Lue keskustelun säännöt.
IS: Miksi ylipainosta ei saa puhua? Lääketieteen tohtori lataa suorat sanat vaietusta ongelmasta
01.08.2020 |
Lääketieteen tohtori TellervoSeppälän vuonna 2017 julkaistussa väitöskirjassa kävi ilmi, että 42 prosenttia potilaista oli sitä mieltä, etteivät elämäntavat tai ylipainosta puhuminen kuulu lääkärin vastaanotolle.
Asiasta mainitseminen koetaan usein hyökkäyksenä. Monet painonsa kanssa kamppailevat ajattelevat, etteivät he voi mitään asialle. Hyvin usein he kuitenkin syövät enemmän kuin kuluttavat. – Vastaanotolla käy hyvin usein ihmisiä, jotka ajattelevat että heidän jatkuvan lihomisensa taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Monesti ihmiset tuntuvat vähän pettyneiltä, kun otetaan kokeet ja kaikki onkin kunnossa, Seppälä kuvaa ristiriitaista tilannetta.
Ylipainosta puhuminen on tabu myös palstalla ja johtaa yleensä ketjun poistoon. Sen sijaan täällä on jatkuvasti pitkiä keskusteluketjuja suklaista, roskaruoasta jne.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni 1970-luvulla ei syöty pienempiä annoksia.
Silloin ruoka oli vielä perusruokaa ja se tehtiin kotona, ruoka-ajat olivat säännölliset ja ruokaa oli määrällisesti enemmän, koska se oli vähäkalorista ja kasvispainotteista. minäkin muistan että lautaset oli ihan kukkuroillaan ruokaa, mutta suurin osa siitä oli salaattia (esim. ainakin meillä raastesalaatteja oli "aina" pöydässä) ja lihaa oli vain pieni siivu, sitten pari perunaa. Se oli kasvisvoittoista ruokaa.
äitini oli tietoinen terveellisestä ruoasta, oli saanut monipuoliseen ruokaan kasvatuksen jo kotoaan. sitten oli vielä lounaan ja illallisenpäätteksi lähestulkoon aina jälkiruoka, käytännössä jotain marjakeittoa, kiisseliä tai pulla, jos oli leivottu lauantaina. meillä äiti ei lisännyt koskaan ruokaan sokeria, siis me söimme eitot ja kiisselitkin ilman sokeria. pullassa oli sokeria ja muistan vieläkin miten makealta se maistui ja yksi pulla riitti ihan hyvin siihen, että tuli ähky olo.
1980-luvulla alkoi ruoka muuttua enemmän lihapainotteiseksi. ja siellä loppupuolella alkoi yleistyä meilläpäin pizzat ja hampurilaiset ja grilliruoka
ns.roskaruokien annoskoot kyllä ovat kasvaneet vuosien yötä, esim. sipsipussit, karkkipussit.
Meillä kyllä syötiin paljon pienempiä määriä kuin nykyään. Esim sellainen tavallinen pyrex vuoka (2,3l?) riitti makaronilaatikkoa 4 hengelle 2 päiväksi. Nyt hädintuskin kolmelle 2 päiväksi.
Tosin itse olen edelleenkin pieniruokainen, mun annos on 1-2 kananmunan kokoista perunaa ja 3 lihapullaa. Päivän mittaan kaloreja tulee ruuasta vähän yli 1000 kcal. Tänään söin lisäksi mansikkakakkua joten kaloreita tuli 1250. Treenaan, liikun, teen fyysisiä hommia eikä väsytä yhtään. Kun ruuan koostumus on kohdallaan vähempikin riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Ehkä elimistösi on stressitilassa kaikesta liikkumisesta? Oletko kokeillut olla liikkumatta vaikka 2 viikkoa? Mitä rasvaprosenttisi sanoo? Muuttuuko sekään koskaan? Ylös tai alaspäin? Sinun lisäisin lepoa ja vähemmän liikuntaa ja ruokavalio samana.
