Toivotko ettei miehesi olisi sinusta lainkaan mustasukkainen?

On sairaus.

Minusta on söpöä kiusoitella miestä flirttailemalla vieraille miehille. Hän on sellainen herkkä ja ujompi mies, eikä uskalla edes sanoa mitään. Huomaan vaan kun punastelee ja on vähän kiusaantunut, kun flirttialen muille suoraan hänen edessään. :3

Aitoa rakkautta ei ole olemassa ilman mustasukkaisuutta. Eli mulla olisi ainakin todella pettynyt ja surkea olo, jos mun mies ei olisi minusta lainkaan mustasukkainen:)

Vierailija kirjoitti:

Minusta on söpöä kiusoitella miestä flirttailemalla vieraille miehille. Hän on sellainen herkkä ja ujompi mies, eikä uskalla edes sanoa mitään. Huomaan vaan kun punastelee ja on vähän kiusaantunut, kun flirttialen muille suoraan hänen edessään. :3

Yök. Odota vaan, kun tulee se viimeinen niitti ja miehesi käskee sinun häipyä h*lvettiin. Turha sitten on itkeä ja punastella kiusaantuneena mites se nyt noin...

Vierailija kirjoitti:

Minusta on söpöä kiusoitella miestä flirttailemalla vieraille miehille. Hän on sellainen herkkä ja ujompi mies, eikä uskalla edes sanoa mitään. Huomaan vaan kun punastelee ja on vähän kiusaantunut, kun flirttialen muille suoraan hänen edessään. :3

Tuollainen käytös etäännyttää. Vaikkei hän sanoisi mitään, tunteet laimenevat, koska hän huomaa, ettet välitä hänen tunteistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on söpöä kiusoitella miestä flirttailemalla vieraille miehille. Hän on sellainen herkkä ja ujompi mies, eikä uskalla edes sanoa mitään. Huomaan vaan kun punastelee ja on vähän kiusaantunut, kun flirttialen muille suoraan hänen edessään. :3

Tuollainen käytös etäännyttää. Vaikkei hän sanoisi mitään, tunteet laimenevat, koska hän huomaa, ettet välitä hänen tunteistaan

En kysynyt parisuhdeneuvoja mutta kiitos kuitenkin.🙄

Minun mieheni ei ole ollenkaan mustasukkainen, paitsi kerran hän oli hiukan huolestunut ajatuksesta, että saattaisin mennä toisen miehen luokse laittamaan ruokaa, tiskaamaan ja pesemään pyykkiä. Hän on vähän kuin Pokka pitää -sarjan Onslow.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on söpöä kiusoitella miestä flirttailemalla vieraille miehille. Hän on sellainen herkkä ja ujompi mies, eikä uskalla edes sanoa mitään. Huomaan vaan kun punastelee ja on vähän kiusaantunut, kun flirttialen muille suoraan hänen edessään. :3

Sä oot sairas. Sitä ihmistyyppiä joka ei pysty olemaan suhteessa tasaveroisena, vaan pitää pelata jotain kipeetä valtapeliä koko ajan. Itselleen kannattaa olla rehellinen, noin yleisesti ottaen. 

Et sä miestäsi rakasta, vaan huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Aitoa rakkautta ei ole olemassa ilman mustasukkaisuutta. Eli mulla olisi ainakin todella pettynyt ja surkea olo, jos mun mies ei olisi minusta lainkaan mustasukkainen:)

Höpö-höpö! Näin yli 40 v parisuhdevuoden kokemuksella voin sanoa, ettei väittämäsi todellakaan pidä paikkaansa.

Me emme ole koskaan olleet toisistamme mustasukkaisia, yhteiset pelisäännöt on ja luottamusta samoin. Ja rakkautta on todellakin riittänyt ja riittää edelleen.

Kyllä olisi elämäni ollut paljon rajoitetumpaa, jos olisin mustasukkaisen miehen kanssa naimisissa. Jo nuorena esim. Interreilasimme yhdessä ja erikseen, omien kavereiden kanssa. Molemmat olemme olleet ulkomailla töissä eri pituisia aikoja yksinämme. Minä olen myös yöpynyt miespuolisen ystäväni luona viikonkin kerrallaan ulkomailla (ja ei, mitään ei tapahtunut, olemme vain ystäviä).

