Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies unohti tavallaan vuosipäivämme?
04.07.2013 |
Olemme olleet yhdessä maagiset kymmenen vuotta, siis kihloissa ja itsekin tajusin aamulla, että on taas se päivä. Mies ei sanonut halaistua sanaakaan, ei muistanut sanoin tai teoin. Puhumattakaan siitä, että olisi asiaa jotenkin spesiaalisti juhlistanut. Se olisi jo ennen kuulumatonta, että saisin kukkia, lahjan tai veisi minut ulos syömään. Sain oikein mukavan pään kivistyksen asian ajattelemisesta ja vasta illansuussa päätin avata sanaisen arkkuni ja totesin , että meilläkin on merkkipäivä, kun joku sellaista vietti tv:ssä. Mies totesi reippaasti, että kyllähän hän nyt sen muisti ja ajatteli asiaa aamulla töistä tullessaan. Ilmeisesti ei kuitenkaan riittävästi, kun ei minua halunnut muistaa mitenkään tai yhteistä taivaltamme juhlistaa. Onko meillä ainoa miespuolinen ääliö, vai onko tämä yleinen miesten toimintatapa? Minusta kuitenkin kymmenen vuotta on jo pitkä aika ja sitä kuuluisi juhlistaa jotenkin, hajanaiset vuodet aiemmin eivät mielestäni ole niin tärkeitä ja en ole niiden juhlimatta jättämistä paheksunut suuresti. Kysyy puhuva kodinkone...joka jotakin joskus uskoi, toivoi.
Kommentit (23)
Ei muistamitään tollasia päiviä ja ei myöskään katso aiheelliseksi juhlia niitä. 20v hääpäivämeni ilman senkummempia seremonioita... tällasta meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit sinä järjestänyt jotakin. Mikä pakko se on miehen hoidella nuo asiat? Varaat hyvästä ravintolasta pöydän, järjestät muut siihen kuuluvat asiat ja mies voi sitten maksaa. Tee se nyt huomenna perjantaina, hyvin ehtii vielä juhlia!
Ap.kommentoi sen verran, että emme ole naimisissa, vaan tämä on parisuhteemme sitoutumismuoto. Ymmärrän, että naimisissa ollessa ei ehkä enää tule juhlituksi seurustelun tai kihlautumisen vuosipäiviä.
Millälailla sinä muistit miestäsi? Miksi se aina pitää olla mies jonka pitää muistaa kaikki merkkipäivät ja nainen istuu marttyyrina hiljaa ja odottaa muistaako mies. Meillä mies on ihan toivoton päivämäärissä, mutta osoittaa kyllä rakkautensa ja arvostuksensa minua kohtaan muutoin. Minä sitten saatan muistaa miestä jollain tai järjestää jotain yhteistä merkkipäivinä.
Katsohan, ap on oikein kunnon seksisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.kommentoi, äkkilähtö huomenna ravintolaan ei oikein houkuttele, kun toinen on jo unohtanut ja sitten vielä lapsien kera, ei heitä mihinkään hoitoon saa näin nopeasti. Muutenkaan emme ole ravintoloissa käyvää tyyppiä, siis maailman kirjat ovat sekaisin, jos ravintolaan päätyisimme. Jotenkin minusta tuntuu hölmöltä muistaa miestä, kun itse en koskaan saa mitään.Näin on käynyt useasti ennenkin, olen ostanut aika monet joululahjat, saamatta itse mitään...vahingosta viisastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tottunut siihen, ettei mies muista merkkipäiviä eikä anna lahjoja. Eivät ikinä käy ravintoloissa eikä lapsiakaan saisi hoitoon. Mitä ihmettä oikein odotit?
Itse olisin varmaan sanonut jo edellisenä päivänä, että huomenna on juhlapäivä, muistatko? Mitäs tehtäisiin vai tehdäänkö mitään erityistä?