Olen kokeillut myös sitä lepoa, tuli pakosta pitkä tauko, onnettomuuden vuoksi, mutta ei mitään vaikutusta, paino ei putoa. Välillä nukuin ihan älyttömän hyvin ja pitkiä yöunia, ei silläkään vaikutusta. Nyt nukun muutaman tunnin pätkissä ja olen aina väsynyt, olin myös silloin kun nukuin paljon. Uni ei piristä koskaan. Uniongelmia on ollut lähes 20v ajan. Rasvaprosenttia en tiedä, muuta kuin että suuri se on. Takana on kyllä parikin loppuunpalamista jolloin olen pitänyt ainakin reilun vuoden tauon työnteosta. Viimeisimmästä on aikaa liki 10v. Ehkä se sitten on nuo uniongelmat jotka saa elimistön sekaisin. Unilääkkeitä en ole koskaan syönyt koska aikoinaan jouduin ajamaan paljon autolla. Nyt en aja.
Ohis, mutta onko sulta tutkittu uniapnea? Mikäli unenlaatu on huonoa, ei se tuo lepoakaan. Olen myös kuullut erilaisista "unikursseista" joita suosittelisin kokeilemaan mikäli sinun on mahdollista. Muistelisin että esim. Mehiläisellä olisi jotain vastaavaa palvelua tarjonnassaan. Toivottavasti saat asiat kuntoon!
Kiiitos, Ei ole tutkittu ja olen sitä miettinytkin, että voisko olla. Mutta toisaalta uniongelmat alkoi jo silloin kun olin 25 kg pienempi eli lievästi ylipainoinen. Unikursseista tuskin on minulle mitään apua eikä niitä täällä pikkukylällä ole tarjolla. Mehiläiset on 100 km päässä eikä julkiset kulje. En koskaan nuku hyvin missään oudossa paikassa, siksi en yökyläilekään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Ehkä elimistösi on stressitilassa kaikesta liikkumisesta? Oletko kokeillut olla liikkumatta vaikka 2 viikkoa? Mitä rasvaprosenttisi sanoo? Muuttuuko sekään koskaan? Ylös tai alaspäin? Sinun lisäisin lepoa ja vähemmän liikuntaa ja ruokavalio samana.
Olen kokeillut myös sitä lepoa, tuli pakosta pitkä tauko, onnettomuuden vuoksi, mutta ei mitään vaikutusta, paino ei putoa. Välillä nukuin ihan älyttömän hyvin ja pitkiä yöunia, ei silläkään vaikutusta. Nyt nukun muutaman tunnin pätkissä ja olen aina väsynyt, olin myös silloin kun nukuin paljon. Uni ei piristä koskaan. Uniongelmia on ollut lähes 20v ajan. Rasvaprosenttia en tiedä, muuta kuin että suuri se on. Takana on kyllä parikin loppuunpalamista jolloin olen pitänyt ainakin reilun vuoden tauon työnteosta. Viimeisimmästä on aikaa liki 10v. Ehkä se sitten on nuo uniongelmat jotka saa elimistön sekaisin. Unilääkkeitä en ole koskaan syönyt koska aikoinaan jouduin ajamaan paljon autolla. Nyt en aja.
Onko mahdollista, että kehossasi olisi tulehdusta?Itsellä esimerkiksi virtsatientulehdus estää laihtumisen ja kun se on hoidettu, niin taas laihtuu.
On täysin mahdollista ja erittäin todennäköistäkin näillä kilomäärillä, ainakin ns matala-asteinen tulehdustila. Mitkään crp:t ei kuitenkaan näytä mitään tulehduksia eikä lasko.
Vierailija kirjoitti:
On helppoa syyllistää yksilöitä, mutta jos katsotaan tilannetta kauempaa niin ymmärretään että joku on pielessä mikäli noin puolet väestöstä "elää väärin". Jokin ympäristössä on pielessä mikäli normaalitiedolla varustettu ihminen elää jopa itseään vahingottaen. Toki voimme pitää näitä muutamaa miljoonaa suomalaista typerinä ja voivotella heidän tilanteelleen, mutta se ei muuta mitään. Sen sijaan kannattaisi miettiä oikeasti mitkä rakenteet ylläpitävät ja pahentavat kansan lihavuutta, ja mitkä toimenpiteet ehkäisisivät sitä.
