Kenelläkään lapsen koulunkäynti kärsinyt pahasti sairauden vuoksi?

Miten teillä asiat järjestyivät?

Jos lapsesi kuntoutui takaisin kouluun niin tuettiinko palaamista ja oliko toisten kiinni saaminen kuinka vaikeaa?

Meillä alkoi pojan sairastelu 7.lk kevätlukukaudella. Poika valitti nielemisvaikeuksista, ei pystynyt kunnolla syömään. Ahdistui ja pelkäsi mikä häntä vaivaa ja pelkäsi myös tukehtumisen riskiä. 

Yritti käydä koulua, mutta kävi kotona syömässä soseutettuja ruokia ja puuroa.

Paha olo vaan yltyi kun ei saanut apua mistään ensin, vaikka kuinka vaadin tutkimuksia. Poika laihtui eikä jaksanut kouluun sitäkään vähää enään.

Kaiken kruunasi se kun alkuun kaiken diagnoosiksi laitettiin psyykkiset syyt ja pelko vaan pojalla kasvoi kun kukaan ei ottanut tosissaan paitsi kotiväki, sukulaiset ja silloinen opettaja.

Tuolloin psykiatri jopa teki lastensuojeluilmoituksen siitä kuinka lapsi ei saa ruokaa, että minä, äiti olen syypää kaikkeen ja koko nielemisvaikeus on psyykkistä. Minä vaadin jopa lisäravinteita reseptillä pojalle sillä olin ostanut niitä. Itse apteekista ja ne kävi kohtalaisen hintaviksi, jopa päälle 10€ päivältä.

Tuon lisää ilmoituksen aikoihin muutimme työn perässä toiselle paikkakunnalle ja ls-lmoitus seurasi perässä, koska sitä ei keritty vanhassa kotipaikassa aloittaa tutkia.

Uudessa kotipaikassamme tuo ilmoitus kumottiin heti, mutta kaikki pöytäkirjat nähtyäni totesin, että lääkäri oli valehdellut räikeästi asioita. Hänen mukaansa en ollut edes lisäravinteita lapselle ostanut, vaikka tosiasiassa minä ne vaatimalla vaadin ja satojen kappaleiden ravinnereseptikin oltiin keritty jo uusimaankin. Rikosilmoitus lääkäristä paikallaan, mutta päätin ensin odottaa, että uudessa kotipaikassamme tutkittaisiin lapsi kunnolla ja tosissaan ja saisin tällöin myös näiden lääkärien mielipiteet ja lausunnot.

Poika aloitti uudessa koulussa 8.luokan ja yritti sitkeästi sitä käydä, mutta edelleen, vaikka paino olikin noususuunnassa, oli vaikka olemassa ja poikaa heikotti. Hän koki turvattomaksi olonsa kodin ulkopuolella ilman tuttuja, sillä hän jopa pyörtyili kotona.

Koulussa vain meuhkattiin poissaoloista ja saarnaten palavereissa pojalle, että nyt pitää vaan kiristää tahtia. Tiesimme sen, että lapsi on jäänyt jälkeen. Paljon asiaan vaikutti se, ettei kukaan toimittanut pojalle läksyjä enkä minäkään saanut niitä kysyttäessä koululta. Koulussa opiskeltiin kurssimuotoisesti ja kaikilla oppilailla oli ihan omat tuntinsa ja eri aikoina, valinnaisia aineita oli paljon.

Pojalleni ei jäänyt varaa valita vaan hänet laitettiin mukaan tunneille missä oli tilaa sillä valinnaiset oli lyöty lukkoon jo edel. Lukuvuotena muille.

Kukaan omasta ryhmästä ei ollut niissä aineissa poikani kanssa vaan hän koitti löytää sairastelun keskellä omaa paikkaansa isossa koulussa yksin.

Monesti pyysin hänelle tukea ja apua, että edes joku oppilaista voisi opastaa poikaani oikeisiin luokkiin ainakin alkuun jne.

Tämä ei käytännössä toteutunut.

Poissaoloista rankaistiin, vaikka pojalla oli aina sairasloma lääkäriltä tai hoitajalta. 

Alkoi näyttämään siltä, että poika jää sitä menoa luokalleen ja ilmoitinkin hänet sitten yhteistuumin ns. Nettikouluun ja kotiopetuksen yhdistelmään.

Samalla tässä onneksi löytyi syy mikä poikaa on vaivannut, eikä syy ole psyykkinen vaan täysin fyysinen. Joutui leikkaukseen ja sai elinikäisen lääkityksen. Leikkauksia tulee olemaan todennäköisesti jatkossakin, muutaman vuoden välein loppuelämän ajan.

Silloinen psykiatri siis pitkitti lapseni kärsimystä ja hoidon saantia kun teki perättömän diagnoosin sekä ls-ilmoituksen.

Poikani on opiskellut kotona minkä pystyy, mutta Ruotsi on eräästä lasten kieliopetusohjelmasta huolimatta heikolla. Ollut vaikea saada kiinni kotiopetuksella muita parissa kuukaudessa kun koulu oli jo valmiiksi niin huonolla pohjalla. Pojalleni olisi lykätty vain nelosia, vaikka hän yritti minkä pystyi.

Nyt jännittää tuleva syksy. Poika haluaa nyt kuntouduttuaan takaisin tavalliseen kouluun ja hänen toivomuksestaan muutimme takaisin vanhaan kotikaupunkiimme.

Mitenköhän mahtaa kouluun palaaminen sujua? Pääsisinköhän takaisin jo itsekin töihin sillä tämä on ollut tosi vaativaa ja vienyt kaiken aikani. Lain mukaan koulun tulisi järjestää tukitoimia niin ettei koulunkäynti kävisi kotona ja vanhemmillekin kohtuuttomaksi. Näinhän on päässyt tapahtumaan jo enkä salli sen enään jatkua.

Vinkkejä vastaavaa kokeneilta otan mieluusti vastaan? Mitä voin ja kannattaa vaatia?