Lue keskustelun säännöt.
2. vaimojen mustasukkaisuus lasten suhteen, onko yleistä?
16.07.2013 |
Olen tässä havainnut tuttavapiirissä todella omituista käytöstä uusperheiden äideiltä, ja mietin, että onkohan sellainen yleistäkin. On outoa, kun ihan fiksun oloiset ihmiset ovat muuttuneet toivottoman mustasukkaiseksi kaikesta hyvästä, mitä miehen edellisen liiton lapset saavat, ja jatkuvasti ollaan itkemässä sitä, kuinka mies syrjii naisen edellisen liiton lapsia, vaikka oikeasti mies ei todellakaan niin tee. Näiltä naisilta lähtee kokonaan arviointikyky sen suhteen, mikä on tasapuolista toimintaa, kun omille lapsille vaaditaan milloin mitäkin etuoikeuksia. Tässä joitakin esimerkkitapauksia, en kirjoita liian tarkkaan, ettei ole liian helppoa tunnistaa tosielämässä.
1. Uusi vaimo saa raivarin joka kerta, kun mies auttaa omia lapsiaan jossain tai antaa heille rahaa. Saattaa esim. kirkua taustalla, kun mies on puhelimessa sopimassa jotain juttua poikiensa kanssa. Itkee, kun mies ei välitä hänen lapsistaan yhtään. Nämä lapset vain mm. asuvat heillä, mies elättää heidät ja mieltää itsensä vaimon lasten isäksi ihan yhtälailla kuin omiensa.
2. Uuden vaimonsa ja hänen lastensa kanssa asuvan miehen vanhemmat halusivat antaa ennakkoperintöä biologisille lapsenlapsilleen, ja antoivat asian miehen hoidettavaksi. No tästäkös miehen uusi vaimo sai itkupotkuraivarit, kun mies on niin epäoikeudenmukainen, kun hänen omat lapsensa eivät saa mitään, vaikka isovanhemmat olivat nimenomaan halunneet antaa perintöä biologisille lapsenlapsilleen. Homma meni sitten niin, että perherauhan säilyttämiseksi mies sitten jakoi ennakkoperinnön niin, että hänen vaimonsa lapset saivat myös osansa. Asia tuli ilmi vasta, kun isovanhemmat juttelivat ennakkoperinnön määrästä lapsenlapsien kanssa parin vuoden päästä.
3. Uusi nainen ei päästänyt isää lapsensa ylioppilasjuhliin, koska häntä ei oltu kutsuttu. Mies myönsi ihan suoraan, että nainen veti asiasta niin valtavat raivarit, ettei hän pystynyt lähtemään juhliin. Tilanne oli se, että avioerosta oli vasta pari kuukautta, minkä vuoksi tilanne oli niin tulenarka miehen lasten suhteen, että nähtiin parhaaksi olla kutsumatta uutta naista, joka oli avioeron syynä.
4. Mies maksoi kokonaan kalliin ulkomaanmatkan uudelle vaimolle ja hänen kahdelle lapselleen. Mies suunnitteli myöhemmin lähtevänsä viikonlopuksi kotimaan matkalle äitinsä luona asuvien omien lastensa kanssa, mutta vaimon mielestä oli niin epäreilua, että mies tahtoo lomailla omien lastensakin kanssa, että mies joutui luopumaan suunnitelmasta.
Näitä tapauksia siis yhdistää se, että suhteellisuudentaju katoaa yhtäkkiä kokonaan. Toivon, että kyse ei ole yleisestä ilmiöstä. Onhan olemassa myös järkeviä 2. vaimoja?
Kommentit (24)
Tapellaanko siellä muustakin kuin rahasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 11:15"]
Näitä tapauksia siis yhdistää se, että suhteellisuudentaju katoaa yhtäkkiä kokonaan. Toivon, että kyse ei ole yleisestä ilmiöstä. Onhan olemassa myös järkeviä 2. vaimoja?
[/quote]
Ei ole olemassa, pysy naimisissa 1. kanssa. Tee kaikkesi, ettet löydä itseäsi uudelta kierrokselta. Oikeasti, jätä jo se avioliittosi ulkopuolinen suhde, tai löydät itsesi hullun akan kanssa.