Omia huomioita elinaikanani tapahtuneista muutoksista, joiden uskon vaikuttavan lihomisen lisääntymiseen:
- Energiajuoma- ja limuautomaatteja on jopa kouluissa, antaen lapsille kuvan että on ok juoda limua tai energiajuomaa välipalaksi tai janoon
- Lapsilla ja nuorilla enemmän rahaa käytössä kuin ennen, jotka pistetään karkkiin, energiajuomiin ja mäkkäriin
- Lapset ja nuoret eivät hyötyliiku kuin ennen (lapsuudessani lapset "pistettiin ulos" leikkimään välitunneilla ja viikonloppuisin vaikka pariksi tunniksi. Pihalla oli aina kavereita ja leikittiin pihaleikkejä. Nykyään on ok jopa 10v möllöttää kotona pleikan edessä koko päivä)- Harvinaisempaa perheissä että jompikumpi vanhempi on kotona tai tekee lyhennettyä päivää: vanhemmat uupuneempia työelämässä kuin ennen. Nykyään tehdään aika paljon vuorotöitä, esim kaupat auki iltamyöhään ja viikonloppuisin, eikä esim kotona illalla ole väldesti ketään tekemässä ruokaa
- Kaupoissa on myytävänä yhä vähemmän peruselintarvikkeita, ja enenevissä määrin puolivalmisteita. Marinoimaton liha on kalliimpaa kuin se valmiiksi maustettu, ja puolivalmisteet/valmisateriat voi saada samaan hintaan kuin terveellisemmät perusainekset jotka vaatii vaikkapa tunnin valmistuksen
- Pikaruoan ja herkkujen mainonta on paljon agressiiivsempaa kuin ennen: kotimatkalla töistä ei voi olla törmäämättä Grandiosa, ElMaco, Magnum, Raffel, jne mainoksiin -> nälkäisenä aivot reagoi näihin mainoksiin mainostajien toivomalla tavalla
- Kauppojen kassoille on vaikea päästä kulkematta kilometrien karkkihyllyjen ohi: väsynyt äippä/iskä ei väldesti jaksa joka kauppakerralla taistella omia ja lasten mielihaluja vastaan (kultaisella kasarilla ruokakaupan seinällä oli pari pastillirasiaa ja muutama pussi)
- Useimmat stressaavaa elämää näennäisesti helpottavat keksinnöt ovat epäterveellisiä: valmisruoka, kotiinkuljetettu ruoka (pääosin pizzaa), ravintolakäynnit (vaikea löytää ravintolalistalta oikeasti ravintoopillisesti terveellistä annosta koostumukseltaan ja sisällöltään)
- Työpaikkaruokailua ei säännöstellä tarpeeksi: joudun itse syömään työni takia lähikuppiloissa ja niiden annokset on suunniteltu kovaa työtä tekeville raksamiehille! Lähes mahdotonta löytää mistään keittoa tai salaattia, tai edes normaalinkokoista annosta (kaikki on jotenkin superia ja megaa)
Tässä oli hyviä huomioita. Vaikka jokainen on loppukädessä vastuussa ihan itse omasta terveydestään, täytyy sanoa, ettei lapsuudessani (70-80-l.) törmännyt ollenkaan tällaisiin houkutuksiin. Toki karkkia löysi jne., mutta suurin osa kaupoista ei ollut pyhitetty roskaruoalle kuten nykyisin ainakin jotkut pienemmät kaupat ovat. Koulussa ei myyty karkkia rahankeräämistarkoituksessa, eikä ollut tapana mennä koulun jälkeen ostamaan superhypersipsipussia "välipalaksi" vaan äiti laittoi kotona ruoan ja sillä selvä. Oli grillikioskeja, mutta eivät niissä notkuneet lapset. Kyllähän jotain pullaa ym. herkkuja syötiin eikä kukaan ollut hysteerinen epäterveellisen ruoan suhteen, mutta kultainen keskitie vallitsi: yksi pulla silloin tällöin oli ihan riittävästi, ei tarvinnut mitään pitkiä viinereitä. Liikuntaa harrastettiin lapsina leikkimisen ohessa, kukaan ei sinänsä harrastanut liikuntaa. Nykyisin on kaikki joko tai: joko olet himoliikkuja, joka koostaa tarkasti ruokavalionsa eikä lipsu siitä tai sitten olet sohvaperuna kera siiderin ja sipsien. Suurin osa ihmisistä haluaisi olla jotain tuolta väliltä, mutta kaikkinainen kohtuus ja ns. maalaisjärki on vaikea tuotteistaa, joten ne eivät ole muodissa.
