Mikä on kohteliain tapa kertoa ihmiselle, että ystävyytemme on ohi?

jos teet siitä kerrasta poikki -irtautumiskeskustelun. mieluummin jäähdyttelisin minäkin.

olla ottamatta aloitetta yhteydenpidossa.



Kaikkein inhottavinta olisi töksäyttää jotain, että en halua enää olla yhteydessä, hyvästi.

toinen on muuttunut tylsäksi niin eihän se tarkoita että tuo olisi joku totuus ihmisestä. Se on vain sen toisen kokemus ja mielipide. Mä ainakin suhtautuisin tuollaisen kuulemiseen niin että ai se pitää mua tylsänä. Surullista mutta minkäs sille voi etten hänelle kelpaa omana itsenäni. Se olisi helpompi hyväksyä kuin miettiä että teinkö jotain sokus väärin, loukkasinko, tapahtuiko jotain ja mitä jos kyseessä olikin joku väärinkäsitys...

Jos joku kertoo lopettavansa ystävyyden sen takia että toinen on muuttunut tylsäksi, niin sitten saa miettiä, oliko se kuitenkaan koko totuus, mitä se jätti sanomatta, oliko se vain kohteliaaksi tarkoitettu veruke, teinkö jotain joskus väärin, loukkasinko, tapahtuiko jotain ja mitä jos kyseessä olikin joku väärinkäsitys.

Oikea ystävä ei tekisi sellaista koskaan. Sellaisessa ihmisessä on vika joka joutuu tuollaista pähkäilemään. Jos syy olisi joku ilmeinen, esim. ystäväsi ja miehesi olisivat pettäneet sinua yhdessä, tuollaista ei tarvitsisi edes kysyä. Jos olet kyllästynyt ystävääsi, niin luultavasti oletkin itse se tylsä tyyppi.

koska itselläni on sama tilanne.





Olimme parhaat ystävät koko ala- ja yläasteen ajan, lukiossakin pidimme yhteyttä, vaikka eri kouluihin menimmekin. Luimme toistemme ajatuksia, nauroimme samoille jutuille, koimme yhdessä nuoruuden parhaat jutut. Olimme vain yksinkertaisesti kuin paita ja peppu.



Nyt, opiskelujen jälkeen ja kolmikymppisinä olemme harventaneet yhteydenpitoamme, välissä oli jopa pari vuotta ilman mitään. Tänä vuonna olemme olleet tekemisissä sähköpostitse ja kerran puhelimessa.



Surettaa. Meillä ei ole ollut riitoja. Soittelin, mutta hän ei vastaa. Missä vika? Kaipaan vanhoja hyviä aikoja. Tai edes rehellistä selitystä.





:'(

minuakin, sillä minulle on käynyt juuri niin, että yksi ystävistäni on lakannut vastaamasta mihinkään yhteydenottoyrityksiini. Emme olleet mitään maailman läheisimpiä, mutta mielestäniä ystäviä kuitenkin. Ja tämä kaikki tapahtui kanssa yhtäkkiä ja minulla ei ole aavistustakaan syystä.



Itse kokisin helpommaksi sen,. että minulle olisi edes sanottu syy. Että olen paska ihminen tai mitä vaan. Nyt arvailen ja ihmettelen. Mietin, että onko hänelle sattunut jotakin vai onko tämä henkilökohtaista. Olen koettanut soittaa, tekstata ja mailata. Olen kokeillut myös eri puhelimista soittoa ja kun niihinkään puheluihin ei ole vastattu, niin olen myös paljon miettinyt, että jos hänelle kuitenkin on sattunut jotain.



Emme asu samassa kaupungissa eikä meillä ole yhteisiä ystäviä, joilta asian voisi tarkistaa. Ei ole myöskään ollut riitaa ja yli kaksikymmentä vuotta olimme ennättäneet tuntea, siksi tämä ihmetyttääkin...

Lopetti puheluihini/viesteihin vastaamisen eikä koskaan ilmoittanut syytä miksi katkaisi yhteydenpidon kanssani. Viimeisestä tapaamisesta ei ollut kuin muutama viikko ja sitten yht'äkkiä minua ei enää kaivattu..



Myöhemmin kuulin yhteiseltä ystävältämme, että hänen mielestään meillä ei ollut mitään yhteistä eikä hän sen vuoksi halunnut olla kanssani tekemisissä.

