Aivan LOISTAVA kolumni imetyksestä

ei mitenkään loistava. samat lätinät ja sanankäänteet ja argumentit kuin joka hiton imetysvastaisessa kolumnissa, artikkelissa tai blogikirjoituksessa. jos pulloruokkivia äitejä vainottaisiin samalla tavalla mitä pitkään imettäviä ja niitä, joiden mielestä imettäminen on helppoa ja luontevaa, olisi täysi sota.

Mitä uutta tässä on? Samaa vanhaa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 19:48"]

ei mitenkään loistava. samat lätinät ja sanankäänteet ja argumentit kuin joka hiton imetysvastaisessa kolumnissa, artikkelissa tai blogikirjoituksessa. jos pulloruokkivia äitejä vainottaisiin samalla tavalla mitä pitkään imettäviä ja niitä, joiden mielestä imettäminen on helppoa ja luontevaa, olisi täysi sota.

[/quote]

Nimenomaan pullosta ruokaa antavia äitejä vainotaan ja haukutaan mm huonoiksi äideiksi, joiden olisi kannattanut  jättää lapset tekemättä. 

terv. yhtä imettänyt, toista pullosta ruokkinut

Imetysvalistus on jotenkin reaalielämästä vieraantunutta. Se lähtee siitä, että kaikkien aivolisäke ja keho toimii tismalleen samalla lailla (eli täydellisesti) kaikilla naisilla. Vaikka kaikki me tiedämme naisia, joiden keho ei ole huippuunsa viritetty lisääntymiskone; voi olla epäsäännöllinen kierto, voi olla ettei ovuloi ollenkaan, tai saa keskenmenoja tai, synnytys on vaikea jne. Kun lapsi on saatu maailmaan, naisen elimistön toiminnasta tuleekin yhtäkkiä pelkällä tahdonvoimalla hallittava asia.  On kummallista, ettei voida myöntää, että myös rinnoissa voi olla rakenteellisia poikkeamia, joidenkin aivolisäke vaan ei saa prolaktiinitasoa nousemaan jne. Vaikka tämän pystyy jokainen järjellä päättelemään.

Jos nainen ei pysty imettämään kuten haluaisi, häntä ei suinkaan ohjata neuvolasta lääkäriin, vaan hän saa vapaasti valita, onko niin laiska ettei halua imettää, vai niin tyhmä ettei ymmärrä mennä nettiin lukemaan miten imetetään.  Tämä häiritsee minua hirveästi;. Imetys vaatii sen, että nainen ylipäänsä kykenee siihen, ja kaikki muu psykologiahöttö pitäisi ottaa esille vasta, kun on ensin selvitetty, että miksi maitoa ei tule. Ei se niin mene, että jos imetysprosentit eivät vastaa suosituksia, niin vika on tässä todellisessa elämässä, vaan päin vastoin.

yksi lihava, tosi lihava nainen sanoi että hän lopetti imetyksen kun hän ei viitsinyt,  istua kokoaikaa ja imettää usein. siis sitähän se on vain alussa, se on pieni aika edes vuoden tai 4kk, sisällä. niin olikohan naisella kiire vaan jääkaapille.

Tosiaan, monet suunnittelee jo etukäteen että imettävät (osittain) esim. 2 kk. Yksi kolmnen lapsen äiti kehuu, ettei ole imettänyt PÄIVÄÄKÄÄN, ettei mene tissit pilalle. (Ei ne häävit ole ilmankaan.). Tiedän tapauksen, jossa äiti ei aikonut ollenkaan imettää, koska se ei ole mikään lehmä. Jne jne., monenlaista IDIOOTTIMAISUUTTA LAPSESTA VÄLITTÄMÄTTÄ!

Kolumnissa ei mitään uutta ollut.

Imetin yli vuoden. Oli vaikeaa, mutta jatkoin, yritin ja yritin ja se onnistui. 99% naisista pystyy imettämään lapsensa. Imettämättömyydessä on kyse siis yleensä jostakin muusta.

Mun mielestä kolumnissa oli ihan hyviä pointteja, mutta mun mielestä lasta kuuluu imettää, jos se suinkin vain on mahdollista. Meillä tosin annettiin lisämaitoa hörpyllä lähes koko ajan ja silti maitoa piisasi yli vuoden imetykseen. Eräskin kaveri suunnitteli imettävänsä vaikka kuinka ja hartaasti, mutta huomasi pian, että hommahan on sairaan työlästä! Sitähän se on. Eli, jos joskus isä voi pulloa antamalla vähän jeesata, niin tuleeko äitin pyhimyskruunuun pahakin tahra? No ei. Eli rennosti vaan, mutta mielellään lapsen paras mielessä. 

