2. vaimojen mustasukkaisuus lasten suhteen, onko yleistä?

Olen tässä havainnut tuttavapiirissä todella omituista käytöstä uusperheiden äideiltä, ja mietin, että onkohan sellainen yleistäkin. On outoa, kun ihan fiksun oloiset ihmiset ovat muuttuneet toivottoman mustasukkaiseksi kaikesta hyvästä, mitä miehen edellisen liiton lapset saavat, ja jatkuvasti ollaan itkemässä sitä, kuinka mies syrjii naisen edellisen liiton lapsia, vaikka oikeasti mies ei todellakaan niin tee. Näiltä naisilta lähtee kokonaan arviointikyky sen suhteen, mikä on tasapuolista toimintaa, kun omille lapsille vaaditaan milloin mitäkin etuoikeuksia. Tässä joitakin esimerkkitapauksia, en kirjoita liian tarkkaan, ettei ole liian helppoa tunnistaa tosielämässä.

1. Uusi vaimo saa raivarin joka kerta, kun mies auttaa omia lapsiaan jossain tai antaa heille rahaa. Saattaa esim. kirkua taustalla, kun mies on puhelimessa sopimassa jotain juttua poikiensa kanssa. Itkee, kun mies ei välitä hänen lapsistaan yhtään. Nämä lapset vain mm. asuvat heillä, mies elättää heidät ja mieltää itsensä vaimon lasten isäksi ihan yhtälailla kuin omiensa.

2. Uuden vaimonsa ja hänen lastensa kanssa asuvan miehen vanhemmat halusivat antaa ennakkoperintöä biologisille lapsenlapsilleen, ja antoivat asian miehen hoidettavaksi. No tästäkös miehen uusi vaimo sai itkupotkuraivarit, kun mies on niin epäoikeudenmukainen, kun hänen omat lapsensa eivät saa mitään, vaikka isovanhemmat olivat nimenomaan halunneet antaa perintöä biologisille lapsenlapsilleen. Homma meni sitten niin, että perherauhan säilyttämiseksi mies sitten jakoi ennakkoperinnön niin, että hänen vaimonsa lapset saivat myös osansa. Asia tuli ilmi vasta, kun isovanhemmat juttelivat ennakkoperinnön määrästä lapsenlapsien kanssa parin vuoden päästä.

3. Uusi nainen ei päästänyt isää lapsensa ylioppilasjuhliin, koska häntä ei oltu kutsuttu. Mies myönsi ihan suoraan, että nainen veti asiasta niin valtavat raivarit, ettei hän pystynyt lähtemään juhliin. Tilanne oli se, että avioerosta oli vasta pari kuukautta, minkä vuoksi tilanne oli niin tulenarka miehen lasten suhteen, että nähtiin parhaaksi olla kutsumatta uutta naista, joka oli avioeron syynä.

4. Mies maksoi kokonaan kalliin ulkomaanmatkan uudelle vaimolle ja hänen kahdelle lapselleen. Mies suunnitteli myöhemmin lähtevänsä viikonlopuksi kotimaan matkalle äitinsä luona asuvien omien lastensa kanssa, mutta vaimon mielestä oli niin epäreilua, että mies tahtoo lomailla omien lastensakin kanssa, että mies joutui luopumaan suunnitelmasta.

Näitä tapauksia siis yhdistää se, että suhteellisuudentaju katoaa yhtäkkiä kokonaan. Toivon, että kyse ei ole yleisestä ilmiöstä. Onhan olemassa myös järkeviä 2. vaimoja?