Vmp... tekis vaa mieli kadota jonnekin missä ei ole muita ihmisiä
... vihaan muita ihmisiä! Tää ihmisviha ottaa joskus tosi pahasti vallan, kuten nyt, tänään, tällä viikolla, tänä kesänä. En haluaisi tavata ketään. Ärsyttää muut ihmiset kun ne on niin tyhmiä. Ei, en todellakaan luule olevani yhtään fiksumpi kuin kukaan muukaan mutta tuntuu vaan niin oudolta...
Onneksi mulla on perhe, pieni tyttö ja ihana mies, tekis mieli ottaa ne mukaan jonnekin ulkomaille, pienelle omavaraiselle saarelle ja elää siellä bambumajassa ilman muita ihmisiä.... tuntuuko kenestäkään muusta ikinä tältä?
Kommentit (8)
Ihan normaalia masentuneen ja ahdistuneen ihmisen ajatusmaailmaa. Minä hakeuduin hoitoon ajatuksineni.
Mun tekis mieli myös kadota, parempi olis kuolla pois, mutta katoaminen olis jotenkin turvallisempaa. Lapsiani en ottais mukaan, saisivat tänne jäädä, ehkä isänsä hoitais ne sittenkin kuntoon?
Mua niin syö, kun vuosia olen luullut tehneeni parhaani, mutta nyt kerään mätiä hedelmiä, ja kyllä, vain minun takia... Lapseni ovatkin kärsineet minun hyvistä kasvatusmetodeistani.
Olen NOLLA.
Tuttu tunne. Olet normaali. Vika on yhteiskunnassa.
Mä säästän pientä mökkiä varten. Kun olen saanut muutaman kymmenen tuhatta kasaan, katoan suomalaiseen metsään. Lapsi saa tulla mukaan halutessaan.
Mikä sen on saanut aikaan, ap? Ei tuo varmastikaan tyhjästä kumpua.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 19:10"]
Mua niin syö, kun vuosia olen luullut tehneeni parhaani, mutta nyt kerään mätiä hedelmiä, ja kyllä, vain minun takia... Lapseni ovatkin kärsineet minun hyvistä kasvatusmetodeistani.
Olen NOLLA.
[/quote]
Millaisista kasvatusmetodeista? Kerro tarkemmin, jotta tiedämme välttyä samoilta virheiltä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 20:36"]
Mikä sen on saanut aikaan, ap? Ei tuo varmastikaan tyhjästä kumpua.
[/quote]
En osaa sanoa? Varmaan kun tarpeeksi kauan mua kohdellaan huonosti, ensin nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa oman sukuni puolelta ja nyt lähempänä kolmeakymppiä ns. kavereitteni taholta. Toisaalta, olen itse sallinnut tämän ja nyt ehkäisen pettymykset ja kaltoinkohtelun olemalla yksin. Eipähän tarvitse pettyä..
Masennuksen ja ahdistuksen siis myönnän, mutta sekin menee aaltoliikkeella, joskus on tosi hyviä päiviä ja joskus sellaisia että tekis mieli viiltää ranteet auki!
ap