Lue keskustelun säännöt.
Näytätkö miehellesi kaikki tunteesi koko ajan avoimesti vai
15.07.2013 |
yritätkö olla enemmän iloinen ja hyväntuulinen ja pidät pahan mielesi ( osittain tai kokonaan) piilossa?
Kommentit (22)
Jos mulla on paha mieli tai olen stressaantunut tms, niin mieheni kyllä huomaa sen, vaikka koittaisin pitää yllä hyvää fiilistä. Ja jos ei huomaa heti, niin sanon kyllä, mutta usein olen tehnyt jo sen verran ajatustyötä, että osaan paikallistaa paskojen fiilisten lähteen ja kerron toki senkin. Sama toimii toisin päin myös. Ja yleensä juttelemalla ja toista huomioimalla asiat ja tunnelmat helpottuu kummasti, vaikka syy olisikin kotimme ulkopuolella. Kerron ja näytän myös huonot fiilikset myös lapsille, ettei heillekään tulisi sellaista kuvaa, että aina kaikki on iloista ja positiivista. Mutta samoin kun selitän auki lasten omia kiukkuja ja harmeja kerron heillekin syyt mahdollisimman rehellisesti. Olisi ihan kamalaa, jos joutuisin teeskentelemään hyväntuulista, jos olisi ollut tosi paska päivä. Onneksi meillä on tilaa kaikille tunteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kumpaakaan ääripäätä. Eli en kaada koko eläväistä ja värikästä, ilman mitään syytäkin vaihtelevaa tunne-elämääni miehen niskaan, se olisi minusta kypsymätöntä ja väärin. Pääosin käsittelen itse tunteeni, silloin kun ne eivät mitenkään liity mieheen eikä yhteisiin asioihin. Mutta toisaalta silloin kun on asioita jotka pitää yhdessä selvittää, näytän kyllä avoimesti mikä tuntuu pahalta.
Olen suht avoin. Vuosien varrella olen kyllä oppinut, ettei kaikkea pientä vitutusta miestä kohtaan ehkä kannata näyttää. Se on ihan turhaa, koska usein menee vartissa ohi sen hetkinen huono tuuli. Hänessä on ärsyttäviä piirteitä (kuten mussakin) ja ei ne kiukuttelemalla parane.
Minulla on suuri ristiriita tämän suhteen. Suhteessamme on ollut iso kriisi, miehen aiheuttama. Mies haluaa unohtaa kaiken ja mennä eteenpäin , minä en pysty, vaan olen ahdistunut, epäilevä ja käsittelen asioita edelleen. Pitäisikö minun kätkeä tunteitani, jotta pääsisimme eteenpäin? Vai olisiko se itsensä pettämistä? En tiedä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:12"]
Minulla on suuri ristiriita tämän suhteen. Suhteessamme on ollut iso kriisi, miehen aiheuttama. Mies haluaa unohtaa kaiken ja mennä eteenpäin , minä en pysty, vaan olen ahdistunut, epäilevä ja käsittelen asioita edelleen. Pitäisikö minun kätkeä tunteitani, jotta pääsisimme eteenpäin? Vai olisiko se itsensä pettämistä? En tiedä.
[/quote]
Ei se itsesi pettämistä ole, kunhan et kiellä itseltäsi oikeutta niihin tunteisiin. Voit siis ihan hyvin kokea niitä ja käydä niitä läpi sisäisesti silti, vaikka päättäisitkin että et enää niistä miehelle puhu ja ulkoisesti niin kovin näytä, koska asiat on asiatasolla jo käsitelty.
Tunteiden tukahduttaminen ei ole hyvä, mutta sen ainoa vaihtoehto ei ole näyttää kaikkia tunteita ulospäin. Tunteiden voi myös antaa tulla ja ne voi elää läpi ilman, että siitä kukaan ulkopuolinen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:12"]
Minulla on suuri ristiriita tämän suhteen. Suhteessamme on ollut iso kriisi, miehen aiheuttama. Mies haluaa unohtaa kaiken ja mennä eteenpäin , minä en pysty, vaan olen ahdistunut, epäilevä ja käsittelen asioita edelleen. Pitäisikö minun kätkeä tunteitani, jotta pääsisimme eteenpäin? Vai olisiko se itsensä pettämistä? En tiedä.
