Parikymppinen elää vielä myöhäisnuoruutta.
Se kestää ikävuodet 18-25. Myöhäisnuoruuden kehityksen myötä vakiintuu ja eheytyy aikuinen persoonallisuus, muodostuu yksilöllinen identiteetti, nuori itsenäistyy ja irrottautuu konkreettisesti lapsuudenkodista. Hän tekee omaa elämäänsä koskevia valintoja niin opiskelun, ammatin kuin ihmissuhteidenkin alueilla. Eli, parikymppinen ei ole vielä täysin itsenäinen aikuinen.
Kommentit (10)
Entäs kun kotoa on lähdetty 16veenä? Itse olen 33 v ja elän vasta nyt nuoruutta ja itsenäistyn. Opettelen vasta nyt tuntemaan itseni. Oli 17v-32v suhtessa josta nyt pääsin pois ja aloin hengittämään. Ja lapsikin tehty vaikken ole vielä aikuinen
Entäs kun kotoa on lähdetty 16veenä? Itse olen 33 v ja elän vasta nyt nuoruutta ja itsenäistyn. Opettelen vasta nyt tuntemaan itseni. Oli 17v-32v suhtessa josta nyt pääsin pois ja aloin hengittämään. Ja lapsikin tehty vaikken ole vielä aikuinen
niin, ton ikänen on hädin tuskin päässyt ylioppilaaksi ja moni vielä miettii, mitä opiskelisi ja miksikä tulis isona.
mitä epäpeukutusta on kommentissa 5? ammattikouluun 16-vuotiaana ja perhe 19-vuotiaana? sossiaalituilla?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 15:06"]
mitä epäpeukutusta on kommentissa 5? ammattikouluun 16-vuotiaana ja perhe 19-vuotiaana? sossiaalituilla?
[/quote]Miksi tuomitset naiset, jotka ovat perustaneet perheen 20-25 -vuotiaana?
mitä vikaa on olla nuori opiskelija 25 v asti?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 14:58"]
niin, ton ikänen on hädin tuskin päässyt ylioppilaaksi ja moni vielä miettii, mitä opiskelisi ja miksikä tulis isona.
[/quote]
Sitä miettii vielä moni nelikymppinenkin, että mitä sitä sitten opiskelisi, kun oma duuni tökkii. Ällöttää nämä yleistykset parikymppisistä, kun itse on pitänyt huolta kodista ja alkoholisoituneista vanhemmista ala-asteikäisestä asti. 15-vuotiaana muutin opiskelija-asuntoon karkuun vanhempia. Yläasteella tiesin, mitä haluan elämältäni ja mitä haluan opiskella ja minkälaista uraa itselleni haluan tehdä. Sillä urapolulla nyt ollaan kolmekymppisenä. Toki jotkut äidin pumpulissa kasvaneet kultamussukat voivat olla itsensä kanssa hukassa vielä parikymppisenäkin, mutta ihanko tosissanne määritätte aikuisuutta iän tai ylioppilaaksi pääsyn perusteella. Olen ollut monien perhetuttujen ja ystävien mielestä henkisesti kypsempi ja vastuuntuntoisempi aikuinen jo 16-vuotiaana, kuin moni tuntemansa nelikymppinen. Vaikka lapsuus oli helvettiä, oli siinä yksi hyvä puoli. Niin sanotusti Siperia opetti ja jäi teinisekoilu väliin, kun taloudenhoito, vastuulliset valinnat, vastuunkanto ja elämän realiteetit iskivät päälle jo lapsena.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 14:58"]
niin, ton ikänen on hädin tuskin päässyt ylioppilaaksi ja moni vielä miettii, mitä opiskelisi ja miksikä tulis isona.
[/quote]
Sitä miettii vielä moni nelikymppinenkin, että mitä sitä sitten opiskelisi, kun oma duuni tökkii. Ällöttää nämä yleistykset parikymppisistä, kun itse on pitänyt huolta kodista ja alkoholisoituneista vanhemmista ala-asteikäisestä asti. 15-vuotiaana muutin opiskelija-asuntoon karkuun vanhempia. Yläasteella tiesin, mitä haluan elämältäni ja mitä haluan opiskella ja minkälaista uraa itselleni haluan tehdä. Sillä urapolulla nyt ollaan kolmekymppisenä. Toki jotkut äidin pumpulissa kasvaneet kultamussukat voivat olla itsensä kanssa hukassa vielä parikymppisenäkin, mutta ihanko tosissanne määritätte aikuisuutta iän tai ylioppilaaksi pääsyn perusteella. Olen ollut monien perhetuttujen ja ystävien mielestä henkisesti kypsempi ja vastuuntuntoisempi aikuinen jo 16-vuotiaana, kuin moni tuntemansa nelikymppinen. Vaikka lapsuus oli helvettiä, oli siinä yksi hyvä puoli. Niin sanotusti Siperia opetti ja jäi teinisekoilu väliin, kun taloudenhoito, vastuulliset valinnat, vastuunkanto ja elämän realiteetit iskivät päälle jo lapsena.
[/quote]
Oliko tämä todella mielestäsi hyvä puoli? Itse olin äidin pumpulissa kasvanut kultamussukka, kuten itse asian ilmaisit, ja jälkikäteen muistelen teinisekoiluja suurella lämmöllä. En itse asiassa ole koskaan itse todistanut, että kukaan vapaan ja huolettoman nuoruuden elänyt olisi myöhemmin harmitellut, kun taloudenhoito ja vastuunkanto jäi vähemmälle silloin. Jälkimmäistä osastoa riittää meille kaikille kymmeniksi vuosiksi.
Onneksi ysin kaltaisia on selvä vähemmistö.
Olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä, eikä siinä ole mitään väärää, kaksikymmpiset ovat osin raakileita, ja hyvä niin. Aikuisia he silti ovat ja suurin osa lie melko itsenäisiäkin.
Ja kaikki 26 vuotiaat on aikuisia. Ja 60 vuotiaat joutais eläkkeelle.
Älä ikis viitsi, tuo yleistys ei toimi.