Koulu on lapsen työpaikka. Ongelmat hoidetaan siellä missä ongelma on.

Vierailija kirjoitti:

Nuoren aivot ovat ns kypsät n 26 vuotiaana.

Siihen asti harjoittelua ja kokeilua.

Lapset eivät ole "pikku aikuisia".

Siinä mielessä.

Opetusta voi muuten lain mukaan mennä seuraamaan että pysyy kärryillä mitä siellä tapahtuu.

Sanelukone on myös kätevä.

Opetusta saa tulla seuraamaan. Oikein toivottaisiin tervetulleeksi luokkaan, jos joku vanhempi joskus tulisi. Mielellään saa osallistua tuntiinkin.

Sen sijaan opetustilanteen tallentaminen on lainvastaista. Opettajana minulle olisi ihan sama, kunhan nauhoitettua ei käytetä ansaintamielessä ja yritetä tienata sillä rahaa. Mutta oppilaiden minkäänlaiseen nauhoittamiseen tarvitaan vanhempien lupa.

Paljonpa siinä opettaja pystyy vaikuttamaan, kun lapsen vanhempi on odotusaikana käyttänyt päihteitä ja se vaikuttanut lapsen aivoihin. Mikä puolestaan johtaa häiriökäyttäytymiseen.

Jos laps ei nuku tarpeeksi, unen määrän vähäisyys vaikuttaa aivoihin lähes kuin aivovamma. Kuona-aineet eivät pääse poistumaan yöllä aivoista, kun unta on liian vähän ja se vaikuttaa aivojen toimintaan.

Sama seuraa, jos lapsi syö sokeria, proteiinipatukoita, juo energiajuomia eikä saa tarpeeksi vihanneksia, hedelmiä, kuituja.

Nämä johtaa käytökseen, jonka syihin voidaan vaikuttaa vain kotona.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan osittain. Mun erityislapsen tekemisistä ope kanteli mulle lähes päivittäin ja joskus monta kertaa päivässä. Mitä mä voin tehdä? Miksei opettaja hoida sitä asiaa silloin kun on tilanne päällä? Mun pitää sitten jonkun wilmaviestin perusteella lasta jututtaa, monta tuntia myöhemmin, eikä hänellä ole enää mitään muistikuvaa mistä häntä nyt taas syytetään. Kun opettaja vaihtui, nää viestit loppui samantien. Uus ope tarttui asioihin heti, eikä raportoinut joka kitinää mulle.

Meillä myös vaihtui opettaja viime syksynä. Meni marraskuuhun, opettajan varttiin, jossa hän sitten ilmoitti salamana kirkkaalta taivaalta, että pojan kanssa on ollut koko syksyn ongelmia ja hän on sitä mieltä että näihin nepsy-oireisiin pitää nyt tarttua. OK, selvä. Olisi helpompaa ryhtyä toimenpiteisiin, kun tietäisi ongelmia olevan. Aiemmin kukaan opettaja ei ollut ongelmiin viitannut. Tämän opettajan mukaan ongelmana on, että poika On äänekäs, hyörii ja pyörii paikallaan (jota kuulemma muutkin tekevät), innostuu heittelemään pikkutavaroita (muiden kanssa), saattaa töniä/tuuppia (en hetkeäkään usko että on ainoa, kun katsoo miten pojat vapaa-ajallaan touhuavat) eikä jaksa aina keskittyä.

Näistä on hyvä puhua vanhemmille, ajoissa, että asioista voidaan puhua myös kotona. Tiedän, että pojalla on kova ääni ja vauhtia enemmän kuin keskiarvolapsessa. Tönimisestä ja tuuppimisesta tietysti on keskusteltu ja se on kielletty, mutta ainakin jälkeenpäin kotona sanotaan, että se on leikki, johon muutkin osallistuvat. Kavereita kouluajan ulkopuolellakin riittää, joten en jotenkin usko, että muut sen riidanhaastamisena ottavat. Levottomuus tunnilla on hänen omasta mielestään sitä, että on tylsää. Tehtävät liian helppoja ja niitä ei ole tarpeeksi, koulumenestys onkin oikein hyvää.

Mutta kokonaisuutena, myös minä näkisin, että näiden ongelmien ratkaisemisesta vastuussa on ensisijaisesti OPETTAJA. Hän on esimies ja ylin auktoriteetti luokassa, hän on se, jonka pitäisi sanoa, että ole hiljaa, istu paikallasi, jne. Ja huolehtia, että kaikilla luokassa on oikeus ja velvollisuus rauhalliseen opiskeluun. Minä en voi olla se henkilö, jonka vastuulla on lapsen hiljentäminen ja rauhoittaminen luokassa ja sen varmistaminen, että kaikkien opiskeluedellytykset säilyvät. Kyllä se on opettaja (jonka vastaus tähän on, että siellä on 26 muutakin, ei hän ehdi. Ja unohtaa, että liki kaikilla tunneilla luokassa in joko avustaja tai erityisopettaja myös).