Sivut

Kommentit (884)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat usein työttömiä tai pitkäaikaistyöttömiä. Jos vanhemmat käyvät töissä, niin heillä on paljon sairauspoissaoloja töistä. Pitäisikö äitiys- ja lastenneuvolan ja koulun alkaa tehdä ylipainoisista perheistä lastensuojeluilmoituksia? 

Totta kai! Kurjistetaan perheet lasuilla. Kehtaavatkin aikuiset olla työttömiä ja lihavia! Voitaisiinko heidän vaatteisiin lisätä vaikka keltainen tähti, jotta kaikki tunnistaisivat nämä surkimukset tuolla kadullakin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itseänikin ihmetyttää, että jengi edelleen vaahtoaa ylipainon olevan vain ihmisen omasta kyvyttömyydestä johtuvaa, kun ihan tilastollisesti on nähtävissä, että ongelma on valtava ja koskettaa enemmistöä suomalaisistakin.

Ihan samalla lailla masennukseenkin suhtauduttiin vielä pari vuosikymmentä sitten: ota vain itseäsi niskasta kiinni, senkin luuseri. No kappas, nyt sitten tiedetäänkin että masennukseen vaikuttaa mm. suolistobakteerien epätasapainotila ja yleistymistä on jouduttanut työelämän koventuminen. Joidenkin psykologien mukaan lääkityksen sijaan paremmin sairauden hoitoon auttaa stigmatisoinnin poisto, ja ennaltaehkäisevät toimet (esim. kunnon useamman kuukauden sairasloma burnoutin jälkeen).

No 40 % suomalaisista ovat kuitenkin normaalipainoisia. Miten he sen tekevät? Miksi se 60 % ei pysty samaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.

Tuo ihmisen häpäisy on jo kauan sitten todettu toimimattomaksi keinoksi. Sillä ei kasvateta lasta eikä saada läskiä laihduttamaan. Tulepa jo viimein 2020-luvulle. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin vastaanotolla on täysin fine puhua elintavoista, jos kyseessä normaali terveystakastus. Mutta oikeastihan lääkäri mainitsee ylipainon vaikka menis murtuneen varpaan takia vastaanotolle. Ku kaikki on painon syytä nykyään lääkärien mielestä.

Onneksi sentään ku jouduin päivystykseen todella pahan mahataudin takia niin ei mainittu painoa. Ainoastaan yksi lääkäri on mun elämän aikana maininnu ja se aiheuttanut traumat ja pelkotilat. Etenkin kun ei edes yritetä kysyä nätisit, vaan suoraan sanotaan ”laihduta!”. Eikä ees lääkäriä kiinnosta tietää miten elää ja miten vois auttaa laihdutuksen kanssa. Ja käynti ei liittynyt painoon liittyviin sairauksiin!

Kyllähän se ylipaino vaikuttaa varpaisiinkin. Turhaa rasitusta. Jalat kannattelevat koko sitä valtavaa massaa.

Jos se varvas on murtunut siksi, että sen päälle on pudonnut raskas esine? Hoikan varvasko ei murtuisi siinä tilanteessa kun ei ole massaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.


Japanissa ja Koreassa itsemurhaluvut ovat korkeita ja erityisesti nuorilla esiintyy paljon mielenterveysongelmia.

Eipä tarvi ihmetellä miksi, kun kerran kasvatus on tuollaista. Lapselle sanotaan, että häpeää tätä jos tämä on ylipainoinen. Jumalauta sentään, kun se lapsi ei tee itse ruokiaan eikä ostele kaupasta herkkuja jos vanhemmat vähän viitsii katsoa tämän perään. Vanhemmat siis ensin jättää lapsen heitteille ja sitten ilmoittaa häpeävänsä tätä kun lapsi on jotenkin selvinnyt itsekseen. 

Ja jonkun mielestä tuollainen kasvatustapa on hieno ja se pitäis ottaa täälläkin käyttöön.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin ihmetyttää, että jengi edelleen vaahtoaa ylipainon olevan vain ihmisen omasta kyvyttömyydestä johtuvaa, kun ihan tilastollisesti on nähtävissä, että ongelma on valtava ja koskettaa enemmistöä suomalaisistakin.

