Lue keskustelun säännöt.
Hermot riekaleina miehen takia
29.06.2013 |
Mun mielestä se on täysurvelo suhteessa lapsiin! On ihanaa olla lasten kanssa kun mies poissa, mutta esim. tänään kun viikonloppuna kaikki kotona niin katastrofaalisen sekoilu päivä. Lopputuloksena koti aivan myllätty sotkuun ja lapset syöneet tosi heikosti.
Mies haukottelee ja mumisee väsyneen vetämättömän oloisena koko päivän. Vaikka takana normaali yö, mutta kuulemma vaan väsyttää. Yritän siinä sitten miettiä päivän puuhia, lapset malttamattomina että tehtäisiin jotain, miehestä ei saa niin mitään irti. Ei puhu, ei keskustele, ei suunnittele yhtään päivän kulkua. Vähän kun lapsille kertoisi mitä tehdään, olisivat todella paljon tasaisempia mutta tälleen kiukkuavat, tappelevat, mankuvat ja riehuvat. Kinusivat reissua yhteen paikkaan, siinä meni kaksi tuntia epämääräistä olemista ja yritin aina jutella asiasta että no mitäpä jos kävisimme siellä jne. Miehestä ei saanut MITÄÄN vastakaikua. Jossain vaiheessa se jotain tokaisi isommalla lapselle että "ethän sä voi mihkään lähteä kun ei sulla ole ulkovaatteitakaan" jolloin lapsi lähti hirveällä paniikilla pukemaan. Sitten minä keräsin tavarat kasaan ja mukaan ja mentiin autoon. Taas ajeltiin, mies jutteli kivoja lapsille mutta lapsi mankui taas että mennään sinne xx paikkaan, tahtoo että mennään! Mies tokaisi että ruikutat niin rumasti ettei viitsi mennä jos tolleen puhut. LAPSIHAN KITISI SITÄ EPÄMÄÄRÄISYYTTÄ! Tunti ajeltiin ja sitten mies sanoi että no jos mennään sit käymään. Tällaista koko helvetin ajan! Ei ota huomioon lasten tunteita eikä älyä miten hänen toiminsansa vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Sitten isompi pyysi jäätelöä, mies sanoi että no katsotaan josko kohta syötäisiin. Sitten pienempi kiukutteli ja mies sanoi et lähdettäv vissiin kotiin vaan nukkumaan sitte. Isompi hermostui tästä, että ei halua heti lähteä kun tultiin vasta ja piti saada jäätelöäkin. Mies tokaisi että "joo mutta toi sun veljes on tommonen niin ei voi jäädä jäätelölle". Lapsi hermostui, minä totesin tiukasti että jos jotain toiselle lupailee niin pitää puheet pitää eikä todellakaan ole isomman syytä pienen käytös. Mies sanoi, että eihän hän syytäkään isompaa!Ei taaskaan tajunnut pointtia, vanhempi lapsi maksoi taas pienen huonosta käytöksestä.. No, ostin lapsille jäätelöt. Mies mumisi taas omiaan. En jaksa päiviä tuon miehen kanssa!!! Mitä mä teen?!
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:29"]
Mies ilman muuta jää pois tekemisestä! Haluaa vain olla itsekseen. Minua suututtaa, kun yhdessä tässä lapset tehty mutta vain toinen meistä viitsii vaivautua heidän eteensä. ap
[/quote]
Voit myös ilmoittaa asian niin, että tänään on suunnitelmissa, että me kaikki lähdetään käymään paikassa X. Et siis anna miehellesi mahdollisuutta valita, vaan teet suunnitelmat, kun hän ei kerran niitä tee, ja ne suunnitelmat koskevat kaikkia.
Jos mies vikisee, että hän kyllä meinasi tänään sitä ja tota, niin sanot sille, että et tiennyt, kannattais ilmoittaa muillekin, jos on tehnyt jotain suunnitelmia. Nyt toteutetaan sinun suunnitelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette vain nälkuttavia ja rasittavia ämmiä, siinä totuus.
Oletteko aloittaneet yhteiselon miehen kanssa hyvin nuorena, tai ainakin suoraan lapsuuskodista?
Jotenkin vaikuttaa siltä, että et itse uskalla tehdä päätöksiä. En myöskään uskalla ottaa vastuuta omista ja lasten tekemisistä. Haluat siirtää vastuun lasten levottomuudesta miehellesi, ja syyttää siitä miehesi käytöstä.
Miksi? Katso peiliin ja tunnusta totuus: sinä tässä olet se, joka ei tee päätöksiä ja ratkaisuja vaan antaa miehen vetelyyden sekoittaa koko perheen arjen. Sinä voit kuitenkin toimia toisin, mutta miksi se on sinulle(kin) niin vaikeaa?
