Saitteko uusia ystäviä äitiysloman aikana?

Kun ainoa yhdistävä tekijä on samanikäinen vauva, ei samanhenkisiä ihmisiä oikein löydy. Tietenkin ehkä pari ihmistä jostain ryhmästä voi olla lähempänä itseä. Mutta  mitään elämänmittaista ystävyyttä tuskin löytyy.

En todellakaan, menetin loputkin. Olo ei oo koskaan ollut niin yksinäinen ja ulkopuolinen ku niissä mamma kerhoissa, aivan eri planeetalta.

Toivoin että olisin mutta kaikilla oli elämä muuten niin eri vaiheessa ja niin erilaiset kiinnostuksen kohteet että koskaan ei lähennytty kenenkään kanssa. Loppuajasta alkoi olla aika yksinäistä.

Sain montakin ystävää, mutta en mammakerhoista, vaan ihan muista mammoista, joita vastaan käveli lasten kanssa. On niin helppoa alkaa vain juttelemaan ihmisen kanssa, sopia treffit ja jutella. En ole mikään nipo ystävieni suhteen ja heidän ei tarvitse olla samanlaisia kuin minä ja perheeni, vaan riittää kun on ihana ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Toivoin että olisin mutta kaikilla oli elämä muuten niin eri vaiheessa ja niin erilaiset kiinnostuksen kohteet että koskaan ei lähennytty kenenkään kanssa. Loppuajasta alkoi olla aika yksinäistä.

Olet omituinen. Kukaan ei siis kelpaa sinulle?

Me saimme lasten kanssa ystävän myös naapurin 70 vuotiaasta mummosta ja vaikka lapseni ovat jo teinejä ja mummolla on muistin kanssa ongelmia, niin aina hän näyttää tunnistavan lapset. Hän oli täysin elämän eri vaiheessa kuin minä, mutta se oli vain rikkaus.

Sain muutaman hyvän kaverin seurakuntakerhon äideistä. Kerho oli seudun ainoa ja kaikki muutkaan äidit eivät olleet uskonnollisia, joten heidän kanssaan oli mukava jutustella lapsia viedessä ja hakiessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoin että olisin mutta kaikilla oli elämä muuten niin eri vaiheessa ja niin erilaiset kiinnostuksen kohteet että koskaan ei lähennytty kenenkään kanssa. Loppuajasta alkoi olla aika yksinäistä.

Olet omituinen. Kukaan ei siis kelpaa sinulle?

Me saimme lasten kanssa ystävän myös naapurin 70 vuotiaasta mummosta ja vaikka lapseni ovat jo teinejä ja mummolla on muistin kanssa ongelmia, niin aina hän näyttää tunnistavan lapset. Hän oli täysin elämän eri vaiheessa kuin minä, mutta se oli vain rikkaus.

Kyllä se oli enemmänkin niin että minä en kelvannut kenellekään... Tai ehkä sitten syy oli joku muu ja itse sen noin tulkitsin, kuka tietää.