Itselläni olisi tarvetta pudottaa kymmenen kiloa, ainakin. Tiedän, että joku heti kirjoittaa, että selittelen, kun sanon näin, mutta en ole oikein löytänyt sellaista ajankohtaa, että pystyisi laihduttamaan. Laihdutin tässä vuosi sitten viisi kiloa, ja se oli hirveää aikaa. Piti todellakin taistella, että jaksoi käydä töissä ja tehdä pakolliset hommat. Kaikki liikunta piti jättää, kun ei jaksanut liikkua. Syön muutenkin tosi vähän, niin siitä kun sitten pudottelin pois vielä puolet, niin energiataso oli niin alhainen, että hyvä kun pysyi pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ensimmäiset 3 riviä aloituksesta ja pysähdyin. Miten ei voi elämäntavat kuulua lääkärin vastaanotolle? Jos olisin lääkäri toteaisin että mitä sitten teette täällä. ULOS.
Saako odottaa niin kauan, että myös se lihava ja tupakoiva lääkäri pistää omat elintapansa kuntoon, ennen kuin seuraa tämän ohjeita?
Kyllä sä sen ajankohdan löydät.Nappaa itsestäsi kuva ja siitä se alkaa.Mua auttoi.Olin täh yöks jne olenko tuon näköinen.Kaikilla ei auta.Tsemppiä.Aina voi vähän herkutella eli ei kahmita koko karkkipussia vaan vaikka pieni kourallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Huutonaurua. Jopa toimeentulotuella saa hyvät lenkkarit ostettua kunhan ei vaan käytä kaikkia rahoja kaljaan ja roskaruokaan
Joo. Toimeentulotuella saa ihan hyvät lenkkarit, jos jättää ruokaa ostamatta.
Et tosin kommentoinut mitenkään kirjoittajan muita ehdotuksia? Esim ohjattu kuntosaliharjoittelu on kaikkea muuta kuin edullista. Pitäisikö ihmisen olla esim kuukausittain viikko syömättä, että on varaa käydä ohjatussa saliharjoittelussa?
-eri
YouTube on täynnä ilmaista ohjattua liikuntaa. Ennen sinne salille menoa tai sitä korvaamaan voi harjoitella todella tehokkaasti, ihan vaan sillä oman kehon painolla katsomalla noita videoita. On sekä ennen ja jälkeen videoita ihmistä ja treeneistä. Yksi suosituimmista on Chloe Ting, mutta on kymmeniä muita mistä valita. On painoilla ja ilman. On haasteita ja johonkin kehon osaan keskittyviä. On painonpudotukseen, kehonmuokkaukseen tai lihasten kasvattamiseen erikoistuneita videoita. Joten tuon ohjatun liikkunnan hinta on vain tekosyy. Koska sitä on saatavilla ihan ilmaisesti vaikka kuinka paljon.
Ja mikä parasta, kotona voit jopa treenata ihan ilman kenkiä, vaikka paljasjaloin jollei sukkiin ole varaa. Jopa alusvaatteisillaan, jos treenivaatteita ei ole. Niin ja noita videoita on jopa tehty heille, jotka treenaavat kerrostalossa. Hypyt on jätetty pois.
Otat sieltä jonkun 21 päivän haasteen ja seuraat sitä ja sen jälkeen tule kertomaan vieläkö tarvitset kuntosalin ohjattua liikuntaa?
Ja kyllä ne Lidlin 13€ lenkkarit ovat ihan tarpeeksi hyvät, että niillä voi tehdä sen päivittäisen kävelylenkin. Sen kun voi tehdä jopa farkuissa ja vaikka tavis kengissä, jos muuhun ei ole varaa.