Sellaisistakin tappeluista olen kuullut, että nainen valittaa siitä, kun mies ei suhtaudu tarpeeksi isämäisesti hänen lapsiinsa, vaikka lapset asuvat heidän luonaan ja isä käytännössä elättää heidät. Naiset itse taas ovat suhtautuneet miehen lapsiin kaikkea muuta kuin äidillisesti, eivätkä suostu esimerkiksi katsomaan miesten lasten perään minuuttiakaan yksin, kun sellaisia tilanteita on tullut eteen.
En toki väitäkään, että uuden naisen pitäisi suhtautua heti äitimäisesti miehen lapsiin, jotka eivät asu heidän luonaan, mutta jos vaatii miehestä uutta isää omille lapsilleen, voisi olla kohtuullista olla edes vähän joustava miehen omien lasten suhteen.
ap
Kai ne lapset on aika selkeä muistutus siitä miehen eksästä?
Meillä ei onneksi kummallakaan ole lapsia entisten heilojen kanssa, päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä vaikka kolmissakymmenissä ollaankin (esikoinen tulossa). Voisin kuvitella että uusperheeseen olisi vaikeaa sopeutua, mutta sopeutumista ei todellakaan helpota se että toinen parisuhteen osapuolista heittäytyy itse lapseksi "toi sai enemmän ku mä"...
Ei se lasten syy ole että vanhemmat ovat eronneet eikä noin todellakaan ole sopivaa aikuisen ihmisen käyttäytyä, mutta uusperhekuvio vaatii sellaista henkistä kypsyyttä jollaista harvalla todellisuudessa on. Myös harkintaa olisi hyvä käyttää ennen uusperheen perustamista, ja odottaa että avioerosta on enemmän kuin pari kuukautta kulunut. Mutta se salamarakkaus kun roihahtaa usein niillä samoilla ihmisillä sen sata kertaa elämässä ja jokaiseen kehitelmään ynnätään uusia lapsia... monimutkaisimmat uusperheet ovat yleensä niillä joilla inkkarit uiskentelee merihädässä.
Minä inhoan miesystäväni lapsia ja varsinkin omasta mielestäni väärää ja liian löysää kasvatusta. Monta vuotta olen yrittänyt olla noteeraamatta mitään mikä niihin lapsiin liittyy. Mutta pakko välillä kestää, ovat jo teini ja toinen asuu omillaan. Itsellä ei ole lapsia, enkä niitä halua, onneks ikää jo niin paljon, ettei liene pelkoa paksuuntua. Mies olisi täydellinen, jos ei niitä jälkeläisiä olisi. Miksi yleensäkään tarttee tehdä lapsia ja sitten erota, ne erolapset on aina jollekkin riesa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös miehiä toisella kierroksella jotka käyttäytyvät samlla tavalla. Oma biologinen nostetaan jalustalle, puolison oma on lähinnä orja roolissa. Oma saa jättää roskia, astioita, vaatteita ympäri asuntoa. Puolison omalla on vessan siivousvuorot ym. Reissuihin ei tietysti mahdu autoon puolison biologinen lapsi. Oma on mukana aina sekä yhteiset lapset.
Mä toivon olevani sitä fiksumpaa vaimo nro 2. -materiaalia.
En ole oikein tajunnut aikuisen kateutta puolison lapsia kohtaan, enkä tajua vieläkään. Mun ei tule mieleenikään asettua poikkiteloin jos mies haluaa mennä oman lapsensa kanssa kahdestaan jonnekin, tai viettää viikonloppu keskenään isä-lapsi -laatuajalla kahdestaan (miehellä on edelleen erillinen asunto, vaikka asutaankin yhdessä). Mulla ja lapsillani on miehen kanssa niin paljon enemmän yhteistä aikaa kuin miehellä ja omalla lapsellaan, että olisi kamalaa estää heitä näkemästä ihan kahdestaankin.
Johtuen exäni nykyisestä vaimosta ja siitä kohtelusta jota hän on antanut mun ja exäni lapsille (en todellakaan käsitä ex-miestäni että antaa toisen tehdä niin omille lapsilleen), tiedän aika tarkkaan mille lapsista tuntuu kun ei etävanhemmalla ole ollenkaan kahdenkeskistä aikaa, vaan aina "roikkuu" ne toisetkin lapset siinä.
