Oletko ollut hautajaisissa, joita ei "jaksettu suunnitella tai järjestää"?
siis sellaisssa, missä kukaan muu kuin pappi ei jaksa/pysty puhumaan mitään. Kukaan ei pysty lukemaan adresseja ja tarjoiluakaan ei ole kukaan pystynyt surultaan järjestämään (tai ehkä kahvitus kotona tms)?
Millainen tunnelma sinulle jäi noista hautajaisista?
Enkä halua kysyä tätä pahalla... haluaisin vain tietää, että riittääkö ihmisillä tosiaan aina läheisen kuoleman jälkeen energiaa järjestää kaikki asiat. Olen ihmetellyt läheisten tarmoa kun heiltä on kuollut läheisiä. Itse en varmasti vastaavassa tilanteessa olisi kyennyt samaan.
Kommentit (38)
Olen ollut. Haudattava oli setäni, joka oli ollut pari vuosikymmentä juova alkoholisti, ja hänellä oli ainoastaan yksi tytär, joka kärsi masennuksesta. Tyttärellä ei ollut voimia mitään järjestää ja toisaalta, eipä lähes kaikki suututtaneella alkoholistilla ollut paljoa niitäkään, jotka olisivat tulleet hautajaisiin muistelemaan.
Minä en ymmärrä ollenkaan tuollaista miksi sitä ettei ole kummoisia hautajaisia, pidetään niin pahana. Se kuolluthan ei enää asiasta mitenkään kärsi, joten ei ole loukkaus häntä kohtaan. Tärkeämpää on, että ihmiset muistaisivat toisiaan kun he elävät, kuin millaiset hautajaiset sitten järjestetään kun kuolevat... Usein vaikuttaa että ne joille ne hautajaisseremoniat on tärkeimpiä, ovat niitä jotka aika vähän ovat välittäneet käytännössä siitä kuolleesta kun hän eli...
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Aina vaan ei jaksa vaikka haluaisikin. :(
[/quote]
Täytyy sanoa, että noloa ja loukkaavaa vainajaa kohtaan... Onneksi erittäin harvoin kukaan saa näin huonoa lähtöä täältä.
[/quote]
Juu, varmaan surenkin sitä, jos en hautajaisissani saa prinsessapäivää :DDD
Aavemammat kai suunnittelee hautajaiset yhtä huolella kuin hääpäivänsä teemaväreineen
Toiset surevat täyttämällä kaiken ajan puuhailulla, vaikkapa hautajaisten järjestämisellä. Eivät suostu pysähtymään, vaan suunnittelevat hautajaisia sellaisella tarmolla, jolla toiset suunnittelevat häitä.
Toiset sitten surevat lamaantumalla.
Molemmat tavat ovat ihan yhtä ymmärrettäviä, mikään tapa ei ole väärä.
Minun mielestäni hautajaisia ei pahemmin tarvitse järjestellä. Isäni kuoleman jälkeen hautaustoimisto hoiti kaiken, itse nappasin addresit mukaan ja olin teettänyt kuvan hautajaisiin. Homma meni omalla painollaan eikä hautajaiset nyt niin hirveä ponnistelu ollut. Asunnon tyhjentäminen ja paperiasiat veivät enemmän energiaa.
Mun mummon hautajaiset oli nolot. Isäni järjesti kunnon hautajaiset kirkossa, mutta sitten ilmoitti ettei kahviyilaisuutta ole. Olin teini ja meinasin vajota penkin alle häpeästä. Isäni asui muualla ja meille oli yllätys ettei kahvitarjoilua ole. Suru ei kyllä ollut este vaan isäni moukkamaisuus. Rahaa johtaja isälläni olisi ollut. Olisi vaikka rahalla ostanut kahvitarjoilun. Niin noloa, että hävettää vieläkin.
