Tajusin juuri, miten vakavista kulkutaudeista ennen selvittiin! Sama ei toimi enää nykypäivänä.

Rutot ja muut taudit ovat mellastaneet keskuudessamme aina silloin tällöin. Niihin on saattanut kuolla esim. kolmannes jonkun kaupungin kaikista asukkaista, tai kymmenen prosenttia jonkin alueen väestöstä. Lääkkeitä ja muita tehokkaita parannuskeinoja ei ollut.

Maalaisjärjellä ajateltuna tämä on varmaan ollut epidemioista selvinneiden ihmisten pelastus. Kun ihmispopulaation joukosta on poistunut suuri määrä ihmisiä, ja erityisesti juuri ne jotka syystä tai toisesta ovat olleet taudille haavoittuvaisimpia, tauti on sitten myös lopettanut leviämisen ja kadonnut jäljettömiin hyvin pitkäksi ajaksi. Siis luonnonvalinta on harventanut populaatiota samojen sääntöjen mukaan kuin muillakin eläinlajeilla tapahtuu. Jäljelle jääneiden selviytymismahdollisuudet ovat parantuneet huomattavasti.

Nyt kun kaikki ihmiset pyritään kaikin keinoin pitämään hengissä, tämä mekanismi ei enää toimi. En siis tietenkään kannata sitä että taudin annettaisiin vain jyllätä, mutta mietityttää kuinka pitkäksi ajaksi nämä poikkeusolot nyt jäävät voimaan. Eikö jotkut asiantuntijat ole jopa arvioineet, että turvallisuustilanne muuttuu pysyvästi, koska uusi koronavirus ei katoa ollenkaan, ja sairastumisen jälkeinen immuniteetti sille on vain hyvin lyhytaikainen?