Luin kolumnin jo aamulla ja ihmettelin miten erilaisessa maailmassa nuo naiset elävät, kuin itse elän. Odotan kolmatta lasta ja joka kerta on neuvolasta neuvottu varaamaan korviketta kotiin ennen synnytystä jos maito ei sairaalassa nousekaan. Molemmille lapsille on tuputettu korviketta sairaalassa. Esikoisen kohdalla minulla oli isoja ongelmia imetyksen kanssa, se kun oli kivuliasta ja hankalaa. Ensimmäinen neuvo oli antaa korviketta, toinen, kun erikseen sanoin haluavani imettää, oli no voithan katsoa netistä. Kakkosen kohdalla imetys sujui hyvin ja helposti, mutta silti muistutettiin että voihan sitä korvikettakin antaa välillä ettet väsy (en ollut mitenkään väsynyt). Useampi tuttava hämmästeli, että vieläkö sinä imetät kun kakkonen oli peräti 8 kk. Minä siis koen että pulloruokinta olisi ollut paljon hyväksyttävämpää kuin imettäminen enkä ymmärrä noita vainopuheita ollenkaan.

Täällä pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Kätilöopisto on julistautunut vauvamyönteiseksi, imetystä tukevaksi sairaalaksi. Kiva. Olen menossa sinne taas synnyttämään, enkä aio imettää. Sieltä saakin taas melkoisen viharyöpyn niskaan kätilöiltä...

Jo synnärillä ei-imettävät äidit ovat kakkosluokan kansalaisia. Syitä imettämättä jättämiseen ei kukaan edes kysele, enkä minäkään aio omaani kertoa. Eihän se kenellekään kuulu pätkän vertaa.

Ja tuon kolumnin kommentit neuvolasta ja äidinmaidon riittävyydestä ovat NIIN totta. 

P.s. Ei se rintamaito ole sen parempaa, kuin mitä äiti pystyy tuottamaan. Se tuotantokyky riippuu ihan fysiologisista tekijöistä ja esimerkiksi äidin dieetistä. Ja auta armias jos lapsi on superallerginen - imetysdieetillä kolmen ruoka-aineen turvin tuskin tulee kovin laadukasta maitoa... Vierestä tällaistakin seurannut.

Mä olen imettänyt molempia lapsia nimenomaa sen helppouden takia. Kyllä pullojen kanssa pelaaminen on rasittavaa. Toki maidon tulossa ei ole ollut ongelmia ja molemmille on kelvannut tarvittaessa sekä rintamaito että korvike pullosta. Ja vauvat ovat syöneet alkuun n. neljän tunnin välein ja 15-20 min kerrallaan, että aika helpolla olen imettäessä päässyt.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 20:25"]

Luin kolumnin jo aamulla ja ihmettelin miten erilaisessa maailmassa nuo naiset elävät, kuin itse elän. Odotan kolmatta lasta ja joka kerta on neuvolasta neuvottu varaamaan korviketta kotiin ennen synnytystä jos maito ei sairaalassa nousekaan. Molemmille lapsille on tuputettu korviketta sairaalassa. Esikoisen kohdalla minulla oli isoja ongelmia imetyksen kanssa, se kun oli kivuliasta ja hankalaa. Ensimmäinen neuvo oli antaa korviketta, toinen, kun erikseen sanoin haluavani imettää, oli no voithan katsoa netistä. Kakkosen kohdalla imetys sujui hyvin ja helposti, mutta silti muistutettiin että voihan sitä korvikettakin antaa välillä ettet väsy (en ollut mitenkään väsynyt). Useampi tuttava hämmästeli, että vieläkö sinä imetät kun kakkonen oli peräti 8 kk. Minä siis koen että pulloruokinta olisi ollut paljon hyväksyttävämpää kuin imettäminen enkä ymmärrä noita vainopuheita ollenkaan.

