Lue keskustelun säännöt.
Kaverin outo suhtautuminen kuolleeseen lapsenlapseen
15.07.2013 |
Meiltä kuoli kolmevuotias lapsenlapsi pari vuotta sitten niin nopeasti edenneeseen sairauteen, että emme me eivätkä lapsen vanhemmat ehtineet varautua tilanteeseen ollenkaan. Hän oli perheen ainoa lapsi. Tänä päivänä tuohon perheeseen on syntynyt vauva. Hän on todellinen ilo meidän kaikkien elämässä.
Tapasin vanhaa kaveriani viime viikolla. Hän tiesi, että tuohon perheeseen on syntynyt vauva. Hän sanoi: "no nyt vanhemmat ja te isovanhemmat voitte helpommin unohtaa kuolleen lapsen, kun tuli se vauva tilalle". Olen pitänyt tuota kaveriani aina empaattisena ja järkevänä ihmisenä, mutta tuo kommentti tuli puskista. En osannut sanoa mitään.
Ajattelevatko ihmiset, että kuollut lapsi pitää "unohtaa"? Miten voisi, kun häntä ehti pitää kolme vuotta lähellään, seurata kehitystä, ensi askeleita, puheen harjoittelua, pulleat käsivarret kaulalla? Miksi pitäisi unohtaa? Ajattelen tuota lasta joka päivä, mutta enää en itke joka kerta. Lapsen vanhempien ajatuksia en osaa edes kuvitella. Puhumme tuosta lapsesta ja äiti saattaa hymyillä muistellessaan, mutta suru kuultaa läpi. Tietysti vauva antaa paljon muuta ajateltavaa. Se on lohdullista.
Toinen ystäväni kertoi tutustaan, jonka lapsi oli kuollut 10-vuotiaana. Ystäväni ihmetteli, että tuon kuolleen lapsen valokuva oli YHÄ perheessä esillä ja he jopa viettivät kuolleen lapsen syntymäpäiviä! Se oli hänestä pöyristyttävää, samoin se, että lapsen isä itki puhuessaan lapsesta vielä monta vuotta kuoleman jälkeen. Tämäkin ystäväni on ihan fiksu ihminen.
Pitääkö lapsen kuolema jotenkin piilottaa?
Omaisena sanoisin, että jos et tiedä, mitä sanoisit, älä sano mitään.
Kommentit (13)
Kaverisi ei taida olla koskaan menettänyt läheistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi ei taida olla koskaan menettänyt läheistään.
Kylmä ja paha ihminen puhuu tollasia. En olisi enää tekemisissä.
Ehkä sanavalinta oli huono, ei varmaan tarkoittanut "unohtaa"-sanaa niin konkreettisesti, vaan tarkoitti sitä että vauva antaa nyt paljon muuta ajateltavaa, kuten itsekin sanoit.
Ihmiset ei aina ilmaise ajatuksiaan parhaalla mahdollisella tavalla. En suosittele takertumista kömpelöihin sanavalintoihin jos ja kun tarkoituksena ei kuitenkaan ole loukata.
Uskon minäkin, että sellainen joka ei ole omaa läheistään menettänyt ei voi kertakaikkiaan tietää miltä se tuntuu ja kuinka ikuinen suru se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kyse ihan siitä, ettei kaverisi ole koskaan menettänyt ketään kovin läheistä henkilöä, ainakaan nuorta, jonka ei pitäisi kuolla niin nuorena. Monesti voi olla ihan kyse siitä, että tuollainen henkilö osaa suhtautua asiaan, voi ajatella, että yrittää lohduttaa ja sitten sanoo jotain tyhmää, joka kuulostaa tietysti kauhealta sen läheisen menettäneestä.
Jotkut ihmiset ovat vieläpä niin onnekkaita, etteivät joudu menettämään ketään läheistään ennen kuin joskus tosi vanhana ja silloin eivät ehkä edes ymmärrä sitä miten kauheaa on menettää oma lapsi/lapsenlapsi tai muu läheinen sukulainen.