Kasva aikuiseksi ja opi elämään. Mihin sinä tarvitset miehen päätöstä siinä asiassa, mennäänkö paikaan x vai ei? Sinähän voit ihan itse päättää, että joko mennään tai sitten ei ja sillä selvä. Sinä olet tässä maassa ihan itsenäinen ja täysivaltainen kansalainen. Et sinä Suomessa tarvitse miehesi lupaa mihinkään. Se on sitten eri asia, jos mies pitäisi olla jostakin syystä mukana. Mutta eikö mies kuitenkin lähde siinä tapauksessa, että sinä olet päättänyt että lähdetään? Jos ei, niin pääseehän lapset kuitenkin.
Kunnollista terveystarkastusta ei sovi unohtaa. Esim. kilpirauhasvaivoista voi tulla juuri tällaisia käytösmuutoksia, kun ennen niin ahkera ihminen muuttuu vetämättömäksi ja on väsynyt vaikka nukkuu hyvin. Entä onko kuorsausta ja uniapneaa, eli "nukkuminen" ei olekaan oikeaa lepoa?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:16"]
Mietin myös aina, olenko mä jotenkin niin hirveä ja hullu natsi kun tällaiset asiat stressaa ja ahdistaa ja tämä yhteiselo tuntuu niin hirveän vaikealta!? Miten mun täytyisi muuttaa toimintaani? Oman ajatteluni mukaan kaikki lähtee siitä keskustelusta, sanotaan mitä halutaan ja lapsillekin puhutaan ääneen asioita..mutta kun toinen on halukas vaipumaan vaan omaan itseensä ja ajatuksiinsa, se puhumattomuus ja rakentavan ajattelukyvyn sekä tilannetajun ymmärtämisen puutehan minua nyt stressaakin..? Mitä tässä pitäisi tehdä? Saan puhua seinille kun tuolla haukottelijalle sanon jotain. ap
[/quote]
Tämä taitaa olla sinulle täysin vieras ajatus, mutta totuttele toimimaan näin: Kasva aikuiseksi ja opi tekemään itse päätökset, ja myös olemaan vastuussa niistä. Älä suotta tee omaa ja lastesi elämää vaikeaksi vaatimalla miestä päättämään ja osallistumaan.
Älä edes yritä vaatia miestä keskustelemaan ja sopimaan yhteisistä asioista, kun hänellä ei selvästi ole siihen halua ja/tai kysyä.
Eikö lasten kannalta ole parempi, että edes toinen vanhemmista = sinä yrittää tehdä jotain heidän hyväkseen kuin se,että ei kumpikaan kun sinäkin valut mukaan miehen vetämättömyyteen ja mitääntekemättömyyteen?
15, mikä on johtanut siihen, että siinähän istut hamaan hautaan eikä sinusta tullutkaan sellaista topakkaa kuin lapsena ajattelit äitiäsi katsoessa?
Todella rasittavaa. Minäkin komppaan tuota, että kerta kaikkiaan otat ohjat ja suunnittelet menot lasten kanssa itse, ilman miestä. Mies tulee mukaan JOS saa itsensä valmiiksi lähtöaikana, muuten jää matkasta. Ja välillä sä lähdet omille menoillesi YKSIN ja vaan jätät lapset miehen kanssa. Joo lapsille tylsää jos isä on tuollainen, mutta ei ne siihen kuole ja sä tarvitset myös taukoa arjesta. Tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 00:38"]
Miksi sen naisen pitää kokata sille urvelolle?
[/quote]
Joo sori, ymmärrän kyllä ettei ap halua hänelle tällaisessa rakkaudettomassa tilanteessa kokkailla yhtään mitään. Ajattelin ehkä liian positiivisesti, mutta totuushan on, että jos mies ei näe vaivaa ja työstä elämää paremmaksi niin miksi naisen pitäisi seistä päällään ja koittaa saada positiivista muutosta aikaan. Sen pitää kyllä lähteä molempien yhteisestä aloitteesta. Ja varsinkin tässä tilanteessa, kun sitä rakkautta ei ap:nkaan puolella ole ihan hirveästi jäljellä.