[/quote]
Ei se itsesi pettämistä ole, kunhan et kiellä itseltäsi oikeutta niihin tunteisiin. Voit siis ihan hyvin kokea niitä ja käydä niitä läpi sisäisesti silti, vaikka päättäisitkin että et enää niistä miehelle puhu ja ulkoisesti niin kovin näytä, koska asiat on asiatasolla jo käsitelty.
Tunteiden tukahduttaminen ei ole hyvä, mutta sen ainoa vaihtoehto ei ole näyttää kaikkia tunteita ulospäin. Tunteiden voi myös antaa tulla ja ne voi elää läpi ilman, että siitä kukaan ulkopuolinen tietää.
[/quote]
kiitos ajatuksistasi. Minulla tähän liittyy myös jatkuva pelko, että sama toistuu uudelleen, en siis voi luottaa mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suht avoin, mutta ei varmaan kukaan nyt aivan kaikkia tunteitaan ja ajatuksiaan toiselle näytä. Esim. mieheni kaljuuntuu päälaelta ja minusta se näyttää rumalta, mutten todellakaan ole ikinä valitellut siitä miehelle. Päinvastoin, kehun hänen uutta lyhyempää sänkihiusmalliaan, jonka hän on joutunut leikkaamaan entisen pidemmän tyylin tilalle. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen sanonut pitäväni kaljuja miehiä seksikkäinä :)
En näytä tunteitani avoimesti kenellekään, koska minusta sellainen on ympäristölle hirveän rasittavaa. Isommat murheet ja ilonaiheet tietenkin kerron, mutta muuten yritän pitää käytöksen perusmyönteisenä ja ystävällisenä, joskus hauskanakin. Useimmilla ihmisillä on päivän mittaan monia tunteita, ja ne tulevat ja menevät. Jos niitä alkaa aina ilmaista, niin se vaan on rasittavaa. Suurin osa tunteista ei tarvitse mitään suurempaa reagointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska en näe siinä mitään järkeä. Olen luonteeltani positiivinen, mutta välillä tietty harmittaa tai suututtaa jokin, joskus ihan typerät pikkuasiatkin. Ei mitään tolkkua ruveta kaikkia sellaisia näyttämään sillä kuten kolmonen sanoi, sellainen (usein melko drama queen-tyylinen) käytös on ympäristölle hirveän rasittavaa.
Niin, nimenomaan tunteita ja mielialoja tarkoitan, en mielipiteitä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kumppani vittuilee mulle, lakkaan puhumasta enkä uskalla katsoo silmiin. silloin hän ymmärtää pyytää anteeksi. Vittuilua hänellä tapahtuu mua kohtaan erittäin harvoin.
Kyllä näytän ja kerron, mutta olenkin ihan suht positiivinen ihminen eikä minulla ole paljon huonoja päiviä ilman oikeaa syytä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska ei ole mitään mieltä näyttää omia kielteisiä tunteitaan henkilölle, joka ei ole niihin millään tavalla syyllinen. TUrha pilata toisen päivää sillä, että "tunteilee" ja samalla manipuloi toista.
Taidan näyttää, mutta aion kiinnittää siihen huomiota jatkossa. Toivon kuitenkin, että keskustelumme asioista ja tunteista tuottavat tulosta. Vähemmän mielialoja ja tarkoituksenmukaisemmin sanoja.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 00:12"]
Minulla on suuri ristiriita tämän suhteen. Suhteessamme on ollut iso kriisi, miehen aiheuttama. Mies haluaa unohtaa kaiken ja mennä eteenpäin , minä en pysty, vaan olen ahdistunut, epäilevä ja käsittelen asioita edelleen. Pitäisikö minun kätkeä tunteitani, jotta pääsisimme eteenpäin? Vai olisiko se itsensä pettämistä? En tiedä.