Ihan samalla lailla masennukseenkin suhtauduttiin vielä pari vuosikymmentä sitten: ota vain itseäsi niskasta kiinni, senkin luuseri. No kappas, nyt sitten tiedetäänkin että masennukseen vaikuttaa mm. suolistobakteerien epätasapainotila ja yleistymistä on jouduttanut työelämän koventuminen. Joidenkin psykologien mukaan lääkityksen sijaan paremmin sairauden hoitoon auttaa stigmatisoinnin poisto, ja ennaltaehkäisevät toimet (esim. kunnon useamman kuukauden sairasloma burnoutin jälkeen).

No 40 % suomalaisista ovat kuitenkin normaalipainoisia. Miten he sen tekevät? Miksi se 60 % ei pysty samaan?

Huomaa, että 40% on vähemmistö. He ovat siis epänormaaleja ja poikkeavat valtaväestöstä.

Vierailija

Britanniassahan on nyt alkamassa se yleinen laihdutuskampanja, lääkäreitä velvoitetaan ottamaan ylipaino puheeksi lääkärikäynnillä. Nyt on erikseen määrätty, että lihavasta ei saa käyttää kuin virallisia tautinimityksiä, ei saa  sanoa lihavalle, että hän on esim. "chonk" (possu,läski) vaan ylipainoinen tai obeesi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipainosta pitäisi puhua, kun ei se puhuminen useimpia ylipainoisia auta laihtumaan pätkän vertaa. Pikemmin lihottaa entisestään.

Ei pidä paikkaansa. 

Lääkärin ON otettava lihavuus puheeksi, suurentaa laihduttamisen todennäköisyyttä, katso tämän Käypä hoito-suosituksen lähde 292.

https://www.kaypahoito.fi/hoi50124#R292

Mitä tuo auttaa jos sitä jatkoapua ei saa? Ei edes sitä laihdutuslääkettä, jonka tk-lääkäri voisi määrätä ja potilas maksaa sen 100% omasta pussistaan. Sen sijaan teetettiin uniapneatesti turhaan eikä mitään vakituisia lääkityksiäkään ole käytössä. Alkoholiongelmaa ei ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.

Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.

Lihavat lihovat koska syövät väärin.


Nimenomaan. Laihdun heti kun joku tekee annokset valmiiksi. Odotan, että joku keksii sellaisen palvelun.

Vierailija

Tulee yhteiskunnalle kalliiksi tämä lihavuus. Koronasta vauhkotaan, mutta suuri osa kuolee elintavoista johtuviin sydän- ja verisuonitauteihin. Terveydenhoidon kustannukset jättimäiset.

Pitäisi oikeasti muuttaa asennetta. Ylipaino ei ole hyvä asia ja se on ihmisestä itsestään kiinni. Turha selitellä mitään.

Olen hoikka, mutta mietin paljon syömisiäni ja liikun. Ei se hoikkuus mikään automaatio ole kenellekään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tääl on pimeetä ja ilotonta, viina tai sipsit lohduttaa, kun seksiäkään ei juuri ole :(

Miksi samoilla leveyspiireillä elävät ruotsalaiset ovat sitten hoikempia?

Tämä vaatisi jonkinlaista sosiaalisen kulttuurin muutosta. Ei tarvitse ilosta hihkua, mutta ehkä semmoista pientä lämpöä enemmän kanssaihmistä kohtaan. Vaikka teen seurassa ilman isoa kakkupalaa.

Ruotsissa ihmisillä ovat omat murheensa kuten muillakin muualla, mutta ruotsalaisille on todella tärkeää pitää ilmapiiri positiivisena. Tervehditään muita, yritetään olla murjottamatta muiden seurassa, enemmän small talkia ja ennen kaikkea lapset oppivat pienestä pitäen ilmaisemaan mielipiteensä koska heitä ei komenneta olemaan hiljaa vaan keskustellaan heidän kanssaan. Se ehkäisee usein tilanteiden kärjistyminen känkkäränkäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.

Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.

Lihavat lihovat koska syövät väärin.


Nimenomaan. Laihdun heti kun joku tekee annokset valmiiksi. Odotan, että joku keksii sellaisen palvelun.

Ei ju******ta, et ole tosissasi!? Ravintolat, koskaan kuullut? Niissä annokset tuodaan nenän eteen valmiina, tuskin mättökokoisina. Vaan anna kun arvaan: sulle ravintola tarkoittaa Raxia, Tallinnan laivan buffaa tai mitä tahansa muuta jossa voi ahtaa 30 henkilön kalorimäärän kerralla.
Toisekseen, tuollaisia ateriapalvelujakin on olemassa jos oikeasti haluaisi lopettaa ylensyönnin. Kallista kyllä mutta ateriakokonaisuudet ja kalorit laskettu valmiiksi. Kallista se obeesina olo vasta onkin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entsisenä lihavana ärsyttää lihavien uhrituminen. Tuntuu että moni lihava ei suostu ottamaan vastuuta omasta lihavuudestaan. Kaikki muu on syypää lihavuuteen paitsi oma itse.

Tosiasia on, että lihavuus johtuu usein väärästä ruokavaliosta ja liian isoista annokoosta. Ja herkkujen syömisestä. Sokeri, hiilari ja rasvakoukusta. Tätä ei vaan haluta tunnustaa. Aikuinen istumatyötä oleva nainen saattaa myös kuluttaa alle keskiarvon 2000 kaloria päivässä. Minulle erikoislääkäri lihavuuuden hoitokeskuksessa laski että kulutan itse 1400 kaloria päivässä koska olen todella lyhyt ja pienikokoinen.

Lihavat lihovat koska syövät väärin.


Nimenomaan. Laihdun heti kun joku tekee annokset valmiiksi. Odotan, että joku keksii sellaisen palvelun.

Ei ju******ta, et ole tosissasi!? Ravintolat, koskaan kuullut? Niissä annokset tuodaan nenän eteen valmiina, tuskin mättökokoisina. Vaan anna kun arvaan: sulle ravintola tarkoittaa Raxia, Tallinnan laivan buffaa tai mitä tahansa muuta jossa voi ahtaa 30 henkilön kalorimäärän kerralla.
Toisekseen, tuollaisia ateriapalvelujakin on olemassa jos oikeasti haluaisi lopettaa ylensyönnin. Kallista kyllä mutta ateriakokonaisuudet ja kalorit laskettu valmiiksi. Kallista se obeesina olo vasta onkin!

Itse asiassa ei ole. Pari juustovoileipää ylimääräisenä saa painon nousemaan. Nuo sinun ateriapalvelut maksavat niin paljon, että vain miljonääreillä on sellaisiin varaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä pitäisi puhua ylipainon juurisyistä. Minulla se on koulukiusaaminen ja syön ahdistukseen yhä 20 vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen. Terapiasta ja lääkkeistä ei ole ollut apua. En ole ikinä onnistunut laihduttamisessa, vaikka olen yrittänyt. 

Terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole mitään käsitystä näistä asioista, terapiassa keskityttiin minun syyllistämiseen eikä annettu apua syömiseen ajavien impulssien hallintaan. 

En arvosta lihavuutta ihannoivaa positiivisuusliikettä. Niitä naisia katsellessa voin pahoin ja mietin, minkälainen ihmisraunio siellä sisällä oikein asuu. 


Kaksikymmentä vuotta olet jatkanut samalla raiteella. Et ole ajatellut hakea apua toisenlaista apua ahdistukseesi ja vaihtaa ruokavaliota? Ne tavat mitkä olet kokeillut eivät selvästi ole toimineet, mutta onhan maailmassa vaikka millaista hoitoa ja ruokavaliota, mitä kokeilla. Ehkä sinun pitäisi siirtyä jonkun muun maalaiseen ruokavalioon kokonaan ja terapian sijaan kokeilla kirkkoa, tai joogaa tai kylmävesihoitoa?