Myönnän, että meillä on kyllä aivan rakkaudeton tilanne tätä nykyä. Mies on sanonut monesti, että vihaa minua ja minä (en ole sanonut) halveksun häntä, mielestäni käyttäytyy teinin kaltaisesti eikä kanna vastuuta ja ole aikuinen suhteessa lapsiin - minuun. Olen varannut ajan perheasiainsovittelukeskukseen, mutta jonossa ollaan... ei se varmasti auta tässä edes, ei ulkopuoliset tätä tilannetta paranna. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli melko samanlaista ja erohan siitä tuli, lähdin pois ja vaikka joiltain osin on ollut rankkaa lasten kanssa, saa lähteä vapaasti mihin haluaa eikä tarvitse miestä raahata väkisin mukaan, hän kun viihtyy vaan kotona! Nyt sitten seurustelen aktiivisen ja eronneen isän kanssa.
Äkkiä siinä äitikin alkaa taantumaan miehen typeryyden tasolle, koska se on äärimmäisen raskasta ottaa vastuuta kaikesta ja kasvattaa lapsia toisenkin puolesta. Lapset hämmentyy kun isi ei olekaan sanojensa mittainen ja äiti on sitten se pahis, jolla on inhottavat SÄÄNNÖT! Lapsilla pitää olla yhtä köyttä vetävät vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos että täällä saa ymmärrystä. Mä todella koen itseni hirveäksi tätä nykyä kun joudun aikuiselle paasaamaan ja lapset sekoilevat miehen kotona ollessa. ap
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 19:33"]
Äkkiä siinä äitikin alkaa taantumaan miehen typeryyden tasolle, koska se on äärimmäisen raskasta ottaa vastuuta kaikesta ja kasvattaa lapsia toisenkin puolesta. Lapset hämmentyy kun isi ei olekaan sanojensa mittainen ja äiti on sitten se pahis, jolla on inhottavat SÄÄNNÖT! Lapsilla pitää olla yhtä köyttä vetävät vanhemmat.
[/quote]
Niin ja jos miestä rakastaa, haluaa ottaa hänet huomioon ja mukaan, ei sitä voi noin vain alkaa elää "omaa elämää lasten kanssa", sehän tarkoittaa henkistä eroamista miehestä. Tuo että alkaa tekemään kaiken just niinkuin haluaa miehestä välittämättä, kertoo siitä ettei enään kunnioita puolisoaan eikä varmaankaan myöskään rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla niin, että miehellä on jonkinlainen asenneongelma, että kun hänellä on vapaapäivä, niin hän haluaa ottaa sen kirjaimellisesti vapaapäivänään ja pelkästään rentoutua? Jos sinä pidät lapsista huolta arkipäivinäkin eikä mies osallistu lastenhoitoon paitsi fiiliksen mukaan, jos hänellä ei ole mitään lapsiin liittyviä toistuvia rutiineja, niin ehkä mies olettaa, että teet saman homman silloinkin kun hän on vapaalla? Ehkä mies ajattelee, että mitä väliä sillä on, onko hän paikalla vai ei, jos lastenhoito on kuitenkin pääasiassa sinun vastuullasi? Minä en usko ihan täysillä siihen, että miestä väsyttäisi vapaapäivinä sen enempää kuin työpäivinäkään. Saahan se mies raahattua peffansa työpaikallekin, koska on pakko. Jos vaimo yrittää puhua, niin mies esittää väsynyttä ja murisee. Jos miehen puhelin soi ja joku muu soittaa, niin mies pystyy esittämään kiinnostunutta ja hereilläolevaa. Tuskin hän kehtaa haukotella ja murista työpaikallaan samalla tavalla kuin kotona ja esittää suurinpiirtein kuollutta lahnaa. Kotona voi olla tekemättä yhtään mitään, jos tuntuu siltä. Todennäköisesti sinä et kuitenkaan anna hänelle potkuja, vaikka hän alisuoriutuisi päivästä toiseen.
Ap, et voi muuttaa miestäsi, voit muuttaa vain omaa asennettasi ja toimintaasi. Ja kun teet niin, se väistämättä vaikuttaa myös mieheesi.
Nyt energiaasi syö saamaton ukko ja päivät pitkät kiehut v-tutuksessasi. Lopeta se. Ala elämään lasten kanssa kuin miestä ei olisikaan. Suunnittelet sinun ja lapsen tekemiset, ilmoitat miehellesi mitä on ohjelmassa ja tämä sitten tulee tai ei tule mukaan. Vapautat itsellesi energiaa kun päästät irti odotuksistasi miestä kohtaan.
Voi olla että tuosta tulee ero, tai sitten miehesi herää huomaamaan että hänet ollaan hyvää vauhtia ulkoistamassa kuviosta ja muuttaa käytöstään. Selvää kai kuitenkin on, että nyt olette umpikujassa ja kaikkia potuttaa, mikä myös heijastuu lapsiin hermostuneisuutena kuten olet jo huomannutkin.
Tsemppiä!