Varusteiden ja liikuntapaikkojen kalleus on kyllä naurettavin tekosyy olla liikkumatta mitä tiedän. Itse liikun paljon kävelylenkkeillen, metsissä ja katulenkkejä myös. Jalkaan kelpaa kosteilla säillä oikein hyvin myös kumisaappaat tai ne vuosia jo palvelleet lenkkarit. Kumisaappaat ovat metsälenkeille myös järkevä kenkävalinta muutoinkin, suojaavat käärmeiltä jne. Ja kirppareilta löytyy muutamalla eurolla erittäin hyviä ulkoiluhousuja, tänäkin kesänä olen ostanut sieltä kahdet (paksummat ja ohuemmat), samoin takkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa kun yhteiskunta tulee vastaan esim. mahdollistamalla kaikille hyvät lenkkarit vaikka verovähennyksen tai liikuntatukiavustusten avulla, tarjoamalla hyvin halpaa ohjattua kuntosaliharjoittelua myös muille kuin eläkeläisille, laskemalla terveellisen ruoan ALVia ja korottamalla epäterveellisen ruoan verotusta, sekä vaatimalla kaikilta työnantajilta ajantasalla olevaa työhyvinvointisuunnitelmaa, jossa huomiodaan liikuntamahdollisuudet työajalla, ja tarjoamalla enemmän matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, niin voidaan ruveta aidosti keskustelemaan siitä, miksi jotkut eivät siltikään laihdu.
Huutonaurua. Jopa toimeentulotuella saa hyvät lenkkarit ostettua kunhan ei vaan käytä kaikkia rahoja kaljaan ja roskaruokaan
Joo. Toimeentulotuella saa ihan hyvät lenkkarit, jos jättää ruokaa ostamatta.
Et tosin kommentoinut mitenkään kirjoittajan muita ehdotuksia? Esim ohjattu kuntosaliharjoittelu on kaikkea muuta kuin edullista. Pitäisikö ihmisen olla esim kuukausittain viikko syömättä, että on varaa käydä ohjatussa saliharjoittelussa?
-eri
YouTube on täynnä ilmaista ohjattua liikuntaa. Ennen sinne salille menoa tai sitä korvaamaan voi harjoitella todella tehokkaasti, ihan vaan sillä oman kehon painolla katsomalla noita videoita. On sekä ennen ja jälkeen videoita ihmistä ja treeneistä. Yksi suosituimmista on Chloe Ting, mutta on kymmeniä muita mistä valita. On painoilla ja ilman. On haasteita ja johonkin kehon osaan keskittyviä. On painonpudotukseen, kehonmuokkaukseen tai lihasten kasvattamiseen erikoistuneita videoita. Joten tuon ohjatun liikkunnan hinta on vain tekosyy. Koska sitä on saatavilla ihan ilmaisesti vaikka kuinka paljon.
Ja mikä parasta, kotona voit jopa treenata ihan ilman kenkiä, vaikka paljasjaloin jollei sukkiin ole varaa. Jopa alusvaatteisillaan, jos treenivaatteita ei ole. Niin ja noita videoita on jopa tehty heille, jotka treenaavat kerrostalossa. Hypyt on jätetty pois.
Otat sieltä jonkun 21 päivän haasteen ja seuraat sitä ja sen jälkeen tule kertomaan vieläkö tarvitset kuntosalin ohjattua liikuntaa?
Ja kyllä ne Lidlin 13€ lenkkarit ovat ihan tarpeeksi hyvät, että niillä voi tehdä sen päivittäisen kävelylenkin. Sen kun voi tehdä jopa farkuissa ja vaikka tavis kengissä, jos muuhun ei ole varaa.Varusteiden ja liikuntapaikkojen kalleus on kyllä naurettavin tekosyy olla liikkumatta mitä tiedän. Itse liikun paljon kävelylenkkeillen, metsissä ja katulenkkejä myös. Jalkaan kelpaa kosteilla säillä oikein hyvin myös kumisaappaat tai ne vuosia jo palvelleet lenkkarit. Kumisaappaat ovat metsälenkeille myös järkevä kenkävalinta muutoinkin, suojaavat käärmeiltä jne. Ja kirppareilta löytyy muutamalla eurolla erittäin hyviä ulkoiluhousuja, tänäkin kesänä olen ostanut sieltä kahdet (paksummat ja ohuemmat), samoin takkeja.
