lapseni isä, väkivaltainen pikku prinsessa

heips! olen tullut tilanteeseen jossa pitäisi tehdä valintoja ja pikaisesti. alkaa oma mittari olla täynnä. olemme olleet yhdessä lapsen isän kanssa kuusi vuotta, ja näihin kuuteen vuoteen sisältyy enemmän p****aa kuin normaalia parisuhde elämää.. mistähän alottaisin, no miehelleni kaverisuhteet menevät perheen edelle, oli sitten tilanne mikä hyvänsä. eli jos kaveri soittaa ja pyytää ryyppäämään ja vaikka lapsemme olisi kuinka kipeä, niin hän lähtee. kyselemättä.. joka kerta. ja minä jos joskus erheessä satun sanomaan jotain poikkipuoleista hänen kavereistaan niin minä olen se ruma lehmä joka saa katua että haukkui hänen kavereitaan. nuo reissut tosiaan saattavat venyä pahimmassa tapauksessa yli viikon mittaisiksi jos mieheni joutuu esim putkaan tai poliisivankilaan(hän on istunut vankilassa aiemmin törkeästä pitelystä) ei kuitenkaan minuun kohdistuneesta. vaikka heikkoina hetkinäni ottaisin häneltä mieluummin vaikka kunnolla turpaan että pääsisin eroon hänestä ja tietäisin että hänet hakattaisiin vankilassa naiseen kohdistuneesta väkivallasta. mieheni on monet kerrat ennen tuloani raskaaksi pahoinpidellyt minua ja alistanut, käyttänyt henkistä väkivaltaa ym.. en todellakaan tiedä miksi istun tässä kirjottamassa nettiin asiasta joka olisi monelle naiselle itsestään selvyys, olen varmaan itsekin jossain kohden sairastunut ja PAHASTI, olen kyllä ollut masentunut lukemattomia kertoja, mutta lapseme auttaa minua jaksamaan, ajattelen että lapselle on parempi jos hänen isänsä on mukana elämässä, he tulevat kyllä isänsä kanssa hyvin toimeen, silloin kun isälle sopii. isä kiroilee ja huutaa lapsen aikana, on jopa meinannut hänen nähtensä käydä minuun käsiksi. isää ei kiinnosta (varsinkin jos hänellä on krapula) jos jääkaapissa on tippa maitoa lapsemme iltapuuroa varten, hän juo sen jos itsestään hyvältä tuntuu. lapselle tehdään ennemmin puuro veteen. ja kaikkea tällaista pientä lukuista kiusaa arjessa minua kohtaan, kämpän pitää olla puti puhdas ja ruoka valmis kun hän tulee töistä (3 viikkoa ollut tyyliin elämänsä ensimmäistä kertaa töissä) ja hän alentaa minua kun minä en ikinä ole eläissäni töitä tehnyt ja kuinka hän painaa pitkää päivää saadakseen perheelle rahaa.. kaikki nuo kotityöt,pyykinpesut,lapsen hoito on ihan lomailua hänen mielestään mitä teen kotona kaiket päivät, sitten jos olen unohtanut viedä roskapussin saan kauheat huudot. en saa edes äitien päivänä nukkua tuntia pidempään, vaa hän nukkuu jos häntä väsyttää... hän ryyppää meidän rahoja ja väittää että minä tuhlaan ne kaikki kirpputoreille, josta kylläkin ostan lapsellemme vain tarpeellista käyttötavaraa yleensä... huoh.. kaiken huipuksi olen raskaana. kyllä, ja tälle kyseiselle hirviölle...  en jaksaisi edes kirjoittaa kaikkea mutta tiivistettynä tämä ihana kumppani on väkivaltainen,hullu,juoppo, naista alentava,naista hakkaava, oman onnen onkija, pikku prinsessa jolla täytyy aina olla jääkaapissa meetvurstia tai minä kävelen kauppaan vaikka rankka sateessa hakemaa sitä hänelle.. miten pääsen eroon tästä hullusta? auttakaa minua onko jollain samantapaisia kokemuksia? onko tämä narsismia vai mitä? help!