[/quote]

komppaan täysin! ja lisään mielestäni muuiden mielipide on: hyväksyttävämpää on lopettaa imetys viimeistään 6kk ja ruokaa pitää antaa 4kk.

mustakin imetys on ollut helppoa kunhan se nousee. ekan kanssa kommelukset kesti 5kk ja toisen kanssa pari päivää.

luulen että moni äiti ei vaan viitsi kuluttaa aikaa siihen että on se vauva aluksi siinä rinnalla ja tiheän imun kautena.
helpompaahan se on kaupassa antaa tissi suuhun hyllyjen välissä kuin alkaa lämmittämään jossain pulloa.?

imetin vauvaani kuukauden ikäiseksi. Se ei onnistunut mitenkään, olin aivan väsynyt ja stressaantunut. Joten tein ratkaisun, että lopetan. Elämäni paras päätös! Vauva alkoi nukkumaan öisin pidemmän pätkän ja mikä parasta oma olo koheni, kun stressi imetyksen onnistumisesta loppui.

Imetän yhä osittain puolivuotiasta vauvaani, mutta jos tämä ei olisi ensimmäinen niin en varmaan olisi ehtinyt tehdä tätä vaivaa. Edelleen lypsän käsin pitkät pätkät lisämaidon saamiseksi. 4 kk vauva kasvoi lähinnä rintamaidolla ja olen siitä tavallaan ylpeä (en imetyksestä niinkään vaan että selvisin työmäärästä). Vaikeaa ei ollut vain alussa vaan yhtä vaikeaa on edelleen, suunnilleen joka hankaluus saatiin kokea. Aion imettää vielä jonkin aikaa ihan sen takia, että vauva rauhoittuu mukavasti käydessään kierroksilla ja nukahtaa vaivattomasti (kunhan on saanut muuta ruokaa alle).

Imetyspropagandaa on helvetin helppo julistaa kun omat lapset syövät nopeasti ja tehokkaasti ja maito riittää pikku poppakonsteilla. Mutta kun se oikeasti muuttuu kokopäivätyöksi ja jatkuu ja jatkuu vaan, eikä imetysmaratonit alakaan helpottamaan niin on vitsit vähissä.

Ammattiapua me saatiin kyllä yllin kyllin sekä kannustusta, ilman ei ehkä olisi jaksanutkaan.

Tuossa jutussa on se paradoksi, että puhutaan, että tuetaan liikaa imettämistä, kun se sattuu ja on hankalaa. Mutta silloin imettämiseen juuri pitäisi saada tukea, sillä kipu on merkki väärästä imuotteesta! Ei monet kätilötkään tunnista väärää imuotetta, sillä suurimmalla osalla naisista imetys onnistuu, vaikka ote olisi hieman huono, ja alun kivut voivat pikku hiljaa hellittää ja imuote korjaantua itsestään, kun vauva kasvaa. Mutta jos imetystä tuettaisiin oikealla tavalla, annettaisiin siihen kipuun helpotusta, ja neuvottaisiin se tarpeeksi syvä imuote, jolloin nänni on syvällä vauvan kitalaessa, eikä ikenet ja kieli pääse satuttamaan herkkää nänniä!

Itse koin kyllä hiljaista arvostelua siitä etten imettänyt. Tarkoitus oli kyllä, ja sitä itse kovasti halusin, mutta ei vaan onnistunut. Ei ollut nännit kipeät, ei ollut rintatulehduksia, ei imetysmaratoneja. Olisikin ollut. Oma esikoinen huusi naama punaisena ja selkä kaarella vaikka missä tilanteessa olisi rintaa tarjonnut. Tähän ei kyllä saanut mistään apuakaan. Lopulta olin niin väsynyt pumppaamiseen ja samalla imetyksen yrittämiseen, että lopetin. Paras päätös ikinä!

Kaikkein eniten näissä imetyspuheissa häiritsee tämä omien vaikeuksien korostaminen ja niistä selviäminen. Jokainen imettää omilla voimavaroillaan!! Se, että joku jaksoi taistella sen 5kk, ei tarkoita sitä, että minunkin olisi pitänyt! Ihankuin vuoden kestävä imetys olisi se äitiyden tärkein mittari. 

Mulla oli alku tosi vaikeaa, vauva ei osannut imeä. Piti tissiä suussa, mutta ei lähtenyt imemään. Olin sinnikäs ja sain imetystukea ja pumppasin omaa maitoa jota annoin vauvalle pipetillä niinä ekoina päivinä kun ei imenyt (5 päivää muistaakseni). SItten yksi rempseä imetysneuvoja sanoi minulle: "Se on vauva. Kyllä se imee sitten kun sen on nälkä." Vauva oli noin 7 tuntia syömättä, ja lähtihän tuo sitten imemään suureksi riemuksi.

