Lue keskustelun säännöt.
Alan tulla nelikymppiseksi, enkä jaksa ottaa asioita enää vakavasti.
28.06.2013 |
Kaikkea sattuu elämässä, niin avioliitossa, töissä, muksujen kanssa, mutta mikään ei ole vakavaa. Ei ole maailmanloppu jos mies pettää, tai jos itse hairahdut. Työ ei ole tärkeintä elämässä, ei oikeastaan edes tärkeää, lapsillekin riittää että vaan olet ja rakastat.
On ihana höllätä ja antaa sydämen viedä, ilman turhia velvotteita ja itseodotuksia.
Kommentit (4)
Mä olin huoleton aina, vaikeuksista huolimatta tai niiden takia. Sitten sairastuin syöpään ja meni paljon pilalle. Mutta hengissä ollaan, entistä vähemmän jaksaa / viitsii / kannattaa huolehtia mistään. Mitä se muka auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P.S. Kaikesta huolimatta ahdistus ja masennus vaanii aina.
Mutta enpä huolehdi tavallisimmista asioista, kerää maallista tai mieti pikkuasioita, edes jäänkö eloon tai en. Se ei mitään auttaisi, nyt on nyt. Huolettomuus jatkuu isoista ongemista huolimatta. Tärkeintä on se, mitä on, turha miettiä mitä muilla on, mitä olisi pitänyt olla, mitä puuttuu tai mitä pitäisi saada. Voi kuolla ennen ja vaikka ei, mitä väliä, mitä omistaa. Perhe on tärkein ja kaikki, kun muuta ei ole. Terveydestä en puhu, kun se meni. Eipä tarvitse siitäkään huolehtia, vaikka toki yrittää parhaansa sn eteen, että näkisi lapsensa kasvavan. Mtä muita huolia voi olla, ei ole kylmä eikä nälkä.
3
Eikö olekin vapauttavaa:D Elämä vain paranee tuosta kun annat sen viedä!!
n 53v
Muuten samaa mieltä, mutta tällä hetkellä tuskaa ja huolta aiheuttaa lapsen ongelmat... Eli siksi en pysty nyt olemaan huoleton ja antaa vaan virran viedä. Kun jatkuvasti ahdistus vaanii olkapäällä... Aina ei riitäkäään se rakkaus ja hyvyys, minkä lapsille antaa.. Haluaisin niin tilanteen paranevan ja pääseväni takaisin tuohon, mitä kuvaat... Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Ja niin, olen jo lähempän 50 kuin 40.