Siis olimme ystäviä vuosikausia ja jaoimme kaikki ilot ja surut. Jossain vaiheessa hän koki elämänsä olevan vaikeaa ja minun elämän ihan liian helppoa, joten autoin häntä minkä pystyin. Vuosia autoin häntä, enkä saanut minkäänlaista palautetta, saatikka ymmärrystä jos minulla oli asiat huonosti.

Meillä oli hieno ystävyys aikanaan, mutta nyt se on ohi. En edes kaipaa häntä.

Minä olin meistä se, jonka piti ottaa aina yhteyttä, ja jos en ottanut, niin olin huono ihminen. Harvensin yhteydenottoja, lähetin pari sähköpostia ja lopulta lopetin. Elämäni muuttui paremmaksi.

niin rehellisyys ja suoruus on paikallaan.



Ajattele nyt vähän sitä toistakin osapuolta, äläkä ainostaan sitä, miten itse pääset helpoimmalla.

työkaveriltani joka oli ennen läheinen ystäväni. Kaksi vuotta sitten raskaaksi tultuaan hän vain alkoi pitämään välimatkaa minuun ja viilensi välejämme. Ymmärrän kyllä että näin voi käydä kun ihmiset elää eri elämäntilanteissa, mutta olisi kivaa kuulla mikä minussa oli vikana. Varsinkin kun ei tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun näin käy, osaisin sitten vähän tutkiskella tapojani.



Ei sillä että itseni tämän asian takia itkisin uneen, tulen aivan hyvin toimeen yksiksenikin (olen melkoisen erakko-luonne). Mietityttää asia minua silti vieläkin joskus.

Siis sen ymmärrän, ettei kukaan jaksa loputtomiin yksipuolista ystävyyttä. Kyllä siihen kuuluu olennaisesti YYA eli vastavuoroisuus.

Mutta miksi tuollaista ei voi sanoa suoraan toiselle. Että olen loukkaantunut tavasta, jolla minua kohtelet ja siksi lopetan tämän yksipuoliseksi käyneen ystävyyssuhteen nyt tähän.

Minä ainakin sanoisin noin, kahdestakin syystä. Ensinnäkin, koska katkeruuden ja surun purkaminen helpottaisi omaa oloani (parempi sanoa suoraan kuin märehtiä toisen häijyyttä yksinään) ja sitten voisin haudata ja unohtaa asian.

Toiseksikin siksi - kuten tässä jokunen muukin on sanonut - että sille ex-ystävälle voisi olla opiksi tuo tilanne. Ei ystäviä voi loputtomiin kupata ja haukkua.

Siis olimme ystäviä vuosikausia ja jaoimme kaikki ilot ja surut. Jossain vaiheessa hän koki elämänsä olevan vaikeaa ja minun elämän ihan liian helppoa, joten autoin häntä minkä pystyin. Vuosia autoin häntä, enkä saanut minkäänlaista palautetta, saatikka ymmärrystä jos minulla oli asiat huonosti.

Meillä oli hieno ystävyys aikanaan, mutta nyt se on ohi. En edes kaipaa häntä.

Minä olin meistä se, jonka piti ottaa aina yhteyttä, ja jos en ottanut, niin olin huono ihminen. Harvensin yhteydenottoja, lähetin pari sähköpostia ja lopulta lopetin. Elämäni muuttui paremmaksi.

Jos "ystävä" ei tajuaisi, niin sanoisin mahdollisimman kiltisti, että "Minusta tuntuu, että en voi tavata sinua enää niin paljon, koska minusta on alkanut tuntumaan että olemme liian erilaisia ja liian erilaisessa elämäntilanteessa."



Minullakin on yksi "ystävä", jonka heivaamista harkitsen, koska hän on alkanut teeskentelemään seurassani ja näen hänen katseestaan, että hän on koko ajan kateellinen elämästäni tai halveksuu valintojani.

että miten aiot sen kertoa. Jos hän on ollut tyly, paskamainen, kateellinen tms. voit katkaista välit mitään sanomatta, yhteydenpitoa vähentämällä tai jos koet, että hän on rasittavaa seuraa ja teitä ei yhdistä mikään (hän ei ole siis tehnyt mitään väärin, loukannut sinua tms.) kannattaa kertoa syy suoraan ja rehellisesti.