Mies on ollut paljon työmatkoilla, olisiko minun pitänyt tuhlata elämääni johonkin mustasukkaisiin kuvitelmiin? Tai kieltää häneltä työnteko? Ihan yhtälailla minä matkustan ja olen matkustanut yksin, sekä Suomessa että ulkomailla, olen käynyt ravintoloissa, baareissa jne. Enää en viitsi, paitsi käydä ulkona syömässä yksinkin. Yhtään kertaa en ole pettänyt, vähän viatonta flirttiä ollut joskus työkaverin kanssa.

Olen kiitollinen ihanasta miehestäni, joka ei ole mustasukkainen. Ilmeisesti hänkin on minusta, koska olemme edelleen yhdessä ja meillä on kivaa keskenämme, nautimme elämästä. Ikinä ei ole ollut erosta puhettakaan.

En huolisi mustasukkaista miestä. Se on suora sanoma, ettei hän luota minuun, ja miksi olisin sellaisen ihmisen kanssa jonka mielestä minä voisin pettää häntä ja minua pitää vahtia?

Vierailija kirjoitti:

Aitoa rakkautta ei ole olemassa ilman mustasukkaisuutta. Eli mulla olisi ainakin todella pettynyt ja surkea olo, jos mun mies ei olisi minusta lainkaan mustasukkainen:)

Sama, tulee hyvä mieli ja rakastettu olo kun toinen osoittaa sopivaa mustasukkaisuutta ❣️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoa rakkautta ei ole olemassa ilman mustasukkaisuutta. Eli mulla olisi ainakin todella pettynyt ja surkea olo, jos mun mies ei olisi minusta lainkaan mustasukkainen:)

Höpö-höpö! Näin yli 40 v parisuhdevuoden kokemuksella voin sanoa, ettei väittämäsi todellakaan pidä paikkaansa.

Me emme ole koskaan olleet toisistamme mustasukkaisia, yhteiset pelisäännöt on ja luottamusta samoin. Ja rakkautta on todellakin riittänyt ja riittää edelleen.

Kyllä olisi elämäni ollut paljon rajoitetumpaa, jos olisin mustasukkaisen miehen kanssa naimisissa. Jo nuorena esim. Interreilasimme yhdessä ja erikseen, omien kavereiden kanssa. Molemmat olemme olleet ulkomailla töissä eri pituisia aikoja yksinämme. Minä olen myös yöpynyt miespuolisen ystäväni luona viikonkin kerrallaan ulkomailla (ja ei, mitään ei tapahtunut, olemme vain ystäviä).

Mies on ollut paljon työmatkoilla, olisiko minun pitänyt tuhlata elämääni johonkin mustasukkaisiin kuvitelmiin? Tai kieltää häneltä työnteko? Ihan yhtälailla minä matkustan ja olen matkustanut yksin, sekä Suomessa että ulkomailla, olen käynyt ravintoloissa, baareissa jne. Enää en viitsi, paitsi käydä ulkona syömässä yksinkin. Yhtään kertaa en ole pettänyt, vähän viatonta flirttiä ollut joskus työkaverin kanssa.

Olen kiitollinen ihanasta miehestäni, joka ei ole mustasukkainen. Ilmeisesti hänkin on minusta, koska olemme edelleen yhdessä ja meillä on kivaa keskenämme, nautimme elämästä. Ikinä ei ole ollut erosta puhettakaan.

Täällä palstalla on vallalla ihmeellinen musta-valko-ajattelu. Eli kumppanin mustasukkaisuus koetaan automaattisesti luonnevikana ja elämää rajoittavana asiana. Oma mies voi olla kuitenkin myös söpösti mustasukkainen ja se on toooooooooooooooooosi ihanaa:)

Mietin asiaa. Ensin luontainen vastaukseni oli kyllä. Mutta sitten tajusin, että kaikki mitä itse liitin ensin mustasukkaisuuteen olikin muuta:

Haluaisin mieheni huomioivan minua niin että en lähtisi toisen mukaan = haluan että parisuhteessa huolehditaan kummastakin että toisella on mahdollisimman hyvä olo, ihan sama mitä muut tekevät.