Haluaisin uskoa kuuluvani enemmistöön, enkä vähemmistöön, kun puhutaan 2. vaimoista ja heidän suhtautumisessaan puolison lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 11:35"]
Minä inhoan miesystäväni lapsia ja varsinkin omasta mielestäni väärää ja liian löysää kasvatusta. Monta vuotta olen yrittänyt olla noteeraamatta mitään mikä niihin lapsiin liittyy. Mutta pakko välillä kestää, ovat jo teini ja toinen asuu omillaan. Itsellä ei ole lapsia, enkä niitä halua, onneks ikää jo niin paljon, ettei liene pelkoa paksuuntua. Mies olisi täydellinen, jos ei niitä jälkeläisiä olisi. Miksi yleensäkään tarttee tehdä lapsia ja sitten erota, ne erolapset on aina jollekkin riesa?
[/quote]
Mikset sinä vanha huora ottanut miestä jolla ei ole lapsia? Itse olet kuoppasi kaivanut, mutta ilmeisesti olet niin tyhmä, ettet sitä(kään) tajua.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 11:35"]
Minä inhoan miesystäväni lapsia ja varsinkin omasta mielestäni väärää ja liian löysää kasvatusta. Monta vuotta olen yrittänyt olla noteeraamatta mitään mikä niihin lapsiin liittyy. Mutta pakko välillä kestää, ovat jo teini ja toinen asuu omillaan. Itsellä ei ole lapsia, enkä niitä halua, onneks ikää jo niin paljon, ettei liene pelkoa paksuuntua. Mies olisi täydellinen, jos ei niitä jälkeläisiä olisi. Miksi yleensäkään tarttee tehdä lapsia ja sitten erota, ne erolapset on aina jollekkin riesa?
[/quote]
Ei se mies voi olla täydellinen jos on kasvattanut lapsensa päin prinkkalaa. Mutta onneksi et ole sinäkään, sovitte toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2.vaimo haukkuu miehen vanhempia siitä, että miehen vanhemmat eivät ota hänen edellisen liiton lapsia lomille tai viikonlopuiksi.
Sama nainen huutaa myös siitä, että nämä isovanhemmat ottavat lapsenlapsensa ulkomaille matkaan, mutta ei hänen edellisen liiton lapsia.
Kun kerran kysyin naiselta, että miksi sitten sinun vanhempasi eivät ota huomioon miehesi lapsia, nainen oli ihan pöyristynyt. Eihän miehen kakarat ole mitenkään sukua hänen vanhemmilleen.
No, miehen vanhemmat ei siis saisi nauttia lapsenlapsistaan, vaan pitäisi ottaa aina matkaan naisen edellisen liiton lapset, jotka eivät ole mitään sukua heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen uusperheen äiti, miehellä lapsia ennestään. Enkä tosiaan ole mustis. Lähinnä ärsyttää se, että toinen lapsista (toinen ei käy enää viikonloppuja, koska on jo 23 ja käy normaalisti tässä kylässä tiheään, mutta yönsä on omassa kodissa lähellä) "pilaa" meidän mukavat viikonloput. En saa rauhassa kekkaloida täällä nakuna, ei saada köllötellä aamulla tuolla yhteisten pienten kanssa jne. Lapsi on pian 18v. poika, joten väkisinkin rajoittaa hiukan. Sen lisäksi harmittaa rahan meno. Vanhempi lapsista pärjää omillaan ja käy töissä. Toki hänelle aina ostetaan lahjat synttärinä ja jouluna, joskus maksetaan mukaan reissuun, mutta ne on satunnaismenoja. Sen sijaan nuorempi lapsi tarvii vielä elarit, tietokoneet, kännykät, koulukuluihin rahaa, kuukausirahat jne. Äitinsä ei osta mitään. Sekin vielä menisi, jos miehellä olisi rahaa, mutta mähän nekin joudun välillisesti maksamaan, kun miehen rahat on niin tiukilla.
En tunne mitään mustasukkaisuutta miehen poikaa kohtaan. Pojalla on oma biologinen äiti, joka minun mielestä ei välitä tarpeeksi lapsestaan. Eli lähinnä sääliä tunnen. Kaikilla lapsilla on oikeus tuntea itsensä halutuksi ja rakastetuiksi. Jos mieheni ei välittäisi lapsestaan ja yrittäisi tehdä lapsensa elämästä parempaa, en varmaan rakastaisi häntä. Vaikka lapsi oli sen naisen yritys saada mies jäämään, ansaitsee lapsi silti molempia vanhempia. Joten en oikeasti ymmärrä mustasukkaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 12:48"]
2.vaimo haukkuu miehen vanhempia siitä, että miehen vanhemmat eivät ota hänen edellisen liiton lapsia lomille tai viikonlopuiksi.
