Sivut

Kommentit (882)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen lihava, koska ruoka maistuu liian hyvältä. Saan melkein henkisen orgasmin siitä. Ja ei, esim. pikaruoka ei ole mielestäni hyvää. Söin äsken täysjyväspagettia tomaattikastikkeella, joukossa vihanneksia ja vähän makkaraa, loraus kaurakermaa. Maistui niin hyvältä että söin kolme annosta eli aivan liikaa. Yritin lopettaa jo yhden jälkeen, mutta tarve maistaa se ruoan maku uudestaan ja uudestaan oli suurempi voima. En tiedä nimeä tälle touhulle, enkä ole lukenut kenenkään kuvailevan ongelmaansa vastaavanlaiseksi.

Itsekurista jos puhutaan, pystyn paastoamaan helposti yli vuorokauden pelkän veden voimin. Samoin olen mielummin nälässä kuin syön epämieluisaa ruokaa. Eli ei se mielestäni ihan pelkkää itsekurin puutettakaan ole. 

Onko olemassa mitään lääkettä, mikä vähentää ruuasta tulevan mielihyvän tunnetta? Onhan tuo kamalaa, että syö ja syö vaan. Tässä on kyllä työnsarkaa tutkijoille ja lääkkeiden kehittelijöille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.

Lähes kaikki näistä ovat bagatelleja. Ainoastaan tervellisen ruoan kohtuuton hinta on validi argumentti. Laihtumisvinkkejä kannattaa kysellä biokemisteiltä eikä lääkäreiltä, pt:ltä, vloggareilta tai muilta subjektiivista "tietoa" levittäviltä tahoilta. Biokemiassa on ihan selkeästi ilmaistu, että keho ei kuluta adipoosia, jos insuliinia eritetään haimasta samanaikaisesti. Kun antagonisti glukagonia eritetään, on laihtuminen fysiologisesti mahdollista.
Ennen olen tänne pitkiä viestejä pyytettömästi kirjoitellut insuliiniresistenssistä, metabolisesta oireyhymästä, pätkäpaastosta, ravintolisistä, rasvan tärkeydestä dieetissä, salilla käymisen jälkeen paastoamisen tärkeydestä ja muista laihtumisen kannalta oleellisista asioista, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan alapeukuista päätellen. Haluan vieläkin auttaa, joten ehkä tällaiset lyhyemmät viestit toimivat siinä paremmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tää lihomiskeskustelu muistuttaa 1900-luvun alun seksuaalikauhistelua. Silloin pidettiin lihan heikkoutena ja moraalin romahtamisena sitä, että ihmiset halusivat harrastaa seksiä vain nautinnon vuoksi, vailla jumalan lupaa. Lisääntymishalu on kuitenkin todella syvällä oleva tarve, joka kyllä ruokkii itse itseään, jos ympäröivä kulttuuri ei sitä kontrolloi.

Samalla lailla energiarikkaan ruoan syöminen on ”luonnollinen” himo, jota yksilön on äärimmäisen vaikea hallita vain omalla tahdonvoimalla. Jos rasvaa ja sokeria on joka paikassa helposti tarjolla, sen pariin myös ajautuu helposti. Aina välillä näitä kontrollikauhistelijoita sitten ilmaantuu jostain, jotka ovat näennäisen luonnontieteellisiä, mutta todellisuudessa pitävät ylipainoa heikon moraalin tuotoksena.


No on se aika hirveää jos ihmiset on nykyisin niin heikkoja etteivät kykene vastustamaan seksiä tai mässäilyä. Ja kun tästä heille huomauttaa niin jumalauta sitä kiukkua ja aggressiota, "mitä sä meiän asioihin puutut hoida omat asias jne!!!!"

Ei ole koskaan vain muiden asia, se koskettaa ihan meitä kaikkia.