Niin, koska kaikkihan automaattisesti paranee hoidolla ja kun on ensin kiusattu, itsetunto murskattu ja sitten alkaa oireilla syömisen kanssa, niin on omaa syytä, ettei osaa hakea toisenlaista terapiaa. Kuinka sydämettömiä te ihmiset olettekaan.

Itseäni kiusattiin. Sain traumoja, enkä parane ehkä koskaan. Tiesitkö, että trauma muuttaa aivoja? Se herkistää aivot hälyttämään tilanteissa, joissa on joskus kokenut uhkaa (kuten tietyt sosiaaliset tilanteet), mikä aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia. Mua on hoidettu 20 vuotta ja osaan elää asian kanssa, mutta se trauma ei häviä koskaan. Musta ei tullut ylipainoista; sen sijaan lähes laihdutin itseni hengiltä. Anoreksiastakaan ei kaikki toivu, sillä 10% kuolee. Nekään ei varmaan vaan osanneet hakea oikeanlaista terapiaa. Jestas sentään.


Luuletko, että olet ainut kiusattu? Ihmiset kokevat jopa sotia tai heidät raiskataan ja ne ovat ihan oikeasti pahempia ja traumatisoivempia kokemuksia kuin koulukiusaaminen.

Surullista sanoa tämä sinulle, mutta en usko, että paranet koskaan, koska reagoit ihan vaan ehdotuksiinkin noin vahvalla vastarinnalla. Koska kaikki paraneminen lähtee aina ensin omasta halusta. Tiedän se ei tosiaankaan aina riitä, mutta ilman sitä ei päästä edes alkuun.

Sinulla on selkeästi todella vahva uhri-identiteetti ja kerrot kaiken mahdollisen mikä estää siirtymästä siitä pois ja mitä kaikkea se tarkoittaa. Se on niin vahvasti sinussa, että ihan kuten sinunkin, minunkin on vaikeaa nähdä sinun pääsevän pois siitä roolista. Tyyliin ”ennen olin koulukiusattu ja kärsin siitä pitkään, mutta nyt olen toinen ihminen enkä anna jonkun törpön teinin sanojen määritellä mitä syön ja paljonko urheilen. Niinkuin moni koulukiusattu jossain vaiheessa on alkanut ajattelemaan.
Mutta kuten sanoit, toisin kuin monen muun kiusatun kohdalla joudun ehkä surukseni myöntämään, että ehkä olet tosiaan oikeassa ja sait jotenkin minutkin vakuuttuneeksi asiasta, vaikka tavallisesti en halua sanoa ihmisille ettei toivoa ole. En tiedä onko sillä väliä oletko lihava vai laiha, koska ongelmasi ei ole paino, vaan itsetunto ja kykenemättömyys päästä todella vanhan asian yli. Niin vanhan, että se on osa sinua.
Sydämestäni toivon, ettet enää kuusikymppisenä mieti tai urheile tai edes laihduta jonkun 14v Nico-Petterin 40v. sanomien sanojen takia siitä, että olet läski tms. Se vaan ei ole sen arvoista. Ihan oikeasti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, sitä mitä sinulle ei silloin 20 vuotta sitten ehkä toivottu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minulla on kilpirauhassairaus ja vuosia pyysin (n a   tsi)lääkäriäni kirjoittamaan lähetteen kilpirauhaskokeisiin. Ei suostunut. lopult kirjoitti vain tsh-lähetteen, kun se verikoe on niin hirveän kallis (noin 2,3 euroa). tsh koe oli sitten viitearvojen sisällä, mutta lääkäri ei susotunut kertomaan sen lukuja.

