Millaisia ovat ainoana kasvaneet lapsenne?
Olen 1 lapsen vanhempi, eikä meille ole enempää tulossa. Lapseni on aloittanut perhepäivähoitajalla ja pienessä ryhmässä pärjää oikein hyvin. Leikkii muiden kanssa ja tykkää hoitokavereistaan. Isossa ryhmässä lapsi hämmentyy, eikä osaa mennä mukaan. Hän on 3 vanha. Mietin, millainen tulevaisuus odottaa lasta sosiaalisten suhteiden kanssa. Kun normaalia päivittäistä kanssakäymistä ei sisarusten kanssa tule, vain arkisin päivähoidossa. Millaisia teidän muut lapsenne ovat? Miten ovat pärjänneet tarhassa/koulussa? Onko kavereita yms.?
Kommentit (8)
Minun veljentyttöni (4,5-vuotias) on ainoa lapsi, todella itsekäs eikä osaa jakaa omia lelujaan. On kuitenkin tosi kiltti tyttö ja hauskaa leikkiseruaa meidän tytölle niin kauan kun leikitään meidän tytön leluilla ;)
eiköhän tuo itsekkyys liity tuossa tapauksessa enemmän lapsen ikään kuin siihen että on ainoa lapsi [quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 17:35"]
Minun veljentyttöni (4,5-vuotias) on ainoa lapsi, todella itsekäs eikä osaa jakaa omia lelujaan. On kuitenkin tosi kiltti tyttö ja hauskaa leikkiseruaa meidän tytölle niin kauan kun leikitään meidän tytön leluilla ;)
[/quote]
Ihana lapsi on, ja on kavereita. Tulee toimeen ihan kaikenlaisten lasten kanssa, niin tyttöjen kuin poikien. Tavaroistaan on ehkä vähän tarkempi kuin monet lapset, mutta sekin on ehkä enemmänkin yleinen luonteenpiirre. Pienenä usein antaa omia lelujaan lahjaksi muille, esim. sillä oli kolme jotain pientä keräilylelua ja katsoi että kaksikin riittää, joten antoi kolmannen kaverille. Se ero siinä on ehkä sisarusten kanssa eläneisiin, ettei se oikein osaa mennä mukaan sellaiseen päämäärättömään fyysiseen remuamiseen.
Olen tuntenut yhden ainoan lapsen pienestä pitäen. Hyviä puolia hänessä on sosiaalisuus ja rohkeus, ei ole koskaan ollut missään tilanteessa ujo ja kaveripiiri on aina ollut erittäin laaja. Huonoja puolia sitten... hännystelijäluonne, silmänpalvoja, epärehellinen (kertoo keksimiään satuja totena), kateellinen, mustasukkainen, tyrkky joka kutsuu aina itse itsensä kaikkialle, rikkoo sopimukset ja juoruilee enemmän kuin kukaan.
Rauhallinen, epäitsekäs huonona puolena on ettei osaa pitää puoliaan.
Meillä on 12-vuotias ainokainen. Hän on hyväkäytöksinen, rauhallinen ja älykäs poika. Hän on aina ollut rohkea tutustumaan uusiin ihmisiin ja kavereita hänellä on ollut aina. Hän viihtyy paremmin pienessä kaveripiirissä kuin isossa laumassa, ja välillä viettää mielummin aikaa itsekseen lukien kuin riehuu laumassa kylillä. Leireille hän on lähtenyt aina mielellään, eikä ensimmäisen kerran jälkeen ole halunnut kysellä kaveria mukaan, koska leirillä saa paremmin uusia kavereita, kun ei ole vanhaa kaveria mukana. Jos jotain parannettavaa olisi, niin hänellä ei oikein ole kilpailuviettiä ja hän pitää huonosti puolensa. Pienenä hän jakoi lelunsa mielellään kavereille ja päästi kaikki tytöt ohitseen jonossa.
Mulla kans ainikki. Tosin pojalla on alle 6 v sisko ja velipuolet ja 2 lähes samanikäistä tyttöä. (ex miehen vaimon) Poika tykkää olla siellä viikonloput. On kilpailuvietti ja olen vielä ruokkinut sitä. Annoin aikanaan rahaa jotta olisi hjyvä koulussa juoksukilpailussa jne. Ei tykkää olla suuressa ryhmässä, tulee toimeen ihmisten kanssa ja koulussa myös. Saanut aikanaan hymypoika patsaan.
Älä hätäänny, ei pidä tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä. Itselläni on kolme lasta ja olen nelilapsisesta perheestä ja minun yksilapsikokemukset ovat siskoni perheestä, jonka ainokainen on nyt 15v poika. Muistelen hänen olleen myös hiukan arka alle kouluikäisenä mutta nyt poika on reipas ja kohtelias ja kaikin puolin mukava nuori mies. Ainokaisia pidetään yleensä hemmoteltuina ja itsekkäinä mutta siskonpoika ei ainakaan ole sellainen.