut (eväät, aamuvaatteet jne.), omat ihonhoitojutut ja ehkä venyttelyt.

Nuoret saa potkittua nukkumaan n. klo 21, isoimman vasta n. klo 22.

Oman miehen kanssa haluan viettää illalla aikaa aivan rauhassa kahdestaan ja yllättäen tähän jää hyvin vähän aikaa, jos yrittää nukkua sen 8h, joten nipistän yöunista.

Nukkumaan n. klo 23 ja taas herätys 6.30.

Haluaisin ehtiä jutella puhelimessa, lukea, vaikka venytellä tai aloittaa jonkin uuden harrastuksen. :D

Somessa aikaa ei kulu, mutta jostain syystä päivät vain menevät.

Elämästäni kyllä tykkään kovasti, mutta saisiko lisää tunteja.