Sama nainen huutaa myös siitä, että nämä isovanhemmat ottavat lapsenlapsensa ulkomaille matkaan, mutta ei hänen edellisen liiton lapsia.
Kun kerran kysyin naiselta, että miksi sitten sinun vanhempasi eivät ota huomioon miehesi lapsia, nainen oli ihan pöyristynyt. Eihän miehen kakarat ole mitenkään sukua hänen vanhemmilleen.
No, miehen vanhemmat ei siis saisi nauttia lapsenlapsistaan, vaan pitäisi ottaa aina matkaan naisen edellisen liiton lapset, jotka eivät ole mitään sukua heille.
[/quote]
Ihan kipeetä touhua,suhteellisuudentaju on pahasti kateissa.
Kun kuulen tällaisista tapauksista, en voi olla ihmettelemättä kaikista eniten niitä vanhempia, jotka lapsensa tuollaiseen altistavat. Millainen isä (tai äiti yhtä hyvin) jää suhteeseen, jossa uusi puoliso käyttäytyy kuin mielisairas omia lapsia kohtaan??? Miksei isän- tai äidinvaisto käske suojella omia lapsia??? Pelätäänkö yksin jäämistä niin paljon, että laitetaan lapset maksamaan kova hinta jotta itsellä olisi kumppani, oli tämä millainen sekopää tahansa?
Sairasta, niin sairasta... Vanhemmuus on todella pahasti hukassa, melkein toivoisi että uusperheet olisivat lailla kiellettyjä vähintään 5-10v. edellisestä erosta ja että lapsilla olisi laillinen oikeus kieltäytyä tapaamasta "uutta onnea" jos kokevat sen haitalliseksi itselleen. (Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi, tiedän kyllä että kaikki uusperheet eivät ole tuollaisia.)
Minun tuttavapiirissäni kyllä nuo ex-vaimot ovat huomattavasti hankalampia ja yleensä suurempia ongelmien aiheuttajia, kuin 2. vaimo.
Ex-vaimot ovat katkeria, mustasukkaisia, ja koittavat toimia ns. satelliittivanhempina.Ja siitä on lähes aina koitunut loppujen lopuksi eniten haittaa omalle lapselle.
En tunne yhtäkään, joka olisi mustasukkainen toisen lapsista. En myöskään tunne ketään, joka rehellisesti sanoen pitäisi puolisonsa aiemmista lapsista.
Tuo kakkoskohta on niin törkeä, että olisin isovanhempana tehnyt rikosilmoituksen, vaikka on oma lapsi kyseessä. Ennakkoperintö on jaettava perinnön antajan tahdon mukaisesti.
Eroaminen on niin helppoa nykypäivänä, mutta lapsia siinä ei oteta huomioon. Kyllä niitä ongelmia parisuhteissa on ollut kautta aikojen, muttei koskaan niin paljon eroja, kuin nykyään. Ihmiset eivät osaa enään kommunikoida keskenään, ovat itsekkäitä, eivätkä viitsi nähdä vaivaa parisuhteensa eteen, vaan mieluummin erotaan. Vielä 60-vuotta sitten oli suuri häpeä erota. Eikä silloin ollut juurikaan näitä uusioperheitä ja yh:ta. Nykyään ei välitetä omasta maineesta, vaan puolisoita vaihdellaan, kuin paitaansa. Ei naimisiin tulisi mennä, eikä lapsia tulisi tehdä, ellei ole 100% varma, että haluaa todella olla tuon ko. ihmisen kanssa koko elämänsä niin myötä-, kuin vastamäessä. Lapset on ne, jotka vanhempiensa kevytkenkäisyydestä kärsivät.
Tuo ennakkoperintöjuttu meni muuten lainvastaisesti. Jos isovanhemmat antoivat rahat nimenomaan ennakkoperintönä ja vain biologisille lapsenlapsilleen, niin ei sitä voi antaa naisen lapsille. Käytännössä mies siis kavalsi omien lastensa ennakkoperinnöstä rahaa ja antoi ne lapsipuolilleen. Hieno mies todellakin, olisin isovanhempina nostanut asiasta melkoisen metelin ja vaatinut rahat takaisin.
Ööh, onko sellaiset tarinat kuin Tuhkimo ja Hannu ja Kerttu tuttuja? Ihan samaa teemaa käsitellään, tosin siinä on ajatuksena niiden penskojen eliminoiminen.