Vuosia myöhemmin sain tietää, että arvot eivät olleet viitearvojen sisällä, vaan niiden ulkopuolella ja että olisi pitänyt tutkia asiaa tarkemmin muill kilpirauhasverikokeillakin. Onneksi lääkäri vaihtui ja uusi lääkärini vei asian eteenpäin. minulla oli kuin olikin kilpirausen toiminnassa selviä ongelmia ja lisäksi löytyi kasvain kilpirauhasesta, joka vaati erikoislääkärin hoitoa.  niihin tutkimuksiin minut lähetettiin verikokeissa esiintyneiden ristiriitaisuuksien vuoksi.

kaikki ne vuodet tulin sitten psyykkisesti hakatuksi ja potkituksi lääkärissä ja leimatuksi valehtelijaksi, kun sanoin että syön suositusten mukaan. lihavat ihmsiet kuulemma valehtelee, sanoi se (n a tsi)lääkärini.

nyt alan olla jo normaalipainossanni, kiitos lääkityksen ja hoidon. edelleen syön siten kuin lihavimpana aikanani. plussaa se, että voin taas liikkua ilman, että oksettaa, sekin oli oire kilpirauhasssairaudestani. sen ensimmäisen lääkärin mukaan sekin oli vain keksittyä tai lihavuuden syytä...

jos joku on varmaa, niin se, että en usko enkä luota enää lääkäreihin, minkä tahansa diagnoosin saan, taatusi varmistan sen itse toisella lääkärillä sekä tarkistan itsekin diagnostiset kriteerit netissä. Olen kiitollinen, että nykyinen lääkärini ymmärtää miksi toimin näin eikä ota sitä henkilökohtaisesti. Hän on aidosti pahoillaan, että jouduin kohtaamaan aikoinani huonon lääkärin. 

Tuo on niin yleistä ja surullista. Minullakin kalorit ja ruokamäärät kohdillaan, paino ei vain putoa. Yksi kilpirauhasarvo viitearvojen ulkopuolella, väsyttää, masentaa, hiukset lähtee ja on rutikuivat, iho hilseilee, sydän reistailee, paino ei lähde, ei jaksa liikkua eikä tehdä edes kotitöitä. Mutta lääkäreiden mielestä minä valehtelen ja olen ilmeisesti alkoholisti. En ole juonut alkoholia pisaraakaan 30 vuoteen, mutta milläs sen todistan? Kamala ollut lukea näitä kommentteja missä ylipainoiset haukutaan ihan lyttyyn, syyllistetään ja pilkataan, lyödään lyötyä omien ja vieraiden toimesta. Kamalaa ihmisvihaa! Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi ihmiset päätyy itsemurhaan tai oikeampi olisi sanoa että ajetaan itsemurhaan toisten pirullisten ihmisten toimesta. 


Aivan. Mikä tarve on koko ajan esim. tässä ketjussa höpöttää, että lihavat valehtelevat syömisensä ? Suurin osa lihavista, varsinkin naisista, keskittyy haukkumaan ja syyllistämään itseään, ei suinkaan nauttimaan tilastaan ja keksimään keinoja ylläpitää saavutetut kilot. Monella on niin valtavan huono itsetunto, että esim. uiminen tai edes lenkkeily tuntuu mahdottomalta, kun on olo, että kaikki nauravat. Itse en kärsi tällaisesta häpeästä, mutta ei ne kilot silti tahdo lähteä. Ja juu, minullakin on endokrinologinen sairaus, muu kuin kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vierailija

Kyllä ylipainosta saa puhua. Ja ihan hyväkin olisi puhua siitä asiallisesti. Hoikkuuskaan ei tee kenestäkään parempaa ihmistä kuin joku muu. Eikä lihavuuskaan tee ihmisestä huonompaa kuin toinen. Tämä olisi hyvä ymmärtää. Toivottavasti pian kansan tietoisuuteen leviää uudet tiedot lihavuustaipumuksesta ja sitä myöten myös ymmärrys siitä kasvaa.
Kaikki eivät painon suhteen valitettavasti ole samalla viivalla. Toiset ovat taipuvaisempia kuin toiset kerryttämään painoa. Ja sen takia voi käydä niinkin, että se lihava ponnistelee koko ajan painoaan vastaan niin paljon, ettei hoikkana helposti pysyvä osaa kuvitellakaan. Taipumus ylipainoon liittyy osittain geeniperimään, joka aiheuttaa ettei saavuta kylläisyyden tunnetta yhtä nopeasti kuin helpommalla hoikkana pysyvä ja geeniperimä vaikuttaa myös ruokahalun määrään ja nälän tunteeseen. Lihavuustutkijoiden piirissä tämä on tiedetty jo vuosia. Ei tunnu levinneen kulovalkean tavoin kansan tietoisuuteen vielä. Mutta ei lihavuustaipumuksesta vieläkään tiedetä kaikkea.
Toinen asia on työ. Osalla kansaa on kohtalona istumatyö ja liian pitkät päivät. Puhun nyt yli 60 tunnin ja jopa yli 80 tunnin työviikoista. Jos ei ole itse kokenut, niin voi sekin olla vaikeaa ymmärtää, että sellainen työelämä vaikeuttaa ihan kaikkea omien asioiden hoitoa ja yleistä jaksamista