No miten se nyt yhtään on esimerkiksi sun asia, kuka kenenkin kanssa harrastaa seksiä, jos mennään lain puitteissa, ehkäisyt kunnossa ym?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Edelleen, seliseli. Lihava lääkäri ei ole uskottava. Sinä saat toki olla ihan niin ylipainoinen kuin haluat, mutta älä luule ettei sitä huomata tai kuvitella syiksi mitään muuta kuin ylensyönti. Ei asia ole sen monimutkaisempi.
Juha Hernesniemi on kokenut, upea aivan korvaamaton taidoiltaan, 73-vuotias huom., ehkä hieman ylipainoinen muttei missään tapauksessa paljon eikä ainakaan lihava eli siihen älä tuudittaudu😅

Alhaista ja säälittävää tämä sun kommentoinnin taso. Enkä ole tämä lääkäri, jolle kommentoit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Uskomatonta. Jopa lääkäri kehtaa selitellä lihavuuden syyksi muuta kuin liikaa ravinnonsaantia?! Aikamoista esimerkiksi nälkää näkevien halveksuntaa. Olivat "syyt" mitkä tahansa, jokaikisen paino putoaa kun ravintoa tulee kulutusta vähemmän. Jokaikisen.
Mutta toki kommenteista ja peukutuksista näkee ettei täällä mitkään pienipainoiset kirjoittele! :'D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.

Lähes kaikki näistä ovat bagatelleja. Ainoastaan tervellisen ruoan kohtuuton hinta on validi argumentti. Laihtumisvinkkejä kannattaa kysellä biokemisteiltä eikä lääkäreiltä, pt:ltä, vloggareilta tai muilta subjektiivista "tietoa" levittäviltä tahoilta. Biokemiassa on ihan selkeästi ilmaistu, että keho ei kuluta adipoosia, jos insuliinia eritetään haimasta samanaikaisesti. Kun antagonisti glukagonia eritetään, on laihtuminen fysiologisesti mahdollista.
Ennen olen tänne pitkiä viestejä pyytettömästi kirjoitellut insuliiniresistenssistä, metabolisesta oireyhymästä, pätkäpaastosta, ravintolisistä, rasvan tärkeydestä dieetissä, salilla käymisen jälkeen paastoamisen tärkeydestä ja muista laihtumisen kannalta oleellisista asioista, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan alapeukuista päätellen. Haluan vieläkin auttaa, joten ehkä tällaiset lyhyemmät viestit toimivat siinä paremmin.

Täällä mammat eivät ymmärrä mitään muuta kuin kaloreita. Joten hukkaan menevät viestisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Edelleen, seliseli. Lihava lääkäri ei ole uskottava. Sinä saat toki olla ihan niin ylipainoinen kuin haluat, mutta älä luule ettei sitä huomata tai kuvitella syiksi mitään muuta kuin ylensyönti. Ei asia ole sen monimutkaisempi.
Juha Hernesniemi on kokenut, upea aivan korvaamaton taidoiltaan, 73-vuotias huom., ehkä hieman ylipainoinen muttei missään tapauksessa paljon eikä ainakaan lihava eli siihen älä tuudittaudu😅

Alhaista ja säälittävää tämä sun kommentoinnin taso. Enkä ole tämä lääkäri, jolle kommentoit.

Mutta täyttä asiaa. Enkä ole sen kommentin jättäjä. Lihavat toki tykäävät huudella asian vierestä. Koko ketju todistaa sen. Tuolla mentaliteetilla pyöritte hautoihinne kun meillä hoikilla on hauska ja iloinen elämä jossa ruoka on polttoaine, ei elämisen pääsyy. Otan osaa kun olette valinneet ylipainon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hektisen vuoden jälkeen huomasin keväällä yhtäkkiä että olin lihonut lähes 10 kiloa huomaamatta. Olen nyt laihtunut kesäkuun alusta lähtien jo 8 kg pelkästään sillä että olen laskenut kalorit 1000kcal/pvä ja rahaa on tosiaan mennyt paljon vähemmän kuin aiemmin, joten se siitä etteikö köyhä voi laihduttaa. Enkä tee mitään kevyttä toimistotyötä, mutta kyllä keho tottuu vähään energiamäärään. Jotenkin vaikea uskoa että jokaisella läskillä on joku harvinaistakin harvinaisempi endokrinologinen sairaus joka vaan estää laihtumisen. Suurimmalla osalla kyseessä on laiskuus ja itsekurin puute.