Enpä lähtisi sanomaan tekosyyksi,näköjään yliapinoisia saa kiusata ja syyttää millä tahansa tekosyyllä.
Olen siitepölyallergikko enkä voi kuntoilla ulkona helmikuusta heinäkuuhun. Elokuusta lokakuuhun voin kuntoilla ulkona,jos ei ole homeitiöitä ilmassa. Minun on ostettava kunnolliset lenkkeilykengät, koska niveleni ovat yliliikkuvat. Sellaiset kengät maksavat halvimmillaan yli 200 euroa. Kenkämallien valintaan olen saanut opastusta aiheeseen perehtyneeltä fysioterapeutilta. Minulle kaikista helpointa on kuntoilla kuntosaleilla ja sisäliikuntapaikoilla. Kuntoiluni ON kallista. Kirpparilta en voi ostaa vaatteita, koska olen allerginen. Onnekseni työnantaja maksaa kaikkien työntekijöidensä kuntoilut, mutta olisin salilla muutenkin. Olin lapsena kilpaurheilija, sitten kyllästyin siihen touhuun, kun aikuisia valmentajia tuntui kiinnostavan enemmän se, että voitin, kuin selvittää mitä ja miten itse tahtoisin tehdä. Kun minulle kerrottiin minulta kysymättä, että minua aletaan valmentamaan maajoukkueeseen, sanoin että ei kiinnosta, lopetan tän touhun. Siitä jatkoin sitten huvikseni kuntoilua ja rupesin lenkittämään naapuruston koiria, kun halusin vain liikkua koko ajan. aikuisena sitten olen jatkanut kuntoilua vain omaksi ilokseni kun saan siitä niin hyvät endorfiinihumalat.
voisin kuvitella, että myös ylipainoisten keskuudessa on siitepöly- ja homeitiöallergisia ja myös vähätuloisia. Lopettakaa yliapinoisten haukkuminen, jos jotain sillä saatte, niin sen, että eivät varmasti lähde kuntoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikohan tän ketjun kilpparihulluista oikeasti ollut sellainen joka syö suositusten mukaan ja liikkuu säännöllisesti kunnolla ? Eli siis sellainen hoikka spandex-typy kuten jokainen on jos suositusten mukaan tekee .
Veikaan että ei tasan yksikään,kun ei suurin osa ole sitä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Monikohan tän ketjun kilpparihulluista oikeasti ollut sellainen joka syö suositusten mukaan ja liikkuu säännöllisesti kunnolla ? Eli siis sellainen hoikka spandex-typy kuten jokainen on jos suositusten mukaan tekee .
Veikaan että ei tasan yksikään,kun ei suurin osa ole sitä muutenkaan.
Ihme vihamielisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monikohan tän ketjun kilpparihulluista oikeasti ollut sellainen joka syö suositusten mukaan ja liikkuu säännöllisesti kunnolla ? Eli siis sellainen hoikka spandex-typy kuten jokainen on jos suositusten mukaan tekee .
Veikaan että ei tasan yksikään,kun ei suurin osa ole sitä muutenkaan.
Kilpparihulluus varmaankin diagnosoidaan vasta painon noustua, eikä toisinpäin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan tän ketjun kilpparihulluista oikeasti ollut sellainen joka syö suositusten mukaan ja liikkuu säännöllisesti kunnolla ? Eli siis sellainen hoikka spandex-typy kuten jokainen on jos suositusten mukaan tekee .
Veikaan että ei tasan yksikään,kun ei suurin osa ole sitä muutenkaan.
Ihme vihamielisyyttä.
