Uhkailivatko vanhempasi sinua lapsena ja nuorena?

Arestilla ja muulla kurituksella uhkailivat monesti. Ja mikä pahinta, samaan aikaan koulussa opettaja uhkaili jälki-istunnolla, joten jouduin elämään pelossa koko lapsuuteni, vailla mitään turvallista tilaa.

Omia lapsiani en ikinä aio altistaa vastaavalle.

Kyllä todellakin, molemmat selkäsaunoilla, tukkapöllyillä ym., jos en vaikka tekisi kotitöitä. Tiskaisi koko perheen jättämiä isoja tiskivuoria yksinäni jne. Narsisit- äiti uhkaili myös kuristamisella, ulos heittämsiillä, kouluun yhteyttä ottamisella miten kamala pentu olenkaan jne. Olis vaan ottanut ja olisinpa vaan uskaltanut kertoa, mitä kaikkea se akka on itse mulle tehnyt ja muukin perhe sadistisia kiusaajia kaikki mua kohtaan! Tuskin hankin lapsia itse koskaan, ties vaikka olisinkin samanlainen heikoilla hetkillä tahattomasti ja tuhosivat kyllä elämänikin niin hyvin, että tuskin siihen tulee tilaisuuttakaan ikinä.

Ei ole oikein mitään ihmissuhteita, mutta todella pahoja itsetunto-ongelmia, itsetuhoisuutta ym. kyllä on ja olen syrjäytetty ihmisraunio, ei ole varmaan ihme kokemusteni jäljiltä:( En todellakaan pysty luottamaan ihmisinn ja että haluaisivat mitään muuta kuin hyväksikäyttää jotenkin. Että kiitos vaan heillekin, katkera olen, ja kyllä ihan syystäkin mielestäni!

Sanoivat että kehitysmaissa on lapsia jotka kuolee nälkään kun nirsoilin.

Nykyään sitten olen sairaalloisesti lihava kun pakonomaisesti syön kaiken ruuan minkä näen.

Ei niinkään omat vanhemmat mummu ja vaari kyllä. Jos olimme heillä syömässä niin sitten vaari suuttui kun en jaksanut kaikkea syödä. Ällösin sitä kun mummo tekee rasvassa lilluvaa ruokaa ja samalla hän näytteli psoriasis ihoaan ruokapöydässä.

Oksensin kerran lapsena lautaselle ja siltikin he puhuivat että kyllä mä nyt olen verisesti mummia loukannut kun ei maita lasagne ja maksa. Eikai jos toinen esittelee hilseilevää ihoaan kantsii googlettaa psoriasis, niin tiedätte miksi oksensin.

Molemmat vanhemmat antoivat tukkapöllyä ja voin kertoo että se sattui. Vieläkin pelkään mennä mummoloihin kylään vaikka olen 23v. Koska usein sieltä lähdettiin itkien pois.

Henkistä väkivaltaa käytettiin, olin herkkä lapsi ja sille naurettiin. Kaikki asiani kerrottiin sukulaisille. Kaiken kuorrutti hengellinen väkivalta, oli vain yksi totuus, muunlainen ajattelu oli 'lapsellista'. Lähdin kotoa 18 vuotiaana. Omia lapsia tuen niin kauan kuin henki pihisee.

Ei muistaakseni, paitsi remmiä mutteivät koskaan antaneet.

En pelännyt vanhempiani, vaan sisaruksiani.

Olin jo pienestä asti sellainen miellyttämisen haluinen tossukka, joka ei uskaltanut toimia sääntöjen vastaisesti, ja pidin aina matalaa profiilia, joten minua ei ollut tarve uhkailla tai rankaista vanhempien suunnalta.

Isosiskoni oli väkivaltainen meitä kolmea nuorempaa kohtaan, ja hän sai näistä väkivallan teoista tottakai rangaistuksia.

Toinen pikkuveli oli "räähkä" ja paha suustaan, ja oli aina tekemässä jotain kiellettyä. Häntäkin rankaistiin mm kotiaresteilla ja pelikielloilla.

Nuorin veljeni oli myös ihan peruskiltti, mutta peliriippuvainen. Häntä piti uhkailla pelikielloilla, jos ei lopettanut pelaamista vaikka olisi kotiaskareita ollut.

Nämä kolme sisarusta sitten kiusasivat minua koko lapsuuden ja teini-iän, koska olin "vanhempien lellikki", vaikka todellisuudessa osasin vain käyttäytyä ja "olla ihmisiksi". Minä itseasiassa sain aina vähiten rahaa mihinkään mihin halusin, kun taas muita lahjottiin.

Eli kiltillä käytöksellä en saanut satikutia, mutta minua ei myöskään ollut tarve lahjoa parempaan käyttäytymiseen.

Edelleen olen onneton tossu.