Ja tämä ”saan olla läski jos haluan” ei meidän yhteiskunnassa toimi. Me kaikki maksetaan kulut mitä ylipainosta aiheutuu, mieheni sisko on kirurgi ja hän kertoi kuinka hemmetin vaikeaa on nykyisin leikata lihavia ihmisiä kun välineet ei riitä ja kaiken rasvan seasta esimerkiksi vatsaonteloleikkaukset ovat todella haastavia. Puhumattakaan siitä että tutkitusti lihavilla on paljon enemmän komplikaatioita, jotka johtuvat nimenomaan siitä lihavuudesta.


Entäs tupakoitsijat ja alkoholistit?

Olen sitä mieltä että hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle, samaten vaikkapa extreme-urheilijat. Sanoinko että hyväksyn jotenkin nämä? Minusta alkoholin ja tupakan hintaa saisi korottaa reilusti, tosin nikotiini on tutkitusti todella addiktoivaa ja alkoholismi on sairaus. Nämä kannattaa erottaa siitä lihavuudesta mitä suuri osa on, eli laiskuutta ja itsekurin puutetta. En kiellä etteikö pieni osa lihavista ihmisistä kärsi esimerkiksi syömishäiriöstä tai oikeista endokrinologisista sairauksista.

Minusta suurin osa lihavuudesta nimenomaan on itsekurin puutetta, joka ei kuitenkaan poissulje syömishäiriötä, päinvastoin. Sitähän se syömishäiriö nimenomaan on, ettei ihmisellä ole omaan syömiseensä kontrollia. Jostain syystä tästä "itsekurin puutteesta" on tullut kuitenkin verbaalinen lyömäase ymmärtämättömille idiooteille. Joo, ei ole itsekuria ei, sehän tässä on v*ttu ongelmakin. Luuletteko te älypäät oikeasti, ettei suurin osa ylipainoisista tajua tätä itse? Harmi vaan, kun sitä itsekuria ei myydä kaupan hyllyssä. "Hanki parempi itsekuri" on about yhtä viisas ja hyödyllinen neuvo kuin pelkkä "ole laiha". Jos ei tuon älykkäämpää antia ole niin ehkä voisi olla vain hiljaa. En minäkään huutele masentuneille, että ole nyt vaan onnellinen.

Vierailija

Juha Hernesniemi ei ole millään muotoa lihava, kaukana siitä. Pähkähullua verrata itseään häneen, erityisesti lääkärin! Hernesniemi on maailmankin tasolla huippuaivokirurgi. Kertonee vertaajasta paljon...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Uskomatonta. Jopa lääkäri kehtaa selitellä lihavuuden syyksi muuta kuin liikaa ravinnonsaantia?! Aikamoista esimerkiksi nälkää näkevien halveksuntaa. Olivat "syyt" mitkä tahansa, jokaikisen paino putoaa kun ravintoa tulee kulutusta vähemmän. Jokaikisen.
Mutta toki kommenteista ja peukutuksista näkee ettei täällä mitkään pienipainoiset kirjoittele! :'D

Jaa no omat mitat on 156 senttiä ja 47 kiloa, että siellä normaalin alarajoilla ollaan. Että voi niitä lihavia ymmärtää muutkin kuin lihavat. Kunhan haluat loukata toisia ja olla inhottava. Ilmeisesti jotain tarvetta se sulle palvelee, kun koet tarpeelliseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hektisen vuoden jälkeen huomasin keväällä yhtäkkiä että olin lihonut lähes 10 kiloa huomaamatta. Olen nyt laihtunut kesäkuun alusta lähtien jo 8 kg pelkästään sillä että olen laskenut kalorit 1000kcal/pvä ja rahaa on tosiaan mennyt paljon vähemmän kuin aiemmin, joten se siitä etteikö köyhä voi laihduttaa. Enkä tee mitään kevyttä toimistotyötä, mutta kyllä keho tottuu vähään energiamäärään. Jotenkin vaikea uskoa että jokaisella läskillä on joku harvinaistakin harvinaisempi endokrinologinen sairaus joka vaan estää laihtumisen. Suurimmalla osalla kyseessä on laiskuus ja itsekurin puute.