Kymmenen vuotta kihloissa, naimisiinmenoa odotellen, ei oikein juhlan aiheelta tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään ole muistanut omia vuosipäiviämme. Mitäpä sitä suotta erikseen niitä juhlimaan.
mä oon niin onneton päivämäärien kanssa, että unohdan ihan kaiken, jos se ei ole muistutuksena puhelimessa. mies valitsi meillä hääpäiväksi hänen syntymäpäivänsä, koska ei kuulemma halunnut mulle yhtään enempää päänkivistystä juhlapäivien takia. =D
minä hoidan kyllä juhlajärjestelyt, kunhan joku mulle etukäteen kertoo milloin ja mitä pitää juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä tajusit asian aamulla, niin mikset sanonut mitään? Ihan samalla tavalla toimit kuin mieskin. Mikset aamulla varannut pöytää ravintolasta illaksi tms., yllättänyt miestäsi? Miksi hänen olisi pitänyt muistaa asia, eikä sinun?
Miksi miehen olisi pitänyt muistaa sinua tai juhlapäiväänne mitenkään, jos itsekin kerran muistit vasta saman päivän aamuna?
Ei meilläkään vuosipäivää juuri juhlita, se kun tahtoo unohtua molemmilta. Joskus on mies tuonut kukkia vuosipäivänä ja olen tajunnut vasta muutamaa päivää myöhemmin miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä mitään vuosipäiviä juhlita... jokainen päivä rakkaansa kanssahan on juhlaa!
Ehkä hääpäivää (jos meillä sellainen olisi) voisi jotenkin muistaa...
Ap.kommentoi, meille tämä päivä todennäköisesti on loppuelämme se vuosipäivä, koska naimisiin emme todennäköisesti ole menosssa. Joten ei meistä kumpikaan mitään häitä odottele.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 11:30"]
Ap.kommentoi, meille tämä päivä todennäköisesti on loppuelämme se vuosipäivä, koska naimisiin emme todennäköisesti ole menosssa. Joten ei meistä kumpikaan mitään häitä odottele.
[/quote]
Miksi te ette PUHU? Jos sinulle on tärkeää juhlia jotain päiviä niin siitähän pitää puhua. Jos mies ei ole ennenkään alkanut extempore juhlistamaan päivää niin siitä pitää sitten sopia erikseen: pari viikkoa ennen alat puhumaan että jos menisitte jonnekin? Lapset hoitoon, varaatte hotellista huoneen ja varaatte ravintolasta pöydän. Tekemällä saa. Tai ainakin PYYTÄMÄLLÄ suoraan että tee sinä.
Kiusaat lopulta vaan itseäsi sillä että sinulla on toiveita, kuvittelet että mies niihin jotain täyttää ilman että koskaan puhut. Voisitte yhä viikonloppuna mennä johonkin. Ehkä mies ei järjestänyt mitään koska seuraavana aamuna lähtee töihin?
Tai sun mies ei vaan osaa edes järjestää vaahtokylpyä ja tuoda mansikoita teille ja ongelmanydin on se ettette te puhu.
Tai mikä estäisi sinua järjestämästä jotain? Jos vaikka sinä yllättäisit miehen? Vai onko se liikaa sinulle. Tuosta kodinkone- sivulauseesta sinusta saa kuvan että olet elämääsi leipiintynyt kotiäiti.
Jos tahdot että mies avaa ovia sinulle niin se pitää kertoa hänelle mutta toisaalta, ehkä teidän elämässä on jotain sellaista joka estää miestäsi olemasta sinulle hellä? Oletko ilkeä? Suhde vetelee viimeisiään? Teetkö itse miehellesi mukavia asioita? Mikä teille on onnea? (huomaa myös miehesi mielipide).
Ap.kommentoi, en ole leipiintynyt kotiäiti, vaikka nyt olenkin hoitovapaalla. Mies on kyllä meillä tällä hetkellä ainoa työssäkäyvä, joten mitään kovin luxusta ei voi keskellä viikkoa järjestää, kun toisen pitää käydä ajoissa nukkumaan. Olen se itsestäänselvyys miehelleni, enää ei tarvitse tehdä mitään erityistä, kun kuitenkin olen lähellä, hoitamassa perhettä, kotia ja lastensa äiti. Tottahan se on, että emme puhu ja varmaan syytä on siinäkin, että mies inhoaa minun tapaani puhua kaikki asiat puhki ja pisteeseen asti.
Alue: Aihe vapaa
Siis kihlauksesta 10 v? Meillä ei kyllä juhlita seurustelun eikä kihlauksen vuosipäiviä mitenkään.