Perheessäni äidilläni oli paljon ongelmia ja jouduin ottamaan suuresti vastuuta nuoremmista sisaruksistani. Äiti saattoi "kadota" välillä, jolloin hain sisaruksiani päiväkodista, tein ruokaa yms. Olin itse 13 tuolloin. Äidilläni oli huumeongelmainen poikaystävä, joka oli vähä väliä vankilassa ja elämämme ei todellakaan ollut ns. normaalia. Häpesin ja salasin asioita ystäviltäni, en kertonut kenellekään kaverille tai aikuiselle millaista perheessämme oli. Usein, jos itkin tilannetta ja ahdistustani yksin huoneessani, äiti tuli vihaisena huutamaan, että ei jaksa kuunnella itkuani ja jos en ole hiljaa, hän vie meidät lastenkotiin. Tuo uhkaili tuntui aivan hirveältä ja herätti suunnatonta pelkoa. Opin miellyttäjäksi, joka jättää omat tarpeensa huomiotta ja välttelee konflikteja eikä osaa asettaa omia rajojaan. Vasta lähempänä kolmeakymmentä olen alkanut ymmärtää, kuinka paljon nämä lapsuuden asiat ovat vaikuttaneet mm. parisuhteisiini ja siihen, että olen aina vain tyytynyt huonoon kohteluun. Omien rajojen opettelu on työn alla parhaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Arestilla ja muulla kurituksella uhkailivat monesti. Ja mikä pahinta, samaan aikaan koulussa opettaja uhkaili jälki-istunnolla, .

No mikä sen jälki-istunnosta varoittelun parempi vaihtoehto sitten olisi ollut? Ja miksi arestiakin pelkäsit traumatisoitumiseen asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arestilla ja muulla kurituksella uhkailivat monesti. Ja mikä pahinta, samaan aikaan koulussa opettaja uhkaili jälki-istunnolla, .

No mikä sen jälki-istunnosta varoittelun parempi vaihtoehto sitten olisi ollut? Ja miksi arestiakin pelkäsit traumatisoitumiseen asti?

Edellinen ei tainnut sanoa olevansa traumatisoitunut.

Jostain kumman syystä mua uhkailtiin alle kouluikäisenä sillä, että jos en ole kunnolla, minut myydään mustalaisille. Epäilin jo silloin, että onhan niillä kakaroita riesaksi asti ilman, että niitä pitäisi lisää ostaa.

Toinen ihmetystä herättänyt uhka liittyi siihen, että jumala heittää taivaasta kuuman kiven päähän, jollen ala totella. Samat tyypit olivat edellisviikolla kertoneet, että mitää jumalia ei ole olemassa.

Konkreettisempia uhkia olivat lapsena piiska ja pimeä komero. Teini-iässä sain kuulla joutuvani koulukotiin, jollen esimerkiksi huolehtinut viikkosiivouksesta kunnolla.

up

up

Uhkasi että myy mustalaisille jos ei olla kunnolla. Eipä kyllä sitä silloinkaan osannut hirveän tosissaan ottaa.

Kyllä, elimme narsisti isän otteessa, tavaroita ja astioita lenteli harva se päivä, pelolla ja henkisellä väkivalla uhkailua, olen vieläkin kiltti tossukka, isä todella pahasti henkisesti sairas, paha persoonallisuushäiriö

Vyöllä hakkaamisesta uhkailtiin.. toteutettu ei, tunnen silti suurta häpeää edelleen.

Äitini teini-iässä uhkaili ihan kaikesta, perus teiniangstiatakin, että ”joudut muuttaan isäs luo”. En halunnut asua. Olen väleissä isäni kanssa, mutta teinitytölle äiti oli hirmu tärkeä. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt ja kuullut äitini kieroilusta ja henkisestä väkivallasta.. Eipä ole tärkeä enää.

Äitini myös vielä aikuisena käytti henkistä väkivaltaa ” et pärjäisi ilman minua”. Pärjään nyt loistavasti.

Olin jo valmiiksi erilainen lapsi ADD, jota ei oltu todettu... eipä ymmärrystä herunut ja kukaan ei välittänyt huolestua siitä, miksi olin kummallinen ja voin niin huonosti..

Kaikista ei ole vanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoivat että kehitysmaissa on lapsia jotka kuolee nälkään kun nirsoilin.

Nykyään sitten olen sairaalloisesti lihava kun pakonomaisesti syön kaiken ruuan minkä näen.

Minullekin sanottiin noin ja ihan normaalipainoinen olen. Mistä ihmiset vetää näitä johtopäätöksiä että mikä asia johtuu mistäkin sanomisista? Äiti sanoi minulle pöö ja koko elämäni on pilalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoivat että kehitysmaissa on lapsia jotka kuolee nälkään kun nirsoilin.

Nykyään sitten olen sairaalloisesti lihava kun pakonomaisesti syön kaiken ruuan minkä näen.

Minullekin sanottiin noin ja ihan normaalipainoinen olen. Mistä ihmiset vetää näitä johtopäätöksiä että mikä asia johtuu mistäkin sanomisista? Äiti sanoi minulle pöö ja koko elämäni on pilalla...

Ja suhunko ei sitten mikään vanhempiesi sanoma tai tekemä juttu ole vaikuttanut millään lailla?