Ja tämä ”saan olla läski jos haluan” ei meidän yhteiskunnassa toimi. Me kaikki maksetaan kulut mitä ylipainosta aiheutuu, mieheni sisko on kirurgi ja hän kertoi kuinka hemmetin vaikeaa on nykyisin leikata lihavia ihmisiä kun välineet ei riitä ja kaiken rasvan seasta esimerkiksi vatsaonteloleikkaukset ovat todella haastavia. Puhumattakaan siitä että tutkitusti lihavilla on paljon enemmän komplikaatioita, jotka johtuvat nimenomaan siitä lihavuudesta.


Entäs tupakoitsijat ja alkoholistit?

Olen sitä mieltä että hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle, samaten vaikkapa extreme-urheilijat. Sanoinko että hyväksyn jotenkin nämä? Minusta alkoholin ja tupakan hintaa saisi korottaa reilusti, tosin nikotiini on tutkitusti todella addiktoivaa ja alkoholismi on sairaus. Nämä kannattaa erottaa siitä lihavuudesta mitä suuri osa on, eli laiskuutta ja itsekurin puutetta. En kiellä etteikö pieni osa lihavista ihmisistä kärsi esimerkiksi syömishäiriöstä tai oikeista endokrinologisista sairauksista.

Minusta suurin osa lihavuudesta nimenomaan on itsekurin puutetta, joka ei kuitenkaan poissulje syömishäiriötä, päinvastoin. Sitähän se syömishäiriö nimenomaan on, ettei ihmisellä ole omaan syömiseensä kontrollia. Jostain syystä tästä "itsekurin puutteesta" on tullut kuitenkin verbaalinen lyömäase ymmärtämättömille idiooteille. Joo, ei ole itsekuria ei, sehän tässä on v*ttu ongelmakin. Luuletteko te älypäät oikeasti, ettei suurin osa ylipainoisista tajua tätä itse? Harmi vaan, kun sitä itsekuria ei myydä kaupan hyllyssä. "Hanki parempi itsekuri" on about yhtä viisas ja hyödyllinen neuvo kuin pelkkä "ole laiha". Jos ei tuon älykkäämpää antia ole niin ehkä voisi olla vain hiljaa. En minäkään huutele masentuneille, että ole nyt vaan onnellinen.

Ruoka ei kulkeudu kaupasta kotiisi eikä tunkeudu väkisin liiallisesti suuhusi. Osta vähemmän ja terveellisempää. Siinä mitään itsekurin kanssa ole tekemistä. 🙄

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Uskomatonta. Jopa lääkäri kehtaa selitellä lihavuuden syyksi muuta kuin liikaa ravinnonsaantia?! Aikamoista esimerkiksi nälkää näkevien halveksuntaa. Olivat "syyt" mitkä tahansa, jokaikisen paino putoaa kun ravintoa tulee kulutusta vähemmän. Jokaikisen.
Mutta toki kommenteista ja peukutuksista näkee ettei täällä mitkään pienipainoiset kirjoittele! :'D

Olen eri, mutta eihän hän väittänyt ettei lihomisen mekanismi olisi viime kädessä liika ravinnonsaanti. Hän vaan kertoi, mitkä psykologiset tekijät vaikuttavat hänen kohdallaan siihen, että sen ravinnonsaannin säätelyn kanssa on haasteita enemmän kuin jollain toisella.

Enkä minäkään oikein käsitä miksi sinä olet noin pahansuopa ja vihainen. Ei se matala BMI näemmä tee onnelliseksi tai edes mukavaksi. Nämä lienee kuitenkin ihmisen arvon kannalta paljon liikakiloja tärkeämpiä asioita, kannattaisi ehkä katsoa peiliin ja miettiä niitä omia kehityskohteita ennen muiden haukkumista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun niihin parjattuihin, jotka lihoivat stressin ja masennuksen takia. Moni ei ko. ilmiöön usko, mutta ihan oikeasti masennus hidastaa myös aineenvaihdutaa.

