Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä anopissa niin rassaa?
14.07.2013 |
Mulla on kokemusta vain kahdesta anopista, mutta molempien kanssa olen tullut erittäin hyvin toimeen.
Ex-anoppia käyn vielä 10v jälkeenkin joskus moikkaamassa kun lähistöllä liikun.
Samoin tää nykyinen on samanhenkinen kuin minä. Meillä on jopa sama vaatemaku. Käyn anoppilassa ihan mielellään yksinkin.
Siellä tunnen olevani toisessa kodissani.
Jotenkin tätä palstaa lukemalla on tullut sellainen fiilis, että anopista tehdään joku hirviö. Anopin virheitä liioitellaan ja niistä paisutellaan ylitsepääsemättömiä esteitä. Ei munkaan anopit täydellisiä ole olleet, mutta pidän heistä silti. Oikein odotan sitä että ensi viikolla taas päästään anoppilaan.
Kommentit (27)
Arvostelee
Paheksuu
Vittuilee
En vaan tykkää olla tekemisissä semmoisten ihmisten kanssa jotka ilkeilevät minulle. Yläasteajan jälkeen en semmoiseen ole törmännytkään, ennen kuin tapasin anoppini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 09:58"]
Olen ap. Tunnen myös parin kaverini anopit. Kaverit valittaa niistä kuten täällä, mutta itse ainakin tulen heidän kanssaan hyvin juttuun, enkä todellakaan näe heissä niitä ongelmia mistä kaverit valittaa.
Ton kakkosen anoppi vaikuttaa tasapainottomalta. Ehkä masentunut? Oletteko kertoneet anopille, että tämä loukkaa teitä ja lapsianne. Kannattaisi nyt hiukan keskustella anopin kanssa. Jos hän on masentunut, hän tarvitsee lääkityksen.
ap
[/quote]
Tämäpä olikin hyvä huomio :D
Vierailla ihmisille tämä ihmistyyppi näyttää aina hyvää naamaa. Haukut ja ilkeilyt on varattu vain riittävän läheisille ihmisille. Jotkut kohdistaa sen omiin lapsiinsa ja jotkut lasten puolisoihin.
Takanapäin kyllä arvostelevat ja haukkuvat niitä vieraampiakin ihmisiä.
Tiedän mistä puhun, sillä olen päässyt seuraamaan tätä touhua aivan liian läheltä. Äitini on aivan mestari tässä touhussa.
Se on ihme hiihtäjä. En voi sille mitään että ärsyttää. Onneks on välimatkaa.
Hankalia anoppeja on hankalilla ihmisillä. Eli kun miniä on valmiiksi vaikea itsekin, löytää hän anopista vikoja koko ajan. Jopa anopin tervehdys "hei" koetaan sodanjulistukseksi: sillä on taas tietty äänensävy jne. (jota kukaan muu ei huomaa, muille se oli ihan samanlainen hei kuin heillekin).
Äitini on veljen vaimon mielestä vaikea. Jos äitini kysyy, onko vauva nukkunut hyvin, vetää käly heti herneen nenään ja alkaa sättimään äitiäni siitä, että se ei kuulu anopille yhtään. Hän se on, joka vauvan kanssa valvoo eikä se muiden kyselyistä parane. Siis ystävällinen yleisluonteinen kysymys käännetään moitteeksi!
Jos sai surkean anopin, kannattaa vilkaista peiliin. Syyllinen on siellä. Eikä pidä perustaa perhettä sellaisen miehen kanssa, joka kertoo lapsuudenkodin vaikeuksista. Ei ne ole minnekään kadonneet: juoppo äiti pysyy juoppona.
Minulla ollut sekä hyviä että huonoja anoppeja. Huono ei osannut päästää pojastaan irti, vaan piti sitä kokoaika pienessä talutusnuorassa, se suhde ei kauaa kestänyt. Edellinen anoppi paukkasi kylään ilmoittamatta ja häiritsi muutenkin tekemisillään. Nyt kun en ole enään hänen poikansa kanssa, eikä tarvitse hänen tulemisiaan miettiä, niin välimme ovat melkein jopa hyvät.
Kai se on sitä, että anopit pitävät poikiaan aina hellässä otteessaan, koska yhdenkään tapaamani appiukon kanssa ei ole ollut ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 10:03"]
14. Tulee aina ilmoittamatta vaikka ( koska) tietää että inhoan sitä. Eniten tämä kiusanteko tai vallankäyttö tai miksi sitä pitäisi sanoa haittaa sitä itseään koska siitä seuraa kaikenlaista sekoilua ja turhaa ajamista jne.
[/quote]
Pakko vielä kertoa esimerkki hiihtolomalta. Anoppi ilmoitti pari viikkoa ennen hiihtolomaa että hän vie lapset erääseen ainutkertaiseen tapahtumaan keskiviikkona tai torstaina, sovimme että näin tehdään. Jos minä olisin vienyt lapset paikan päälle eikä tapaukseen olisi siis liittynyt meille poikkeamista, anoppi olisi varmasti ilmoittanut minä päivänä ja mihin aikaan lapset on tuotava. Mutta kun tapahtumaan mentiin meidän kautta ja hänellä on sellainen periaate, että Oven Taakse Tulosta Ei Ilmoiteta Minnalle, mitään ei kuulu. Niinpä lähetin tiistai-iltana tekstarin että oletteko menossa sinne tapahtumaan, olemme vielä täällä tuttavaperheen mökillä (sadan kilometrin päässä). Puolilta öin tulee kauhistunut tekstari (olin jo nukkumassa) että mitä, eikö Nicopetteri ja Janniina pääsekään tapahtumaan?!!! Tapahtumassa on oltava viimeistään kymmeneltä että sitä ja tätä. Noh, me ajetaan sitten aamulla aikaisin ne sata kilometriä kotiin, väsyneet lapset syö aamupalansa autossa. Pihassa odottaa anoppi marttyyrina ettei nukkunut koko yönä kuin pari tuntia. Selvä ja anteeksi nyt kovasti.
Mä huomasin jo vuosia sitten itsessäni, kuinka jotkut asiat ärsyttivät enemmän anopin suusta kuin jos oma äitini sanoisi ne. Tavallaan omalta äidiltä on helpompi ottaa vastaan neuvoja ja esim. pientä elämään puuttumista kuin anopilta. Tämän kun tiedostin, olen tietoisesti muuttanut ajatusmaailmaa toiseen suuntaan. Minun mielestäni anopilla on yhtä suuri oikeus kuulua meidän perheen elämään kuin omalla äidilläni. Anoppini on ihana ihminen, jonka hössöttäminen ja "paapominen" ei enää niin paljon ärsytä kuin ennen, koska en olen oppinut suhtautumaan niihin eri tavalla.
Tietysti teillä joillakin on niitä "hirviöanoppeja", mutta toisaalta se suhteen luominen vaatii työtä molemmilta osapuolilta. Mä aina yritän muistaa, että on lapsen oikeus saada samanalainen suhde molempiin mummoihin, vaikka oma äitini olisikin minulle läheisempi kuin mieheni äiti.