Mitä luulet olisiko perheesi hyväksynyt ulkomaalaista kumppania

Äitini olisi, isäni ei. Tai ainakin muslimeja kohtaan olisi ollut tosi epäluuloinen.

Olisi varmasti. Mummi olis varmaan vaatinut vähän vakuutteluja, että on hyvä mies :) Muilla tuskin olis ollut asiasta sen kummempaa mielipidettä, kuin siihen, että nykyisen mieheni isä on kotoisin Tampereelta. Meillä kun on tavattu naida monennen polven helsinkiläisiä ;)

No niiden on ollut pakko. Mieheni on siis espanjalainen.

Olihan niillä kaikkia ihan ihmeellisiä ennakkoluuloja, siis ennen kuin tapasivat mieheni lähinnä. Laittavat kuulemma naiset nyrkin ja hellan väliin ja ovat kamalia pettäviä machoja. Töitä eivät tee eikä niiden sanaan voi luottaa. Vetelehtivät äijäseurassa baareissa illat pitkät kun nainen hoitaa lapsia ja luuttuaa kotia. Minua aina huvitti kuunnella näitä varsinkin äidin vaahtoamisia, kun tiesin itse kuinka erityyppinen oma mieheni on. No, sitten kun tapasivat mieheni, joka on semmoinen rauhallinen, hiljainen nörttityyppi, loppui kyllä ne jutut machoäijistä ;-)

Osa hyväksyi, osa ei hyväksynyt. Itse asiassa minulle oli yllätys, että kuinka paljon rasismia on omassa suvussa ja ystävissä. Ystävistä toki pääsi eroon.

Kyllä.

Mulla on monta sisarusta eikä heistä kukaan ole rasistinen, vanhempani ovat myös hyvin avaramielisiä. "Ihminen on ihminen vaikka olis mistä kotoisin" sanoo nykyään jo lähemmäs 80-vuotias äitini.

periaatteessa, jos olisi kuitenkin hyvin koulutettu, länsimaisen yhteiskunnan kasvatti. Afrikkalaista tuskin. Muslimia ei ikinä. En kyllä minäkään hyväksyisi.

periaatteessa, jos olisi kuitenkin hyvin koulutettu, länsimaisen yhteiskunnan kasvatti. Afrikkalaista tuskin. Muslimia ei ikinä. En kyllä minäkään hyväksyisi.

Onko se rasistista, jos on varuillaan jonkun ryhmän yleisiä tapoja kohtaan? Tai miettii kuinka suuria kulttuurieroista johtuvia vaikeuksia täysin erilaisissa oloissa kasvavat ihmiset kohtaavat?

Hyvin oltais siedetty. Sisko nappas ulkomaalaisen miehen, tosin ulkonäkö ei ole nyt niin tumma ja mustan puhuva. Upee tyyppi, hauska heppu. Pyörinyt sen yhdeksän vuotta ympyröissä ja naimisissa ovat ja lapsikin.

Äidille oli ensin enkun puhuminen ongelma, mutta siitä sitten pääsi pikku hiljaa ongelma ja nykyään tuo mieskin puhuu jo sujuvaa suomea.

Suku on hyväksynyt aasialaisen mieheni ilman mitään ongelmia, mutta tilanne vois ehkä olla toinen, jos hän olis kotoisin vaikka Afrikasta tai Lähi-Idästä. Mun lähes 90-vuotiaalla mummolla kyllä tiettyjä epäluuloja on ollut, mutta se sallittakoon tuon ikäiselle, kun ei kuitenkaan ilkeästi niitä ole julki tuonut. Äitini tossa just yks päivä hoksas, ettei hänellä koskaan käynyt mitään negatiivista mielen vieressäkään, kun kuuli tyttärensä tapailevan maahanmuuttajaa, mutta että jollekin toiselle se olis voinut ottaa kovillekin.

Uskoisin,  ovat sivistyneitä ihmisiä. Ja yksi tummaihoinen on sukuun naitu, en ole kuullut pahoja puheita. 

Olisivat ja vähällä olivat sellaisen saadakin (tosin valkoihoisen) mutta vanhempani olivat varmaan ilahtuneita kun otin suomalaisen miehen koska eivät osaa mitään muuta kieltä kuin suomea. Näin on vävyn kanssa kommunikointi helpompaa...

Kyllä varmaan ainakin isälleni olisi ollut haastetta hyväksyä esim. esim. muslimi tai tummaihoinen puoliso minun tai sisareni puolisoksi. Lopulta kuitenkin hänkin olisi asian varmasti hyväksynyt ja voinut tykästyäkin. Luulen, että lopulta nuo asiat eivät olisi olleet niin merkittäviä vaan tyttärien hyvinvointi kaikkineen ja olisi ollut tyytyväinen jos olisimme onnellisia. Lisäksi isäni ei olisi varmastikaan näyttänyt suoraan epäluulojaan vaan kysellyt asioita kohteliaasti.