[/quote]
Ei se itsesi pettämistä ole, kunhan et kiellä itseltäsi oikeutta niihin tunteisiin. Voit siis ihan hyvin kokea niitä ja käydä niitä läpi sisäisesti silti, vaikka päättäisitkin että et enää niistä miehelle puhu ja ulkoisesti niin kovin näytä, koska asiat on asiatasolla jo käsitelty.
Tunteiden tukahduttaminen ei ole hyvä, mutta sen ainoa vaihtoehto ei ole näyttää kaikkia tunteita ulospäin. Tunteiden voi myös antaa tulla ja ne voi elää läpi ilman, että siitä kukaan ulkopuolinen tietää.
[/quote]Miksi sinun tarvitsisi säästää miestäsi omilta tunteiltasi, kun hän kerran on aiheuttanut sen teidän kriisinne? Hänen velvollisuutensa on ottaa vastaan sinun reaktiosi, kun kerran on tehnyt väärin, niin kauan kuin tunteiden käsittely sinulla kestää. Ehkä hän oppii siitä jotain.
Tämä kysymys kyllä osui ja upposi. Olen turhan herkkä näyttämään tunteeni, etenkin ne ärsyyntymiset ja harmistukset. Toki ilmaisen helposti myös onnen ja ilon tunteita, että se kompensoinee hiukan. Olen temperamentiltani nopeasti reagoiva ja liian usein ilmaisen ärtymykseni välittömästi, joko ilmein tai verbaalisesti.
Tämä on kasvun paikka minulle. Ihmissuhdetyössäni kykenen hyvin säätelemään tunteiden ilmaisua, joten pitäisihän tämän olla mahdollista parisuhteessakin.
Olemme olleet naimisissa jo 20 vuotta ja pidän parisuhdettamme hyvänä. Miehenikään ei ole ihan "tasapaksu" tunteissaan, joten ehkä ymmärrämme ja siedämme toisiamme siksi niin hyvin. On silti ehkä epäreilua kiukutella toiselle.
Olipas hyvä ja koskettava, itselleni ajankohtainen kysymys.
Yritän välillä pitää (negatiiviset) tunteeni omana tietonani vain rauhan vuoksi, mutta se on poikkeuksetta osoittauntunut huonoksi ratkaisuksi. Jos en näytä mielipahaani silloin kun hän käyttäytyy huonosti, jos jopa yritän olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, hän käy aivan sietämättömäksi ja kuvittelee vielä olevansa täysin oikeassa, vaikka olisi ihan objektiivisestikin arvioiden käyttäytynyt sikamaisesti.
Negatiiviset tunteeni syntyvät vain todellisista asioista, siitä että mies on toiminut jotenkin huonosti. Yritän selvittää asiat seurauksella, että mies saa raivarin ja sitten minäkin suutun. Mies ei tykkää siitä, että "vatvon" asioita.
Meillä on nyt avioliitossa menossa tuumaustauko, koska a) minun ei kannata pitää negativiisia tunteita omana tietonani, koska silloin kaikki alkaa mennä päin helvettiä b) jos näytän tunteeni, tulee helvetinmoinen riita, mutta asiat saadaan ainakin joiltakin osin kuntoon.
Olen avoin tunteistani, eikä mieheni koe sitä rasitteeksi. Enkä minä koe rasittavani miestä, vaan me jaamme tämän elämän. Tietysti välillä päätän tykönäni olla tuomatta esiin jotain harmia joka ei koske häntä mitenkään, mutta pääsääntöisesti meillä ollaan avoimia. Meillä on kyllä tällä reseptillä eletty onnellisina yhdessä jo pitkälti yli kymmenen vuotta - ihan vain kommenttina noille ketjun aiemmille äänenpainoille.
Up