Vierailija

Jos edes pk-seudulla ei ole ateriapalvelua ravinnerikkaalle terveelliselle ruualle niin miten muu Suomi? Tuskin kovin kattavaa verkostoa.

Kun käyn autolla ostamassa terveellistä valmista ruokaa, menee matkoihin noin 20 min per suunta, parkkimaksu jne.

Kun tilaan kotiin vegaanin vitamiinipommiaamiaisen, itse aamiainen maksaa 20 e ja kuljetus 20 km päähän kehä kolmosen sisäpuolelle lähes 20 e. Saatavana vkonloppuisin, ei arkena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hektisen vuoden jälkeen huomasin keväällä yhtäkkiä että olin lihonut lähes 10 kiloa huomaamatta. Olen nyt laihtunut kesäkuun alusta lähtien jo 8 kg pelkästään sillä että olen laskenut kalorit 1000kcal/pvä ja rahaa on tosiaan mennyt paljon vähemmän kuin aiemmin, joten se siitä etteikö köyhä voi laihduttaa. Enkä tee mitään kevyttä toimistotyötä, mutta kyllä keho tottuu vähään energiamäärään. Jotenkin vaikea uskoa että jokaisella läskillä on joku harvinaistakin harvinaisempi endokrinologinen sairaus joka vaan estää laihtumisen. Suurimmalla osalla kyseessä on laiskuus ja itsekurin puute.

Ja tämä ”saan olla läski jos haluan” ei meidän yhteiskunnassa toimi. Me kaikki maksetaan kulut mitä ylipainosta aiheutuu, mieheni sisko on kirurgi ja hän kertoi kuinka hemmetin vaikeaa on nykyisin leikata lihavia ihmisiä kun välineet ei riitä ja kaiken rasvan seasta esimerkiksi vatsaonteloleikkaukset ovat todella haastavia. Puhumattakaan siitä että tutkitusti lihavilla on paljon enemmän komplikaatioita, jotka johtuvat nimenomaan siitä lihavuudesta.


Entäs tupakoitsijat ja alkoholistit?

Olen sitä mieltä että hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle, samaten vaikkapa extreme-urheilijat. Sanoinko että hyväksyn jotenkin nämä? Minusta alkoholin ja tupakan hintaa saisi korottaa reilusti, tosin nikotiini on tutkitusti todella addiktoivaa ja alkoholismi on sairaus. Nämä kannattaa erottaa siitä lihavuudesta mitä suuri osa on, eli laiskuutta ja itsekurin puutetta. En kiellä etteikö pieni osa lihavista ihmisistä kärsi esimerkiksi syömishäiriöstä tai oikeista endokrinologisista sairauksista.

Minusta suurin osa lihavuudesta nimenomaan on itsekurin puutetta, joka ei kuitenkaan poissulje syömishäiriötä, päinvastoin. Sitähän se syömishäiriö nimenomaan on, ettei ihmisellä ole omaan syömiseensä kontrollia. Jostain syystä tästä "itsekurin puutteesta" on tullut kuitenkin verbaalinen lyömäase ymmärtämättömille idiooteille. Joo, ei ole itsekuria ei, sehän tässä on v*ttu ongelmakin. Luuletteko te älypäät oikeasti, ettei suurin osa ylipainoisista tajua tätä itse? Harmi vaan, kun sitä itsekuria ei myydä kaupan hyllyssä. "Hanki parempi itsekuri" on about yhtä viisas ja hyödyllinen neuvo kuin pelkkä "ole laiha". Jos ei tuon älykkäämpää antia ole niin ehkä voisi olla vain hiljaa. En minäkään huutele masentuneille, että ole nyt vaan onnellinen.

