"Jos sopeuttaa itseään liiaksi muiden odotuksiin, muuttuu pian näkymättömäksi"

Onko mahdollista päästä tuosta ylisopeutumisesta ja mukautumisesta itsensä kustannuksella? Onko kukaan tutustunut tuohon enneagrammiin?

Miksi pelkäät muiden suuttuvan töissä, mutta et kotona?

Olipa hyvä lause! Minusta tosin tuli näkymätön nimenomaan kotiolojen takia. olin vuosikymmenen oikea pikkuvaimo. Eron jälkeen aloin ajattelaan, mitä MINÄ haluan. Muutos oli vähittäinen, mutta varma. 

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 14:43"]

Miksi pelkäät muiden suuttuvan töissä, mutta et kotona?

[/quote]

Todennäköisesti kotona on hyväksyvä ilmapiiri.

Ap:n kaltaiset ihmiset menevät helposti lukkoon tuomitsevassa ilmapiirissä. Eli jos työpaikalla helposti paheksutaan ihmisiä tai mielipiteitä, ei tämänkaltainen ihminen pysty olemaan oma itsensä, ja menee vaan sitten kaikessa muiden mukana.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 14:43"]

Miksi pelkäät muiden suuttuvan töissä, mutta et kotona?

Bingo! Työpaikallakin on vain muutamia henkilöitä joiden kanssa työskennellessä tunnen erityisen vahvasti tarvetta pitää kommunikaatio mahdollisimman vähissä ettei tule sanottua mitään "väärää". Kotona minulla ei tätä ongelmaa ole.

Loman jälkeen työskenneltyäni yhden tällaisen henkilön kanssa huomasin, kuinka paljon minulla menee energiaa tunteideni ja puheideni hillitsemiseen, että olin aivan poikki ensimmäisten kolmen päivän jälkeen. Tuntui että olen taas loman tarpeessa! Tällä viikolla tiimini on koostunut eri henkilöistä jolloin työntekokin sujui huomattavasti jouhevammin eikä tarvinut varoa sanojaan jatkuvasti. Se tuntui aivan erilaiselta!

Joku sanoi aikaisemmin että miettii välillä kuumeisesti mitä tähän _kuuluisi_ sanoa.. aivn kuin omalta näppikseltäni!

[/quote]

Todennäköisesti kotona on hyväksyvä ilmapiiri.

Ap:n kaltaiset ihmiset menevät helposti lukkoon tuomitsevassa ilmapiirissä. Eli jos työpaikalla helposti paheksutaan ihmisiä tai mielipiteitä, ei tämänkaltainen ihminen pysty olemaan oma itsensä, ja menee vaan sitten kaikessa muiden mukana.

[/quote]

Nosto!

Hyvä aihe. Koskettaa myös minua ja ratkaisua en ole löytänyt.

Odotellaan sitten yhdessä vastauksia.. :)

Tässä syy, miksi jos mies alkaa antamaan naiselle liiaksi periksi asiat vain pahenevat. Jotkut naiset yrittävät muuttaa miestä, määräävät kuinka hänen tavallaan pitää kotona tehdä asioita, siivota, hoitaa lapsia, olla naisen ja lasten kanssa, jne. Jos mies myöntyy liikaa niin hänestä tulee naisen silmissä nössö ja nainen ei arvosta tälläistä ja lopulta tulee ero kun nainen etsii itseään ja haluaa oikean miehen.

On kai kyse itsensä hyväksymisestä ja arvostamisesta. Myös lapsuudenkokemuksista. Jotkut meistä ovat oppineet liiankin hyvin sen, että mukautumalla ympäristön jopa sanattomiinkin odotuksiin ei tule ainakaan hylätyksi. Ei mukautuminen välttämättä ole tuonut edes hyväksymisen kokemusta, mutta sen avulla on välttynyt totaalihylkäykseltä, tarkoitan tunnetasolla. Tämän oivaltaminen oli itselleni alku muutokseen. Poisoppiminen lapsuuden tiedostamattomasta mukautumisreaktiosta ei tapahdu hetkessä.