Haluaisin miehen olevan mustasukkainen ajastani = haluan että parisuhteessa kumpikin tuntee olevansa huomioitu ja tulevansa ns ykkösenä (no, jaetulla sijalla lasten kanssa).

Eli ei, en haluaisi mustasukkaista miestä. Mustasukkaisuus ei kuulu terveeseen parisuhteseen, vaan siihen kuuluu aito luottamus siitä että toinen rakastaa ja tukee eikä etsi ns parempaa suhdetta jonka kyytiin hypätä.

Se kipinä tulee keskinäisistä tunteistamme, siihen ei liity pelko toisen lähtemisestä tai siitä että toinen ajattelisi muita. Sitähän mustasukkaisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Mietin asiaa. Ensin luontainen vastaukseni oli kyllä. Mutta sitten tajusin, että kaikki mitä itse liitin ensin mustasukkaisuuteen olikin muuta:

Haluaisin mieheni huomioivan minua niin että en lähtisi toisen mukaan = haluan että parisuhteessa huolehditaan kummastakin että toisella on mahdollisimman hyvä olo, ihan sama mitä muut tekevät.

Haluaisin miehen olevan mustasukkainen ajastani = haluan että parisuhteessa kumpikin tuntee olevansa huomioitu ja tulevansa ns ykkösenä (no, jaetulla sijalla lasten kanssa).

Eli ei, en haluaisi mustasukkaista miestä. Mustasukkaisuus ei kuulu terveeseen parisuhteseen, vaan siihen kuuluu aito luottamus siitä että toinen rakastaa ja tukee eikä etsi ns parempaa suhdetta jonka kyytiin hypätä.

Se kipinä tulee keskinäisistä tunteistamme, siihen ei liity pelko toisen lähtemisestä tai siitä että toinen ajattelisi muita. Sitähän mustasukkaisuus on.

Äh, tuota kirjoittaessa jo sekosi ajatus! Eli ensin ajattelin että toivoin miehen olevan mustasukkainen, mutta sitten tajusin... Otsikossahan kysyttiin että haluaisinko että mieheni EI olisi mustasukkainen minusta.

Ikinä en kiusaisi rakastani muilla miehillä, mutta kyllä minä toivon, että miehellä pienesti olisi mustasukkaisuutta.

Itse olen mustasukkainen ja joudun vähän asian kanssa taisteleen. Mies joskus kiusoittelee toisilla naisilla ja olen sanonut etten halua kuulla sellaista. Miehellä on myös naispuolisia ystäviä ja exänsä kanssa ovat ystäviä. Vähän kirpaisee, mutta yritän olla sanomatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en kiusaisi rakastani muilla miehillä, mutta kyllä minä toivon, että miehellä pienesti olisi mustasukkaisuutta.

Itse olen mustasukkainen ja joudun vähän asian kanssa taisteleen. Mies joskus kiusoittelee toisilla naisilla ja olen sanonut etten halua kuulla sellaista. Miehellä on myös naispuolisia ystäviä ja exänsä kanssa ovat ystäviä. Vähän kirpaisee, mutta yritän olla sanomatta mitään.

Miksi haluaisit miehesi pelkäävän sinun menettämistäsi jollekin toiselle? Eikö olisi ihanaa jos miehesi haluaisi että sinun olisi paras mahdollinen olla ja hän tekisi kaikkensa sen eteen?

En. Pieni mustasukkasuus kertoo vaa hyvi et mies haluaa pitää minut itsellään. Kunha se ei mee yli et elämää rajoitetaan, puhelinta katellaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoa rakkautta ei ole olemassa ilman mustasukkaisuutta. Eli mulla olisi ainakin todella pettynyt ja surkea olo, jos mun mies ei olisi minusta lainkaan mustasukkainen:)

Höpö-höpö! Näin yli 40 v parisuhdevuoden kokemuksella voin sanoa, ettei väittämäsi todellakaan pidä paikkaansa.

