Mozartista
Mozartin musiikki subliimeimmillaan on niin yliaistillista ja tavoittamattoman tuntuista että jos sen sisälle pääsee siihen valettujen objektivoitujen emootioiden ottaessa kuulijan tajunnan ja kehon joka solua myöten kokonaan ja ehdoitta valtaansa niin että tämä tuntee tulleensa vedotuksi tunteisiinsa mitä syvimmällä tavalla tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta kun kuulija nostetaan pois tavanomaisesta minästään ei hän lopulta kuule enää laisinkaan musiikkia ja säveliä kuuloaistimuksen ollessa tajunnasta tahtona niinikään pois tungettu vaan on valtaisan tunnehehkun vallassa nivustaipeiden valtimoiden kiivaasti jyskyttävässä hurmiossa hikikarpaloiden valuessa pitkin sängyllä lepäävän kylmän kehon rintamusta valohehkuisen ilmiön väikkyessä tajunnassa.
Kommentit (8)
Hiki nousi pintaan pelkästään lukiessani aloitusta :)
Mozart on noin muuten ihan parasta, muutaman muun huipun ohella.
Ap:n kannattaisi ottaa ne manialääkkeensä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kannattaisi ottaa ne manialääkkeensä.
Tai psykoosilääkitys, kumoi hänellä nyt onkaan.
Harjoitteleeko Ap tekstillään klassisen musiikin kriitikoksi?
Mozart on selkeää ja yksinkertaista musiikkia. Kaikki turha karsittu pois. Siinä hänen musiikkinsa nerokkuus.
Tuo aloitus tuo enemmänkin mieleen jonkun aloittelevan sävellysopiskelijan Uljas Pulkkis -imitaation mieleen.
Luulen, että Kirsi Salo voisi pitää tuosta tyylistä.
Päivän sanasalaatti.