Jos en ole kokemut lapsen/nuorena hyväksymista ja kuulluksi tulemista, voin alkaa itse hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Voin alkaa myös kuulostella, mitä haluan ja mitä en halua. Mikä on oikeudenmukaista ja mikä epäoikeudenmukaista.

Enneagrammi on vanha näkemys erilaisiin persoonallistyyppeihin, tai oikeastaan suhtautumistapoihin itseen ja ulkomaailmaan. Kannattaa tutustua. Enneagrammista ovat tehneet kirjoja ainakin Seija Taivainen sekä Olli ja Leila Valtonen. Itse haukoin henkeäni, kun luin persoonallisuustyypistä nro 9, "mukautuja, rauhanrakentaja".Ihmettelin, kuka tietää millainen olen ja miksi. Enneagrammi jakaa siis ihmiset 9 eri tyyppiin, mutta harvoin nämä tyypit ilmenevät puhtaasti. Enneagrammi on hyvä tapa lisätä itsetuntemusta, se myös antaa suunnan muutokselle.

Konfliktien välttäminen ja sopeutuminen ovat hyvin yleisiä introvertti-ominaisuuksia. Itsekin olen näitä pohtinut (monien muiden asioiden ohella), ja löytänyt hyviä vastauksia Susan Cainin kirjasta Hiljaiset, introverttien manifesti.

Mm. tämä kirja on auttanut minua näkemään selkeämmin omat ominaisuutena, ja näkemään ne nimenomaan positiivisessa valossa, ja hyväksymään ne.

Nyt kun ymmärrän mm. sen miksi en pidä konflikteista, ja pystyn hyväksymään itsessäni tämän ominaisuuden, on konfliktien sietäminen muuttunut helpommaksi enkä enää pelkää pitää puoliani ja ilmaista itseäni.

Tietenkin konfliktien inhoamisen taustalla voi olla monia erilaisia syitä, mutta uskoisin, että elämää helpottaa jos pystyy löytämään ne syyt niin hyvin että pystyy alkaa elämään oman näköistään elämää. Ei vain sellaista elämää mitä pitäisi elää.

Minäkin olin koko elämäni ajan yrittänyt muuttua erilaiseksi, sellaiseksi joka sietää konflikteja ja tykkää tuulettaa tunteitaan, ja muutenkin osaa elää reippaasti. Mutta se vain kulutti enenrgiani ja söi minua sisältä, ja teki kaikista näistä asioista (mm. konfliktien sietämisestä) entistä vaikeampia. Nyt kun en enää yritä, ongelmakin on poistunut.

Itse tajusin asian siinä vaiheessa, kun oli kerran esikoisen saamisen jälkeen neuvolakäynnillä. Lapsi nukkui huonosti, imetys ei onnistunut enkä itse pystynyt nukkumaan väsymyksestä huolimatta, kun kävin jotenkin ylikierroksilla. Lapsen mittaamisen jälkeen terveydenhoitaja kysyi minulta, miten minä jaksan. Minä mietin kuumeisesti, että miten minä vastaan, mikä tähän on oikea vastaus. Sanoin sitten, että ihan hyvin vaikka en todellakaan voinut ihan hyvin.

Sittemmin ihan tietoisesti olen sanonut kysyttäessä oman mielipiteeni enkä ole yrittänyt aavistella, mitä toinen haluaa kuulla. Jos minulta pyydetään jotain, mitä en halua, ehdi tai jaksa tehdä, olen sen sanonut. Autan työkaveria, jos omien töitteini puolesta pystyn sen tekemään, mutta en jatka omaa päivää vain siksi, että työkaveri pääsee lähtemään aikaisemmin töistä.

lisää kommentteja tähän?