Niin on. Tuskin tämän jälkeen saa enää asiallista diagnoosia edes kilpirauhasvaivoista, vaan syy on ylipainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni olisi tarvetta pudottaa kymmenen kiloa, ainakin. Tiedän, että joku heti kirjoittaa, että selittelen, kun sanon näin, mutta en ole oikein löytänyt sellaista ajankohtaa, että pystyisi laihduttamaan. Laihdutin tässä vuosi sitten viisi kiloa, ja se oli hirveää aikaa. Piti todellakin taistella, että jaksoi käydä töissä ja tehdä pakolliset hommat. Kaikki liikunta piti jättää, kun ei jaksanut liikkua. Syön muutenkin tosi vähän, niin siitä kun sitten pudottelin pois vielä puolet, niin energiataso oli niin alhainen, että hyvä kun pysyi pystyssä.
Selittelyähän tuo on. Et edes ole viitsinyt selvittää, miten sitä painoa pudotetaan.
Ainut mikä kelpaa laihdutukseen on kuntosali? Meidän töissä huomaa sen, että minä ja kaks muuta kävellään rappusia. Kaikki muut menee hissillä ihan kerroksen välin. Arkiaktiivisuus kunniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mielelläni keskustelisin lääkärin kanssa ylipainostani ja kuulisin oikeita neuvoja ja ohjeita. Olenkin varmaan viimeiset 10v jokaisella lääkärikäynnillä ottanut ITSE asian puheeksi. Jokainen lääkäri on vain ohittanut asian mutisemalla jotain "pieniä muutoksia" . Kun olen kertonut kaikista suurista muutoksista mitä olen ruokavalioon tehnyt ja liikuntamääristä, ilman että painoa on lähtenyt kiloakaan 6 kk -1v aikana, lääkäri menee sanattomaksi eikä kommentoi enää mitenkään, ohittaa asian. Miten tuollaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia kun kukaan ei suostu kuuntelemaan eikä auttamaan? Diabetesepäilyn vuoksi kävin diabeteshoitajalla jolle vein 2 vk ruokapäiväkirjani luettavaksi. Käytiin yhdessä läpi ja hän laski kone sauhuten kaloreita ja näytti kuvia, joista kerroin että en syö noin paljon aterialla, kerroin mitä en syö ollenkaan, mitä olen vaihtanut toiseen ruoka-aineeseen, mitä kalorittomampiin, sokerittomiin jne. Sanoi että erinomaisen hyvä ruokavalio. Hän taputteli lähtiessä selkään että kyllä nyt näillä HÄNEN ohjeilla varmasti paino alkaa putoamaan. Kahden kuukauden päästä menin takaisin, intoa puhkuen. Hänen vaakansa näytti täsmälleen samaa painoa kuin 2 kk aiemmin. Siitä alkoi syyttely että en ole noudattanut ohjeita, valehtelen, napostelen, pitäisi käydä ammattilaisen kanssa juttelemassa jne. Totesi viimein että hän ei osaa minua auttaa. Itkien lähdin kotiin. Tätä tämä auttaminen on tässä maassa. Itse olen ollut se aktiivinen osapuoli tässä painonpudotuksessa jo 10v ajan mutta aina "lyödään ovi nenän edestä kiinni". Nytkin syön edelleen vhh ja taulukoiden mukaan kaloreita 1200-1500 eli noin 500 kcal vähemmän kuin peruskulutus. Yhtään kiloa ei ole lähtenyt vuodessa pois, liikun sitten lisäksi paljon tai tosi paljon. Yritän koko ajan vähentää kaloreita mutta kun pitäisi jaksaa myös pysyä jaloillaan ja toimia, kotia hoitaa ja kulkea kaupungilla. Kurniva maha pitää hyvin hereillä myös yöllä. On sanottu että syön liian vähän mutta jos lisään ruokamääriä, lihon lisää. Kertokaapa nyt te viisaat että missä vika?
Ehkä elimistösi on stressitilassa kaikesta liikkumisesta? Oletko kokeillut olla liikkumatta vaikka 2 viikkoa? Mitä rasvaprosenttisi sanoo? Muuttuuko sekään koskaan? Ylös tai alaspäin? Sinun lisäisin lepoa ja vähemmän liikuntaa ja ruokavalio samana.
