Robyn Hoden pikku kestit - balladi 1400-luvulta

Nyt hiljaa ja kuulkaa herraskansa,
Tarinaa joka hyvää o' vereltänsä.
Kertoo rosvosta, rohkea urholtansa,
Oli Robyn Hode hän nimeltänsä.

Ja viekas ol' tuo Robyn ryövärimme.
Kun astui viel hää pääl' maamme,
Niin hyvä ol' hän Robyn ystävämme
Ei toista moista enä löytänemme.

Ja asui Robyn metsässä Barnsdalen
Missä nojaten käy hän tammehen,
Ja asuip hää tykö Pikku-Johnin sen,
Jok' vapaamies oli kans hyvähen.

Ja tietty toki oli tykö Puna-Willin,
Ja toki olo Much, poika myllärin.
Tuuma ruumiista sen joka millin
teki siit miehen veroisen toverin.

Alkuperäinen: A Lyttell Geste of Robyn Hode
https://d.lib.rochester.edu/teams/text/gest-of-robyn-hode