Tuli 10kg parissa vuodessa, vaikka ihan samalla lailla kuin aiemminkin pyöräilin joka päivä töihin 10km, pelasin jalkapalloa ja tennistä useamman kerran viikossa, ja touhusin lasten kanssa ulkona. Mutta sisäisesti olin niin jumissa, että painoa alkoi karttua.

Itse uskon, että tämän tyyppinen lihominen on kuormittavien ympäristötekijöiden ja psykologisten ongelmien aiheuttamaa kehon ”varustautumista” huonoihin aikoihin. Länsimainen ravintovauraus on niin lyhyt ajanjakso ihmiskunnan historiassa, ettei meidän geenit ja hormonijärjestelmä yksinkertaisesti ole vielä mukaan siihen, että stressi ei aina indikoi tulevia nälkävuosia.

Olet täysin oikeassa. Lihavuus on usein seurausta mielenterveyden ongelmista. 

Toisaalta lihavuus itsessään myös pahentaa mielenterveyden ongelmia. 

Noidankehä on valmis.

Lihavuus johtuu edelleenkin vain siitä että syö enemmän kuin kuluttaa. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta totta on että mielenterveyshäiriöt voivat tosiaan lihottaa ihan senkin takia että esim. masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät saattavat ns. syödä suruunsa. Vastaavasti eivät välttämättä syö yhtään enempää kuin ennenkään, mutta eivät mielialansa takia kykene liikkumaan ja kuluttamaan normaalisti. Totta myös on että stressi hidastaa aineenvaihduntaa, mutta ei sitä voi pitää yksinään syynä ylipainolle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hektisen vuoden jälkeen huomasin keväällä yhtäkkiä että olin lihonut lähes 10 kiloa huomaamatta. Olen nyt laihtunut kesäkuun alusta lähtien jo 8 kg pelkästään sillä että olen laskenut kalorit 1000kcal/pvä ja rahaa on tosiaan mennyt paljon vähemmän kuin aiemmin, joten se siitä etteikö köyhä voi laihduttaa. Enkä tee mitään kevyttä toimistotyötä, mutta kyllä keho tottuu vähään energiamäärään. Jotenkin vaikea uskoa että jokaisella läskillä on joku harvinaistakin harvinaisempi endokrinologinen sairaus joka vaan estää laihtumisen. Suurimmalla osalla kyseessä on laiskuus ja itsekurin puute.

Ja tämä ”saan olla läski jos haluan” ei meidän yhteiskunnassa toimi. Me kaikki maksetaan kulut mitä ylipainosta aiheutuu, mieheni sisko on kirurgi ja hän kertoi kuinka hemmetin vaikeaa on nykyisin leikata lihavia ihmisiä kun välineet ei riitä ja kaiken rasvan seasta esimerkiksi vatsaonteloleikkaukset ovat todella haastavia. Puhumattakaan siitä että tutkitusti lihavilla on paljon enemmän komplikaatioita, jotka johtuvat nimenomaan siitä lihavuudesta.


Entäs tupakoitsijat ja alkoholistit?

Olen sitä mieltä että hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle, samaten vaikkapa extreme-urheilijat. Sanoinko että hyväksyn jotenkin nämä? Minusta alkoholin ja tupakan hintaa saisi korottaa reilusti, tosin nikotiini on tutkitusti todella addiktoivaa ja alkoholismi on sairaus. Nämä kannattaa erottaa siitä lihavuudesta mitä suuri osa on, eli laiskuutta ja itsekurin puutetta. En kiellä etteikö pieni osa lihavista ihmisistä kärsi esimerkiksi syömishäiriöstä tai oikeista endokrinologisista sairauksista.