Sen jälkeen täysimetin suositusten mukaan 6kk (ei kiinteitä), jonka aikana tosin pumppasin maitoa jotta mieskin sai syöttää pullosta. Vauva lopetteli imetyksen oma-aloitteisesti 10kk iässä, ei vaan enää huolinut tissiä suuhunsa vaan käänsi päänsä aina pois. Tuolloin oli käytössä myös jo korvike, jolla jatkettiin maidon saantia sinne vähän yli vuoden ikään muistaakseni.

Alku oli hankalaa, mutta onneksi imetys lopulta onnistui, koin sen olevan paljon helpompaa ja huolettomampaa kuin pulloilla puljaaminen.

Luin kirjoituksen aamulla ilolla. Mielestäni kirjoitus ei paheksu imettämistä vaan haluaa sanoa, että on myös ihan yhtä ok olla imettämättä. Se, että imetys ei jostain syystä onnistu, voi olla tuoreelle äidille todella kipeä asia ja silloin hyväksyvät sanat ja tuki olisivat tarpeen.

Miksi nimenomaan naiset (äidit) niin herkästi tuomitsevat tai paheksuvat toisten äitien tapaa ruokkia lastaan? Varsinkin kun luulisi äitien ymmärtävän kuinka herkällä ja henkilökohtaisella alueella liikutaan? Tätä minä en ymmärrä ollenkaan. Lapsen paras voi olla, että äiti ei imetä. Tai että äiti imettää. Syitä on monia. Mitä pahaa on siinä, että äiti valitsee olla imettämättä? Tunnemmeko toisen, usein vieraan, äidin tilanteen niin hyvin, että voimme arvostella hänen valintaansa? Tuskin. Korvikkeet ovat nykyään hyviä ja sekä äidinmaidolla että korvikkeella kasvaa terveitä ja täyspäisiä ihmisiä.

Oma lapseni, ainokaiseni, syntyi täysin yllättäen keskosena. Hämmennys oli suuri ja lapsi sairaalassa kasvamassa. Ei ollut kokemusta, ei ymmärtävää tukea. Pumppauksesta huolimatta maitoa ei vaan tullut nimeksikään. Vauva ei myöskään osannut eikä jaksanut imeä. Lastenlääkärin sanat jäivät mieleen: "vauva tarvitsee myös täysjärkisen äidin (ei vain äidinmaitoa)". Nyt lapsi on terve ja hyvinvoiva pallero vaikka kasvoikin korvikkeella alusta asti. IHANA kolumni imetykstä! :)

Olipa outo kirjoitus. Ja outoja kommentteja myös. Vauvan imetykseen kuuluu se, että se on alussa lähes kokoaikaista, ja oikeastaan aika pitkäänkin. Ei siinä ole mitään kummallista. Jos tuon systeemin rikkoo (kun ei itse ehdi tai kykene tai jaksa tai pysty) niin on ihan turha vinkua siitä, ettei maito riitä. Vauvantahtinen imetys tarkoittaa vauvantahtista imetystä, ja se tarkoittaa sitä, ettävauva on rinnoilla lähes jatkuvasti ja maito riittää. Tutit ja pullot ja äidin oman ajan vaatimukset sotkevat tuota kuviota. Nämä katkerat ja syyllistävät kommentit tulevat juuri niiltä äideiltä, jotka protestoivat vauvan vaatimaa aikaa vastaan ja jotka yrittävät kynsin hampain pitää kiinni omasta yksityisyydestään ja ajankäytöstään. Siinä on sitten helppo syyllistää media, toiset äidit, vauvat ja yhteiskunta siitä, että ei itse viitsi eikä jaksa eikä halua viitsiä eikä jaksaa ja sitten maidontuotantokaan ei riitä. Aika naurettavaa, sillä IHAN OMA MOKA.

Itsekin seuraan fb:ssä muutamaa yhden lapsen åitiä, ja voi hyvänen aika sentään, kun ei meinaa jaksaa ei mitään ja huh huh kun on vaikeaa ja isovanhemmat apuun ja pullosta ruokaa ja äiti viihteelle ja lomalle omasta vauvasta.

Jos sinä et halua imettää, koska se vie aikaa, niin älä syyllistä siitä niitä tahoja, jotka puhuvat imetyksen puolesta!

Minua nyppii tämä että imetys olisi jotenkin kenenkään muun asia kuin sen äidin jolla vauva on. Se ei kuulu kenellekkään. Suositukset on kaikkien tiedossa, jos joku ei silti imetä, kunnioittakaa aikuisen ihmisen valintaa. Todennäköisesti hänellä on siihen hyvä syy. Jota hän ei ole velvollinen kertomaan yhtään kenellekkään.