Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan ei kannusta opiskelemaan?
06.07.2013 |
Mistä saa itsevarmuutta, saako sitä ostettua jostain?
Olen elänyt elämäni joten kuten tähän asti, kaksi koulua jäänyt kesken (iltalukio, kokkipuoli amiksessa), töitä olen tehnyt siellä täällä. Masennusta ja pahaa paniikkihäiriötä ollut, se on hoidossa. Kaksi lasta olen hoitanut kotona - kunnes nyt on mitta täynnä. Haluan elämältäni niin paljon enemmän.
Katsoin läpi varmasti kaikki oman paikkakuntani ammattikoulutusvaihtoehdot. Ja naapurikunnankin. Mikään niistä ei nappaa. Joko minulta oikeasti puuttuu jotain, kuten kädentaidot tai en vaan pysty kiinnostumaan sähköalasta, matkailualasta tai siitä ruoanlaitosta. Kauppis on ok, mutta haluan jotain muuta. Olen ollut töissä tarjoilijana, keittiöapulaisena, tehdastyöntekijänä ja ties minä - ja haluan enemmän.
Ympärilläni ei ole kovin kannustavia ihmisiä. He nauravat yliopistohaaveilleni, ja se loukkaa :( En ole tyhmä, olen vain ollut vähän sivussa kaikesta mielenterveyden takia ja muutenkin, mutta en halua olla enää. Tie on pitkä ja kivinen mutta olen valmis aloittamaan ihan alusta, vaikka korottamaan peruskoulun numeroja jos on pakko.
Mutta miten tämä tehdään vanhempana, ilman kenenkään henkistä tukea ja niin, että selän takana naureskellaan ja odotetaan epäonnistumista.
Kommentit (15)
No, kannattaisiko ensiksi miettiä vakavasti, että mikä ala kiinnostaa?
Tuollainen "ja tähän ammattiin en sitten ikinä lähde" -ajattelutapa kuulostaa hieman omituiselta.
Kaikissa ammateissa on osa-alueita, jotka ei välttämättä niin kiinnosta, mutta ne pitää hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhetta maailman mahtuu.
Se mikä erottaa tekijämiehen ja all-talk-kaverin on se, että tekijämies nousee ylös sängystä klo 05:30 kun kello soi. Suunpieksijä ajattelee, että "huomenna sitten aloitan" ja kääntää kylkeä.
Tee jompi kumpi kesken jäänyt tutkinto loppuun ja sitten jatkokoultukseen. Sinuna sisuuntuisin ja näyttäisin naureskelijoille närhen munat.
Kuinka paljon jäi amis kesken? entäs lukio?
Nyt kun olet aikuinen voit suorittaa keittiöpuolen näyttötutkintona, toki osaamista pitää olla jotta sen voi osittaa. Nykyään ei ole väliä missä osaaminen on hankittu, jokaiselle tehdään oma opintosuunnitelma ja luetaan hyväksi aiemmat opinnot.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 19:20"]
No, kannattaisiko ensiksi miettiä vakavasti, että mikä ala kiinnostaa?
Tuollainen "ja tähän ammattiin en sitten ikinä lähde" -ajattelutapa kuulostaa hieman omituiselta.
Kaikissa ammateissa on osa-alueita, jotka ei välttämättä niin kiinnosta, mutta ne pitää hyväksyä.
[/quote]
Tiedän jo, minne tähtään ja mikä kiinnostaa, ja tarvitsen sitten opon apua vähän sen suhteen, mitä valinnaisia lukiossa otan. Käyn sen sekä etänä että iltalukion puolella. Tarkoitin selostuksella sitä, että olen käynyt läpi nuo helpommat vaihtoehdot ja ne ei vain kiinnosta. Nyt on heinäkuu, en saa selville juuri mitään keskenjääneistä lukio-opinnoista juuri nyt, joten keskityn puhumaan (tämä yhdelle vastaajalle).
ap
Riippuu sinusta, mutta ei välttämättä kannata edes puhua opiskeluista muille? He voivat olla ns. varoivaisia kannustuksen suhteen myös siksi, että pelkäävät että "taas sillä jää kaikki vaan ajatuksen tasolle", koska kaksi edellistäkin ovat jääneet. Olisi aika tyhmää jos aina vaan kannustaisivat ja sitten hups taas se jäi kesken syystä X.
