Alle 25 -vuotias tarvitsee vanhempien tukea työelämässä.
Nuori kun ei tunne oikeuksiaan. Edes parikymppinen ei vielä tiedä, mitä pitää vaatia ja millä tavalla ihmiset saavat kohdella.
Kommentit (8)
Itse olen ollut vaativassa asiantuntijatehtävässä 23-vuotiaasta. Vanhempani eivät tiedä edes mitä teen.
Joo, olen huomannut. Viime keväänäkin eräs äiti oli tunkenut 21-vuotiaan poikansa mukaan työhaastatteluun. Arvatkaa saiko poika paikan vai ei? Pillimehu sille joka ekana arvaa oikein.
Kyllä mä kaipaan vanhempieni tukea ihan muutenkin. Ihanaa, kun on sellaiset vanhemmat jotka ymmärtävät, tukevat ja hyväksyvät mut omana itsenäni.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 19:52"]
Itse olen ollut vaativassa asiantuntijatehtävässä 23-vuotiaasta. Vanhempani eivät tiedä edes mitä teen.
[/quote]
Mun poika valmistui 19-vuotiaana automaatioasentajaksi, aloitti vakiduunin eräässä isossa yrityksessä, kävi intin ja lähti sitten ulkomaan työkomennukselle jossa on vieläkin, maa on vain vaihtunut. Mäkään en tiedä - tai pikemminkin en ymmärrä - mitä mun poika tekee työkseen, jonkun kapean alan erikoisasentaja tuntuu olevan ja työpanoksensa kovasti arvossaan. Hyvin on pärjännyt alusta asti, ei ole apuamme tarvinnut eikä varmana olis osattu sitä antaakaan.
Näin on! Ja vanhempien pitää myöskin elättää peruskoulusta valmistunut nuori siihen päivään asti, että hän täyttää 25, jolloin hän voi lähteä opiskelemaan tai töihin. Sitä nuorempi tarvitsee todella paljon vanhempien tukea ja apua eikä voi osata itse päättää, mitä hän haluaa elämällään tehdä! Kaikki päätökset pitää pitää, esim. koulua tai työpaikkaa ei voi vaihtaa!
Luovuta jo ikäerokaaho. Miehesi on onnellinen uuden nuoren naisensa kanssa.
Ikis tarvitsee edelleen apua työelämässä ja varmasti muutenkin, sen verran päässä viiraa