Eronneet! Miksi erositte?

Lopulta itse tajusin lähteä. Eksä ei saanut koskaan tietää tuota, mutta ero oli silti raskas. Onneksi ei ollut lapsia...



Nyt uudessa suhteessa ja hyvin mennyt yli 10 vuotta. Kyllä olisin menettänyt niin paljon, jos olisin sen eksän kanssa jäänyt.

Muita? ap

ikäviä tarinoita...

ja aikaa myöten sekaantui myös huumeisiin. Aikani autoin, tuin ja ymmärsin mutta turhaan. Meno vaan paheni. Lopulta mies kamoissaan pieksi mut ja sen jälkeen oli kyllä helppo lähteä...

koskaan ei ollut aikaa pitää vapaata . aina töissä taikka kotona tekemässä töitä . sai vatsahaavan liiasta stressaamisesta.



muutenkin tunsin jääväni ulkopuoliseksi, edelleni menivät työ, miehen suku, kaverit..



lopulta kyllästyin, avasin silmäni ja rakastuin uuteen mieheen ja elämä hymyilee

löytyi fudismatseille,kavereille,perhe-ongelmille..ja lopulta toisille naisille. Kun en vielä tiennyt että pettää,kyrpiinyin koko homman ja aloin käydä itse kavereiden kans baarissa ym,lopetin siivoamisen,kokkaamisen ja muut kotihommat. Huudot sain päälle,olin kuulema huora ja vaikka mitä..



Tuli vielä pari kk eron jälkeen baarissa haukkumaan huoraksi kun halasin ystävääni.. Ja minä olin kuulema se sairas osapuoli.

Voisinhan minä sanoa, että mies otti ja lähti tai että kasvoimme erilleen. Mutta syitä on paljon ja pieniä, joista yksin voi sanoa, että eihän se mitään sen voi antaa anteeksi tai hyväksyä. Mikä niistä syistä oli se viimeinen joka katkaisi kamelin selän, en tiedä eikä kukaan muukaan.

nuorena solmittu avioliitto miehen kanssa, joka oli kasvanut jyrkän uskonnollisessa kodissa (mutta omat arvot olivat vähän mitä milloinkin tilanteeseen sopi) äidin tiukassa huomassa...eipä siitä mitään tullut. itse en sopeutunut siihen liittoon oikein koskaan, olimme enemmän kavereita kuin aviopari ja viimeisinä aikoina jo aika hirveitä ja isoja riitoja. siinä lyhykäisesti ;). meillä ei ollut lapsia, onneksi ehkä.

on ex-ystävä...

miehen kykenemättömyys ottaa vastuuta arjesta, holtittomuus raha-asioissa.



Mies ei vieläkään myönnä, että ylläolevat asiat olisivat olleet eropäätökseni takana - hänen mielestään en vain kykene elämään normaalia elämää. Ilmeisesti miehen mielestä normaali elämä oli sitä, että nainen kantaa vastuun kaikesta yksin, taloudesta, lapsista ja raha-asioista (=maksaa kaiken) ja naisen tulisi vain hyväksyä, että mies huinii ryyppyreissuillaan kun nainen hoitaa kotona kaiken. Olin / olen miehen mielestä hyvin itsekäs enkä tiedä oikeasta elämästä mitään :)

Miehelle alkoholi oli ongelma(ei tietenkään myöntänyt sitä, raskas työ vaatii kuulemma raskaat huvit), kotona ei viikonloppuisin viihtynyt yhtään, kotihommat ja vastuu lapsesta jäi täysin minulle. Koskaan hän ei suostunut ongelmista puhumaan, huusi vaan vittua jos yritti...



Menetin täysin kunnioituksen miestäni kohtaan tämän takia, aloin pettää ja valehdella yms... Erotessa sitten selvisi yhtä sun toista mielenkiintoista kuten miehen huumeongelma, minun siiloiset pettämiseni yms...