Tsemppiä ap:lle! Minullakin tulee edelleen kyyneleet silmiin jos puhun muille kuolleista läheisistäni, vaikka heidänkin kuolemistaan on jo vuosia. Tämä suru ei lopu koskaan.
Ne on vaikeita asioita läheisillekin jotka vierestä seuraavat näinkin raskasta asiaa. He haluavat tukea, mutta kompastuvat kömpelöihin sanoihin tahtomattaan. Ainakin näin minä asian ajattelen.
Meillä kuoli esikoinen 6kk iässä, pääsemättä koskaan kotiin. Kuulin ihan ihmeellisiä osanottoja jotka silloin koin loukkaavana omassa surussani. Mm. tätini sanoi "onneksi ette olleet ehtineet kiintyä lapseen niin paljoa kun ei päässyt koskaan kotiin" Olimme lapsen luona sairaalassa todella paljon ja osallistuimme siellä ihan tavalliseen vauvan hoitoon. Monet myös sanoivat että tulee uusia lapsia. Se tuntui silloin todella pahalta ja olisin tahtonut kysyä että voiko joku luvata että joku niistä uusista korvaa oikeasti sen menetetyn.
Jossain vaiheessa ymmärsin että nämä oli niitä sammakoita mitä ihmisten suusta pääsi. Ymmärsin myös että jos ei osaa sanoa mitään, niin ei tarvitse sanoa. Pelkkä läsnäoleminen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri jolta voisi päästä suusta tollasia sammakoita ilman että niitä tarkoittaisi. Jotkut nyt sanoo mitä mieleen tulvii, miettimättä yhtään. Mä oon oppinut ko. ihmisen kanssa suodattaan vähän ja joskus sanon vaan kurn-kurn jolloin kaveri itsekin alkaa nauraa tajutessaan miten hölmösti taas tokaisi.
Itse oon sellainen, että jos joku järkyttävä tapaus kerrotaan puskista (niinkuin tuttavan syöpä) en oikein tiedä mitä uskallan sanoa. Tulee sellanen täysin sanaton olo ja musta välittyy varmaan välinpitämätön fiilis, vaikka todellisuudessa oon niin järkyttynyt ja nieleskelen itkua etten saa sanaa vaan suustani.
Työkaveri kertoi viime viikolla syövästään ja välttelin häntä loppupäivän. Typerää, mutta en voinut häntä kohdata kun tuntui niin pahalta. Hän itse halusi olla kuin ei mitään kummempaa olisi tapahtunut.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 18:46"]
Kylmä ja paha ihminen puhuu tollasia. En olisi enää tekemisissä.
[/quote]Onneksi sinä itse olet niin hyvä ihminen. Etkä lainkaan kärkäs tuomitsemaan toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äst. Tuossa tilanteessa sivullisen on vain kauhean vaikea asettaa sanojaan oikein. Pahoillaan saa olla, mutta ei kannata loukkaantua pysyvästi. Mietipä nyt itsekin loppuun asti. Eikö loppujen lopuksi olekin niin, että surun kanssa on helpompi kestää, kun perheessä on uusi, terve vauva?
Ihmiset myös surevat eri lailla. Toinen tykkää murehtia asioita yksin tai vain perheen piirissä. Toinen taas haluaisi jutella asiat halki kaikkien tuttujen kanssa.
Kaverisi sanoi jotakin ajattelematonta. Sitä sattuu kaikille eikä se kerro ihmisestä mitään. Koetahan päästä asiasta yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 18:51"]
Uskon minäkin, että sellainen joka ei ole omaa läheistään menettänyt ei voi kertakaikkiaan tietää miltä se tuntuu ja kuinka ikuinen suru se on.
[/quote]No eipä oman läheisen menettäminenkään takaa, että osaisi ymmärtää jonkun toisen vastaavaa tilannetta. Ihmiset reagoi niin eri lailla. Joistain voi tulla itsekkäitä, joistain empaattisia, joistain jotain aivan muuta.
aika julmasti sanottu kaveriltasi..