Ruoka ei kulkeudu kaupasta kotiisi eikä tunkeudu väkisin liiallisesti suuhusi. Osta vähemmän ja terveellisempää. Siinä mitään itsekurin kanssa ole tekemistä. 🙄

Riippuu todella paljon siitä, että missä kaupassa tekee tavallisesti ostoksensa. Suomen sisälläkin on eri maanosien välillä niin suuria eroja samojenkin ketjujen kauppojen tuotteissa, ettei aluksi edes ymmärtänyt asiaa.

Olin kerran Karjalassa ja pyörin kuin väkkärä kaupassa koska en löytänyt sieltä hedelmien ja maitorahkaa lisäksi mitään muuta sopivaa välipalasyötävää. Hedelmien ja vihannesten vähäinen määräkin kiinnitti huomiota.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.

Minä sain lapsena ja nuorena kuulla idiltäni, miten hän häpeää minua. Äiti on nyt vanha, ei pysty kunnolla liikkumaan eikä järkikään juokse ihan kuin nuorempana. Ai että tekee hyvää sanoa äidille, miten häntä häpeän ihmisten ilmoilla liikkuessamme.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä pitäisi puhua ylipainon juurisyistä. Minulla se on koulukiusaaminen ja syön ahdistukseen yhä 20 vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen. Terapiasta ja lääkkeistä ei ole ollut apua. En ole ikinä onnistunut laihduttamisessa, vaikka olen yrittänyt. 

Terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole mitään käsitystä näistä asioista, terapiassa keskityttiin minun syyllistämiseen eikä annettu apua syömiseen ajavien impulssien hallintaan. 

En arvosta lihavuutta ihannoivaa positiivisuusliikettä. Niitä naisia katsellessa voin pahoin ja mietin, minkälainen ihmisraunio siellä sisällä oikein asuu. 


Kaksikymmentä vuotta olet jatkanut samalla raiteella. Et ole ajatellut hakea apua toisenlaista apua ahdistukseesi ja vaihtaa ruokavaliota? Ne tavat mitkä olet kokeillut eivät selvästi ole toimineet, mutta onhan maailmassa vaikka millaista hoitoa ja ruokavaliota, mitä kokeilla. Ehkä sinun pitäisi siirtyä jonkun muun maalaiseen ruokavalioon kokonaan ja terapian sijaan kokeilla kirkkoa, tai joogaa tai kylmävesihoitoa?

Niin, koska kaikkihan automaattisesti paranee hoidolla ja kun on ensin kiusattu, itsetunto murskattu ja sitten alkaa oireilla syömisen kanssa, niin on omaa syytä, ettei osaa hakea toisenlaista terapiaa. Kuinka sydämettömiä te ihmiset olettekaan.

Itseäni kiusattiin. Sain traumoja, enkä parane ehkä koskaan. Tiesitkö, että trauma muuttaa aivoja? Se herkistää aivot hälyttämään tilanteissa, joissa on joskus kokenut uhkaa (kuten tietyt sosiaaliset tilanteet), mikä aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia. Mua on hoidettu 20 vuotta ja osaan elää asian kanssa, mutta se trauma ei häviä koskaan. Musta ei tullut ylipainoista; sen sijaan lähes laihdutin itseni hengiltä. Anoreksiastakaan ei kaikki toivu, sillä 10% kuolee. Nekään ei varmaan vaan osanneet hakea oikeanlaista terapiaa. Jestas sentään.

Jos joskus haluat yrittää jotain, mene you tubeen ja adrenaline body type. Ja aivoja auttaa edes vähän adrenal fatigue hoitoprotokolla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla