Olet tuttavan kanssa kaupoilla ja hän haluaa mennä kalliiseen merkkiliikkeeseen. Mitä ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Itse raahasin ystäväni mukaan Burberryn myymälään jossain ulkomaisessa outletissa. Oli ihana teeskennellä asiakasta ja sovituttaa törkykalliita takkeja joita en olisi ikinä ostanut. Ja kun takit olivat niin kalliita, niitä oli helppo arvostella snobityyliin 'tässä on aika isot napit, onko mitään selkeälinjaisempaa mallia?' myyjätyttö kipitti uutta sovitettavaa ja turvakorsto seisoi puvussaan sovituskoppien lähellä. Oli kyllä kivaa.

Hukkasit aikaasi tuollaiseen ja nautit ”myyjätytön” juoksuttamisesta? Te merkeistä unelmoijat olette kyllä ihan oma lajinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn usein. Ystävän kanssa hauskempi käydä. Voidaan unelmoida oikein täysillä. Koskaan ei olla ostettu mitään. Henkilökunta ollut aina ystävällistä. Niistä on varmaan hauskaa, että suht hiljaisessa liikkeessä joku pistäytyy.

Unelmointiin? Tätä en kyllä ymmärrä, että mennään käyttämään aikaa johonkin kaupassa pyörimiseen ja vielä sellaiseen liikkeisiin mihin ei ole varaa. Ymmärrän vielä jos joku menee ostamaan jotain, mutta ajan hukkana haahuilemaan -en ymmärrä.

En voi auttaa. Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että liikun nyt vähän paremmilla tuloilla olevan ihmisen seurassa.

Minulle olisi ok mennä hänen haluamiinsa liikkeisiin, jos hän kävisi myös minun toivomissani arvostelematta.

Sitten ruokapaikat ym. täytyisi tottakai sovittaa enemmän minun varojeni mukaan. Ei ökypaikkoja kiitos, joku perus amarillo tai rosso käy hyvin lounaspaikaksi.

No hyi. On paljon saman hintaluokan ravintoloita, joista saa jopa hyvää ruokaa, ainakin niissä kaupungeissa, joissa on merkkiliikkeitä.

Ihan ok jos kaverilla olis joku täsmäostos tehtävänä ja haluaisi samalla vähän katsella muutakin. Olisi ihan mielenkiintoistakin käydä jossain luksusliikkeessä asiakkaana.

Mutta kaksi köyhää jonnekin tällaiseen liikkeeseen, niin juu ei. Sanoisin, että minäpä käyn sillä aikaa tuossa halpahallissa ja nähdään kahvilassa X tunnin päästä.

Tää on klassikko!

Tuttu sanoi, että hänellä ei ole varaa syödä kanssani ulkona, kun sitä ehdotin lounasaikaan, mutta heti kohta olimme sisällä luksusliikkeessä, jossa  hän, en minä, osti. Mietin että olipa mauton muovinen ostos, kun klassisempi näyttäisi kauniimmalta. Itse olisin ostanut merkittömän, mutta laadukkaasti luonnonmateriaaleista valmistetun, mutta sellaista ei usein valmiina tule vastaan, vaan täytyy löytää tekijä tai tehdä itse.

Kävin merkkiliikkeessä vain katselemassa ja hakemassa inspiraatiota, mutta jos ihmisellä on noin paljon näyttämisen halua, niin en ihmettele köyhtymistä ja sitä, ettei ole varaa syödä hyvin! (mietin myös että palauttaa varmaan tuotteen, kun en ole näkemässä...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn usein. Ystävän kanssa hauskempi käydä. Voidaan unelmoida oikein täysillä. Koskaan ei olla ostettu mitään. Henkilökunta ollut aina ystävällistä. Niistä on varmaan hauskaa, että suht hiljaisessa liikkeessä joku pistäytyy.

Unelmointiin? Tätä en kyllä ymmärrä, että mennään käyttämään aikaa johonkin kaupassa pyörimiseen ja vielä sellaiseen liikkeisiin mihin ei ole varaa. Ymmärrän vielä jos joku menee ostamaan jotain, mutta ajan hukkana haahuilemaan -en ymmärrä.

En voi auttaa. Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

Joo, en mikään ymmärrä tuollaista ajan hukkaamista. Kauppaan menen jos on jotain ostettavaa en mene kuluttamaan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse raahasin ystäväni mukaan Burberryn myymälään jossain ulkomaisessa outletissa. Oli ihana teeskennellä asiakasta ja sovituttaa törkykalliita takkeja joita en olisi ikinä ostanut. Ja kun takit olivat niin kalliita, niitä oli helppo arvostella snobityyliin 'tässä on aika isot napit, onko mitään selkeälinjaisempaa mallia?' myyjätyttö kipitti uutta sovitettavaa ja turvakorsto seisoi puvussaan sovituskoppien lähellä. Oli kyllä kivaa.

”myyjätyttö”?

Minua ei haittaa niinkään merkkiliikkeet kuin merkkiliikkeiden myyjien mitä-sä-täällä-teet-katseet.

Vierailija kirjoitti:

Itse raahasin ystäväni mukaan Burberryn myymälään jossain ulkomaisessa outletissa. Oli ihana teeskennellä asiakasta ja sovituttaa törkykalliita takkeja joita en olisi ikinä ostanut. Ja kun takit olivat niin kalliita, niitä oli helppo arvostella snobityyliin 'tässä on aika isot napit, onko mitään selkeälinjaisempaa mallia?' myyjätyttö kipitti uutta sovitettavaa ja turvakorsto seisoi puvussaan sovituskoppien lähellä. Oli kyllä kivaa.

Mitä sä tästä niinku saat?

Et ollut kuitenkaan ostamassa takkia.

Oliko kiva leikkiä rikasta vai kyykyttää myyjätärtä, jonka on teitä palveltava, vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että liikun nyt vähän paremmilla tuloilla olevan ihmisen seurassa.

Minulle olisi ok mennä hänen haluamiinsa liikkeisiin, jos hän kävisi myös minun toivomissani arvostelematta.

Sitten ruokapaikat ym. täytyisi tottakai sovittaa enemmän minun varojeni mukaan. Ei ökypaikkoja kiitos, joku perus amarillo tai rosso käy hyvin lounaspaikaksi.

No hyi. On paljon saman hintaluokan ravintoloita, joista saa jopa hyvää ruokaa, ainakin niissä kaupungeissa, joissa on merkkiliikkeitä.

Tottakai joku takertui näinkin oleelliseen asiaan, kun pointti oli paikan hintataso..

Sanoisin et mie käyn jossai muualla ja et nähdä kohta. En menis mukaa ku ahistais liikaa ja miettisin et mite ihmiset mua kattoo. Oon köyhä ja sen näkönenki. Varmaa luulisivat varkaaksi.

Mietin, että millä rahalla, kun edelliskuussa valitti rahapulaansa. Itse sanon ettei mulla ole varaa kaupan vaatteisiin. (Sanon silti, vaikka tilillä on 50 000€)