Olen kokeillut myös sitä lepoa, tuli pakosta pitkä tauko, onnettomuuden vuoksi, mutta ei mitään vaikutusta, paino ei putoa. Välillä nukuin ihan älyttömän hyvin ja pitkiä yöunia, ei silläkään vaikutusta. Nyt nukun muutaman tunnin pätkissä ja olen aina väsynyt, olin myös silloin kun nukuin paljon. Uni ei piristä koskaan. Uniongelmia on ollut lähes 20v ajan. Rasvaprosenttia en tiedä, muuta kuin että suuri se on. Takana on kyllä parikin loppuunpalamista jolloin olen pitänyt ainakin reilun vuoden tauon työnteosta. Viimeisimmästä on aikaa liki 10v. Ehkä se sitten on nuo uniongelmat jotka saa elimistön sekaisin. Unilääkkeitä en ole koskaan syönyt koska aikoinaan jouduin ajamaan paljon autolla. Nyt en aja.
Onko mahdollista, että kehossasi olisi tulehdusta?Itsellä esimerkiksi virtsatientulehdus estää laihtumisen ja kun se on hoidettu, niin taas laihtuu.
VTI estää laihtumisen,uskomatonta. Nyt aletaan oleen tekosyiden ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni olisi tarvetta pudottaa kymmenen kiloa, ainakin. Tiedän, että joku heti kirjoittaa, että selittelen, kun sanon näin, mutta en ole oikein löytänyt sellaista ajankohtaa, että pystyisi laihduttamaan. Laihdutin tässä vuosi sitten viisi kiloa, ja se oli hirveää aikaa. Piti todellakin taistella, että jaksoi käydä töissä ja tehdä pakolliset hommat. Kaikki liikunta piti jättää, kun ei jaksanut liikkua. Syön muutenkin tosi vähän, niin siitä kun sitten pudottelin pois vielä puolet, niin energiataso oli niin alhainen, että hyvä kun pysyi pystyssä.
Selittelyähän tuo on. Et edes ole viitsinyt selvittää, miten sitä painoa pudotetaan.
Olen kokeillut vaikka mitä. Ainoa, mikä itselläni auttaa, on se, että en syön vähemmän kuin normaalisti. Ja se on sitten tosi vähän. Niinkuin kerroin, paino putosi. Raskasta vaan aloittaa taas. Yritin tuossa viime keväänä sellaista, että söin muutaman tunnin välein, aina jotain terveellistä ja vähän, kuten porkkanan, palan lanttua, joskus pienen ruisleivän palan pelkästään. Kuukauden aikana ei tippunut grammaakaan.
Itse olen normaalipainoinen, syön terveellisesti ja urheilen. Mutta jos tekisin mitä huvittaa, söisin välillä liikaa liian usein, roskaruokaa ja laiskottelisin enemmän. Tekisi mieli herkkuja, ei makeita, vaan muuta höttöä. En vain anna itseni tehdä niin.
Kun rupesin vatsavaivojen takia ottamaan maitohappobakteereja, joita nimenomaisesti mainostetaan ibs:n hoitoon, minulta katosi ne mieliteot. Ei ole ruokahalua. Nälkä tulee kun on ihan oikea nälkä, ja silloin syön kunnon ruokaa, mutten yhtään enempää kuin tarpeellista, sitten se nälkä katoaa. Käytännössä syön nyt kaksi pientä ateriaa päivässä, olo on todella hyvä mutta hämmentynyt. Ja ne vatsavaivat ovat kadonneet. Voin hyvin uskoa että osalla ylipainoisistakin se oikein syömisen vaikeus johtuu suoliston tilasta ja hyvien bakteereiden puutteesta. Sitähän on tutkittu ja koko ajan tutkitaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos asia on mielestäsi noin yksinkertainen, mikä oma hot takesi on tähän lihomisongelmaan? Että 60% suomalaisista on vain laiskoja?
Kyllä nykyään on paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämäm koulu
Aika hassua ulkoistaa lihavuus ja vastuu siitä muualle ja kokonaan muihin asioihin. Keho ja mitä sille tapahtuu on seurausta kunkin omista valinnoista ja tekemisistä. Miksi tämä totuus on niin hirvittävän vaikea myöntää?