Mielestäni muiden läheisten pitäisi auttaa jos lähiomainen ei pysty surultaan. Yksinkertainen kahvitilaisuus srk-tiloissa on riittävä ja uskon että myöhemmin suurimmalle osalle on lohdullista muistella tilaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 15:50"]
Mielestäni muiden läheisten pitäisi auttaa jos lähiomainen ei pysty surultaan. Yksinkertainen kahvitilaisuus srk-tiloissa on riittävä ja uskon että myöhemmin suurimmalle osalle on lohdullista muistella tilaisuutta.
[/quote]
Ei ole muuten ihan halpaa se "yksinkertainen kahvitilaisuus srk-tiloissa"
...asiasta kukkaruukkuun.
hautajisista harvoin jää sen kummempia muistikuvia, ainakaan mulle. surullisia hetkiä.
Jos ei kerro kenellekään, että läheinen on kuollut, niin noin siinä käy. Meillä oli siskon hautajaisia järjestämässä siskon mies, äitini , veljeni vaimoineen ja minä. Yksinään siskon mies ei olisi saanut aikaan mitään, Onneksi tiesimme, että sisko kuoli ja saatettiin tehdä osamme.
Juuri keväällä olin hautajaissam joita kukaan ei jaksanut kunnolla järjestää, mutta kyllä siellä adressit luettiin ja puheita pidettiin, ihmiset ovat melko spontaaneja ihan suunnittelemattakin. Jäi erittäin hyvä muisto ja tunnelma näistä hautajaisista.
En ole ollut. Päinvastoin, juhlat on suunniteltu erittäin huolellisesti ja tehty jopa käsiohjelmat, jotta vieraat tietävät miten muodollisudet etenevät aina seppeleiden laskusta ruokailuun. Tällaiseen panutuu sillä tarmolla, joka on "shokkivaiheen" surunhoitoa.
Tiedän kyllä miltä se tuntuu. Olen menettänyt hyvin läheisiä ihmisiä.
Joo, omissani. Pöö. *leijuu toisaalle*
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:38"]
En ole ollut. Päinvastoin, juhlat on suunniteltu erittäin huolellisesti ja tehty jopa käsiohjelmat, jotta vieraat tietävät miten muodollisudet etenevät aina seppeleiden laskusta ruokailuun. Tällaiseen panutuu sillä tarmolla, joka on "shokkivaiheen" surunhoitoa.
Tiedän kyllä miltä se tuntuu. Olen menettänyt hyvin läheisiä ihmisiä.
[/quote]
Ovatko nämä poismenot tapahtuneet ns. paremman väen piirissä? Seppeleenlasku nykyisin lienee harvinaista.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:39"]
Joo, omissani. Pöö. *leijuu toisaalle*
[/quote]
HÄH? Seppeleiden laskeminen harvinaista?
Jokaisessa sotaveteraanin hautajaisissa lasketaan seppele.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:39"]
Joo, omissani. Pöö. *leijuu toisaalle*
[/quote]
HÄH? Seppeleiden laskeminen harvinaista?
Jokaisessa sotaveteraanin hautajaisissa lasketaan seppele.
[/quote]
okei. Ei mun sotaveteraanipappojen hautajaisissa noin tehty. Ihan tavis kukkavihot vain.
Surullisimmat hautajaiset, joissa olen ollut olivat teini-ikäisen itsemurhan tehneen hautajaiset. Järjestelyt oli ihan normaalitasolla.
Olen, lapseni hautajaisien järjestäminen oli minulle liian kova pala. Päädyimme tuhkaukseen ja sen siroittamiseen mereen lähisuvun ollessa paikalla. Lapseni ystävät, koulukaverit yms. järjestivät hänelle muistotilaisuuden, johon me vanhemmat ja sisarukset menimme kutsuttuina paikalle. Se oli koskettava ja ihana tilaisuus. Kaikki ymmärsivät päätöksemme ja kunnioitttivat sitä, suru oli silloin vain liian suuri.
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 18:54"]
En oikasti usko, ettei kukaan omalle läheiselleen pysty järjestämään hautajaisia... Suru on suurta, mutta aina jokainen haluaa sen viimeisen kunnioittavan järjestää.
[/quote]
Aina vaan ei jaksa vaikka haluaisikin. :(
up