Minkälainen elämäntilanteesi oli 25-vuotiaana?

Sain toisen lapsen ja menimme miehen kanssa naimisiin. Siinä sivussa rempattiin asuntoa.

Eli sellaista normaalia perhe-elämää eleltiin =)

25-vuotiaana sairastuin sain suoritettua opintoni loppuun. N. vuotta aiemmin olin sairastunut ms-tautiin ja näin tulevaisuuteni melko synkkänä ja toivottomana.

Sain koulutustani vastaavan työn, mutta en edes uskaltanut ajatella oman asunnon ostamista (asuin vuokrayksiössä) tai perheen perustamista. Parisuhdemarkkinoilla koin itseni huijariksi, koska en ollutkaan terve vaikka siltä näytin. Lisäksi pelkäsin vammautuvani vaikeasti lähivuosien aikana.

Pelkoni eivät onneksi ole toteutuneet, ja elän nyt nelikymppisenä ihan tavallista perheenäidin elämää.

Olin eronnut sinkku, tosi köyhä ja yksinäinen. Lapsia ei ollut vaikka olin toivonut (silloin kun olin parisuhteessa)  ja keskenmeno oli takana. Sairaslomalla, eivätkä opinnot edenneet, asuin vuokralla. Työkokemustakin oli vain hanttihommista...Mutta hitaasti tilanne parani.

Olin eronnut sinkku, tosi köyhä ja yksinäinen. Lapsia ei ollut vaikka olin toivonut (silloin kun olin parisuhteessa)  ja keskenmeno oli takana. Sairaslomalla, eivätkä opinnot edenneet, asuin vuokralla. Työkokemustakin oli vain hanttihommista...Mutta hitaasti tilanne parani.

Olin juuri mennyt naimisiin, pari vuotiaan lapsen kanssa vielä kotona, vailla vakituista työpaikkaa. Asuttiin rivitalossa kaupungin vuokra-asunnossa, haaveillen omasta talosta.

En valita tuosta ajasta. Mukava ikä. Ei liian nuori, ei liian vanha. :)

Avoliitossa, tukevasti raskaana, vakituinen hyväpalkkainen työ, elämä oli tasaista ja ihan mukavaa.

Olin edellisen vuoden aikana valmistunut yliopistosta, saanut vakiviran, mennyt naimisiin ja ostanut ensiasunnon. Lapsia ei vielä ollut.

Mulla oli avomies (7-v suhdetta takana silloin) lapsi, koira, yhteinen asunto(laina myös :)) Vakituinen työ, toinen lapsi tulossa..

Avoliitossa olin ja asuttiin toista vuotta ulkomailla. Matkusteltiin sieltä käsin paljon ja samalla suunniteltiin tulevan talomme piirustuksia. Eka lapsi ilmoitti tulostaan ja asuimme hetken Suomessa ennenkuin muutimme uudelleen ulkomaille. Kaikki samana vuonna kun olin 25 vuotias.

Olin kaksi vuotta sitten valmistunut, asuin omassa asunnossani ilman velkaa (ei peritty, eikä vanhempien maksama, vaan ihan itse ostamani). Työskentelin koulutustani vastaavassa vakiduunissa. Seuraavana vuonna tapasin nykyisen mieheni, irtisanouduin ja muutin hänen perässään toiseen kaupunkiin.