Minusta suurin osa lihavuudesta nimenomaan on itsekurin puutetta, joka ei kuitenkaan poissulje syömishäiriötä, päinvastoin. Sitähän se syömishäiriö nimenomaan on, ettei ihmisellä ole omaan syömiseensä kontrollia. Jostain syystä tästä "itsekurin puutteesta" on tullut kuitenkin verbaalinen lyömäase ymmärtämättömille idiooteille. Joo, ei ole itsekuria ei, sehän tässä on v*ttu ongelmakin. Luuletteko te älypäät oikeasti, ettei suurin osa ylipainoisista tajua tätä itse? Harmi vaan, kun sitä itsekuria ei myydä kaupan hyllyssä. "Hanki parempi itsekuri" on about yhtä viisas ja hyödyllinen neuvo kuin pelkkä "ole laiha". Jos ei tuon älykkäämpää antia ole niin ehkä voisi olla vain hiljaa. En minäkään huutele masentuneille, että ole nyt vaan onnellinen.

Ruoka ei kulkeudu kaupasta kotiisi eikä tunkeudu väkisin liiallisesti suuhusi. Osta vähemmän ja terveellisempää. Siinä mitään itsekurin kanssa ole tekemistä. 🙄

Sanotko narkkarillekin, että älä osta huumeita ja alkoholistille, että älä osta kaljaa ja luulet, että sillä ne raitistuu? Et yhtään pysty ymmärtämään, että on olemassa syömishäiriöitä, joissa ihminen pakonomaisesti vetää vaikka kuivat makaronit kaapista, jos ei muuta ole? Jos se olis noin noin helppoa, ei lihavia olis olemassa, eikä midtään riippuvuuksista kärsiviä, mutta ei teille ymmärtämättömille jaksa selittää, kun ette haluakaan ymmärtää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä on ,että lääkäri kertoo potilaalle hänen olevan lihava? Kyllä potilas sen itse tietää ja lihavat yleensä tietävät elämäntavoista, laihduttamisesta ja ruokavalioista enemmän kuin se lääkäri. Jos se lihavuus ei ole potilaalle ongelma niin annetaan olla.

Jos lihavuus ei ole potilaalle ongelma, voisi kuvitella että hän kestäisi lääkärinkin havainnon asiasta. Lääkäri ei ole v*ttuilemassa potilaalle tämän kiloista, vaan lääkärin tehtävänä terveydenhuollon ammattilaisena on yrittää ohjata ihmisiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kannustaa terveelliseen elämään, sillä se ehkäisee sairauksia. Eikö tupakoijalle saa lääkäri kertoa, miten epäterveellistä se on? 

Mielestäni enemmän voitaisiin ottaa oppia itämaisesta lääketieteestä, jossa ihmistä kohdellaan enemmän kokonaisuutena ja ongelmia pyritään ennaltaehkäisemään sen ohella että hoidetaan jo puhjenneita sairauksia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hektisen vuoden jälkeen huomasin keväällä yhtäkkiä että olin lihonut lähes 10 kiloa huomaamatta. Olen nyt laihtunut kesäkuun alusta lähtien jo 8 kg pelkästään sillä että olen laskenut kalorit 1000kcal/pvä ja rahaa on tosiaan mennyt paljon vähemmän kuin aiemmin, joten se siitä etteikö köyhä voi laihduttaa. Enkä tee mitään kevyttä toimistotyötä, mutta kyllä keho tottuu vähään energiamäärään. Jotenkin vaikea uskoa että jokaisella läskillä on joku harvinaistakin harvinaisempi endokrinologinen sairaus joka vaan estää laihtumisen. Suurimmalla osalla kyseessä on laiskuus ja itsekurin puute.

Ja tämä ”saan olla läski jos haluan” ei meidän yhteiskunnassa toimi. Me kaikki maksetaan kulut mitä ylipainosta aiheutuu, mieheni sisko on kirurgi ja hän kertoi kuinka hemmetin vaikeaa on nykyisin leikata lihavia ihmisiä kun välineet ei riitä ja kaiken rasvan seasta esimerkiksi vatsaonteloleikkaukset ovat todella haastavia. Puhumattakaan siitä että tutkitusti lihavilla on paljon enemmän komplikaatioita, jotka johtuvat nimenomaan siitä lihavuudesta.


Entäs tupakoitsijat ja alkoholistit?