Ja sekin mitä kannattaa REHELLISESTI miettiä on se, että oletko ihan OIKEASTI tosissasi nyt? Minulla on tuttu, jonka jutuissa olin hyvin aina mukana, mutta en enää, koska suunnitelmia on PALJON, ja aina ne jäävät vain suunitelman tasolle. On siis innoissaan opiskelemassa italiaa ja säästää rahaa että pääsee sinne lomalla, ja kappas hetken päästä ei enää ole käynyt italian kurssilla koska "oli se flunssa ja jäin niin paljon jälkeen" ja ei enää ole rahaakaan kun piti ostaa lapselle uusi kännykkä (totuus se että ehkä halvan käänykänkin ostanut mutta muut rahat menneet vaatteisiin, biletykseen tmv. ns. turhaan). Jossain vaiheessa ei enää vaan jaksa, vaan toteaa vaan "ai jaa" tmv. neutraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuttusi tyyppinen ihminen. En yleensä paljoa puhu suunnitelmistani, toteutan suurimman osan niistä kyllä, mutta en tiedä ketään kellä ei joskus joku juttu jäisi vain puheen tasolle. Esim. suunnittelin jo keväällä grilli-iltaa, ja sen pidin viime viikonloppuna ja kivaa oli. Nyt olen menossa ystävän luo toiseen kaupunkiin ja katsomaan hänen taidenäyttelyään kuten lupasin, hänelle en ole puhunut suunnitelmistani vielä mitään kun muiden kommentit on niin kurjia.
Olen siis sellainen, joka vain elää omaa elämäänsä omassa rauhassaan, pitämättä siitä mitään suurempaa meteliä.
ap
Kannustusta voi saada vaikka täältä, minä ainakin kannustan kovasti sinua pyrkimään kohti haaveitasi ja yliopisto-opintoja. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta sen arvoista ihan takuulla! Ja yliopistossa saa sitten uusia opiskelukavereita, joitten kanssa on helpompi puhua ko. opinnoista! Kannattaa miettiä myös Avointa yliopistoa, sinne pääsee kokeilemaan millaista yliopisto-opiskelu on ilman mitään pohjavaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan ulkopuolinen voi sinua motivoida, itse sen teet! Tuolla asenteella et pääse yliopistoon, koska siellä ei ole kannustajia vaan jatkuva kilpailu.
Mulla on yks ammattitutkinto takana, mutta olen tehnyt kyseistä työtä 2kk elämässäni sijaisena. Tiesin sitä opiskellessani että vaikea saada töitä, mutta nyt jälkeenpäin olisin voinut ajattella vähän paremmin ja valita semmosen alan mistä sais töitäkin. Olen nykyisin luovuttanut kyseisen alan suhteen ja teen mitä milloinkin työkseni. Hain myös viimeisimpään ammattikorkea hakuun, mutta vajaasta pisteestä jäi vaille opiskelupaikka, joten toivon että saisin peruutuspaikan tai edes jotain. Tahdon koulutuksen millä alalla voin työskennellä ja aiemmasta tutkinnostani on hyötyä tässä koulutuksessa, vaikka täysin eri ala onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen! Itselläni vähän samanlaisia epäonnistumisia elämässä.... Kun myöhemmin ilmoitin jatkavani opintoja yliopistossa, sille tietysti naureskeltiin ja pidettiin täysin turhana.. Opintoni ovat edenneet todella nopeasti ja loistavin arvosanoin vastoin odotuksia :)
Joo, ei muakaan kukaan kannustanut ja opiskelemaan päädyin. Sitten ei enää naureskeltu. Lukio vaan ensin loppuun, ehdit kyllä syksyllä suunnitella opon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä AP:lle! :) Tarvittaessa myös paikkakunnan vaihto voisi auttaa, jos esimerkiksi tiettyjen mollaavien tuttujen tai sukulaisten kanssa tulee oltua päivittäin yhteydessä. Pienen etäisyyden ottaminen voisi antaa voimaa seurata rohkeasti omia ideoita ja toiveita. Kannattaa tosiaan käydä lukio loppuun ja pyrkiä sitten yliopistoon. Tarvittaessa myös avoimen yliopiston kautta voi opiskella mieluisinta alaa jo etukäteenkin.
Lukio loppuun mahdollisimman hyvillä arvosanoilla. Yliopistosta en sinuna puhuisi kenellekään mitään ennen kuin olet ollut pääsykokeissa ja mahdollisesti päässyt sisään. Ihmisillä kun on taipumus ilahtua ainakin vähän toisen epäonnistumisesta. Toisten kannustusta ei kannata odottaa. Se ei välttämättä johdu siitä, että he eivät usko sinuun vaan taustalla voi olla omia pettymyksiä ja haaveiden kariutumisia.
Kannustukseksi kehotan lukemaan vaikkapa hesarin jutun Leo Straniuksesta. Hän pääsi peruskoulusta päälle kutosen keskiarvolla, meni ammattikouluun ja myöhemmin haki yliopistoon menestyen siellä erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, eipä siinä muitten kannustusta tarvi jos itsellä on motivaatio kunnossa, sinä itse siellä koulussa käyt ja kotona läksyjä luet, ei ne muut. En käsitä mitä se kenellekään muulle kuuluu, korkeintaan miehelle ja lapsille, jos joutuvat joustamaan aikataulujesi takia.
Niin ja jos hoitoalaa suosittelette, niin olen viimeinen ihminen tässä maassa kenen kannattaa hoitaa muita.
ap