Me emme ole koskaan olleet toisistamme mustasukkaisia, yhteiset pelisäännöt on ja luottamusta samoin. Ja rakkautta on todellakin riittänyt ja riittää edelleen.

Kyllä olisi elämäni ollut paljon rajoitetumpaa, jos olisin mustasukkaisen miehen kanssa naimisissa. Jo nuorena esim. Interreilasimme yhdessä ja erikseen, omien kavereiden kanssa. Molemmat olemme olleet ulkomailla töissä eri pituisia aikoja yksinämme. Minä olen myös yöpynyt miespuolisen ystäväni luona viikonkin kerrallaan ulkomailla (ja ei, mitään ei tapahtunut, olemme vain ystäviä).

Mies on ollut paljon työmatkoilla, olisiko minun pitänyt tuhlata elämääni johonkin mustasukkaisiin kuvitelmiin? Tai kieltää häneltä työnteko? Ihan yhtälailla minä matkustan ja olen matkustanut yksin, sekä Suomessa että ulkomailla, olen käynyt ravintoloissa, baareissa jne. Enää en viitsi, paitsi käydä ulkona syömässä yksinkin. Yhtään kertaa en ole pettänyt, vähän viatonta flirttiä ollut joskus työkaverin kanssa.

Olen kiitollinen ihanasta miehestäni, joka ei ole mustasukkainen. Ilmeisesti hänkin on minusta, koska olemme edelleen yhdessä ja meillä on kivaa keskenämme, nautimme elämästä. Ikinä ei ole ollut erosta puhettakaan.

Täällä palstalla on vallalla ihmeellinen musta-valko-ajattelu. Eli kumppanin mustasukkaisuus koetaan automaattisesti luonnevikana ja elämää rajoittavana asiana. Oma mies voi olla kuitenkin myös söpösti mustasukkainen ja se on toooooooooooooooooosi ihanaa:)

Mun eksä oli just tuollainen söpösti mustasukkainen ja ai ihanaa, kun se halusi baarissakin suojella mua aina muilta miehiltä! No vuodet vieri ja se söpö mustasukkaisuus muuttui kontrolloimiseksi. En saanut hymyillä kellekään, en pitää tiettyjä vaatteita, olisi pitänyt lopettaa harrastukset, piti lopettaa yhteydenpito kaikkiin miespuolisiin kavereihin, suuttui kun kävin ulkona, kauheasti riitoja siitä kun hän halusi kontrolloida kaikkea elämässäni että ei kiitos enää ikinä.

Oon seurustellut miehen kanssa joka ei ikinä ollu mustis ja se oli raastavaa, iha niinko liiallinen mustasukkasuus myös. Poikaystävä iha raahas mua mukana ku näyttelypystiä, kerjäs muita kehuu mua ja ku Kerra sanoin et yks mun kaveri on ihastunut muhun nii poikaystävä päätti kuttua heti kylää ja ruveta sen parhaaksi kaveriks. Nostinki sit kissan pöydälle et ei tuokaa ny normaalia ole et haluan et hän ois ees vähä mustis ja näyttäis et tahtoo pitää mut itsellään mut ei. Kai olin itsestään selvyys joka sit lähtiki yllättäen

Hyvä kysymys. Monesti ajatellaan että se pieni mustasukkaisuus joskus osoittaa että on tunteita toista kohtaan ja että pelkää menettävänsä rakkaansa. Jos ei ole yhtään mustasukkainen, onko silloin välinpitämätön tai pitää itsestäänselvyytenä?

Itse olen ollut kontrolloivassa parisuhteessa, enkä enää haluaisi. Käyttäydyn aina luottamuksen arvoisesti joten siinä mielessä miehen ei tarvitsisi olla ikinä minusta mustasukkainen. Toki mies saisi silti olla huolissaan, että joku tekisi minulle jotakin sellaista mihin en itse halua ryhtyä. Mutta sitäkään ei saa käyttää selityksenä mustasukkaisuudelle.