Olen sitä mieltä että hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle, samaten vaikkapa extreme-urheilijat. Sanoinko että hyväksyn jotenkin nämä? Minusta alkoholin ja tupakan hintaa saisi korottaa reilusti, tosin nikotiini on tutkitusti todella addiktoivaa ja alkoholismi on sairaus. Nämä kannattaa erottaa siitä lihavuudesta mitä suuri osa on, eli laiskuutta ja itsekurin puutetta. En kiellä etteikö pieni osa lihavista ihmisistä kärsi esimerkiksi syömishäiriöstä tai oikeista endokrinologisista sairauksista.

Minusta suurin osa lihavuudesta nimenomaan on itsekurin puutetta, joka ei kuitenkaan poissulje syömishäiriötä, päinvastoin. Sitähän se syömishäiriö nimenomaan on, ettei ihmisellä ole omaan syömiseensä kontrollia. Jostain syystä tästä "itsekurin puutteesta" on tullut kuitenkin verbaalinen lyömäase ymmärtämättömille idiooteille. Joo, ei ole itsekuria ei, sehän tässä on v*ttu ongelmakin. Luuletteko te älypäät oikeasti, ettei suurin osa ylipainoisista tajua tätä itse? Harmi vaan, kun sitä itsekuria ei myydä kaupan hyllyssä. "Hanki parempi itsekuri" on about yhtä viisas ja hyödyllinen neuvo kuin pelkkä "ole laiha". Jos ei tuon älykkäämpää antia ole niin ehkä voisi olla vain hiljaa. En minäkään huutele masentuneille, että ole nyt vaan onnellinen.

Ruoka ei kulkeudu kaupasta kotiisi eikä tunkeudu väkisin liiallisesti suuhusi. Osta vähemmän ja terveellisempää. Siinä mitään itsekurin kanssa ole tekemistä. 🙄

Oletko ajatellut, että kaikki ihmiset ei ole kitkeriä vanhoja poikia ja -piikoja, vaan joskus samassa taloudessa voi asua useampia henkilöitä? Joten kyllä, kaappiin voi todellakin ilmestyä kasa sipsipusseja ja keksipaketteja vaikkei sinne niitä itse ostaisi.

Vierailija

Lääkärin pitää sanoa kannustavasti miksi pitää laihduttaa jos painosta haittaa kropalle.On ihmisiä jotka valittaa kun polvet kipeet,vaativat saikkua kun ei jaksa (painoa siis paljon ).Silloin kannustetaan pudottamaan painoa jotta vältyttäisiin turhilta leikkauksilta.

Vierailija

Minulla on muutama kilo ylimääräistä. Olen taistellut lihomista vastaan koko ikäni. Suvussamme on herkästi lihovia ihmisiä, jotka kaikki valveutuneita asian suhteen (1 ei ollut ja kuoli lihavuuteensa). Minä haluan, että minulle sanotaan, jos lihon enkä sitä itse heti huomaa. Oli esim. vaaka rikki tuossa pari kk, ja tuli heti pari kg lisää. Lääkärissä kävin muista syistä, ja lääkäri kirjoitti epikriisiin, että on tullut mulle vyötärölihavuutta. Se oli hyvä juttu ja herätys mulle laihduttamiseen. Kyllä lihavuuden huomioiminen kuuluu lääkärin työhön ja siitä pitää mainita. Lihavuus on niin monen sairauden suuri riskitekijä.

Vierailija

Minkä ihmeen takia joidenkin tässä ketjussa on ilmeisesti hyvin vaikea myöntää sitä että suurin osa ylipainoisista pystyisivät hyvin vaikuttamaan asiaan itse ja laihduttamaan? Totta kai on myös olemassa ihmisiä joiden kohdalla jokin tietty sairaus oikeasti vaikeuttaa painon pudottamista merkittävästi, tai jopa estää sen. Mutta suurin osa ylipainoisista on näitä joiden elämän tavat eivät vain ole kohdallaan.
Totta kai on varmasti vaikea myöntää tätä itselle ja katsoa peiliin. Mutta ei oikein muukaan auta. Ei auta asian kieltäminen tai tekosyiden keksiminen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla