Tiedän olevani itsekäs, purkaus

Tilanne on se, että olen etäsuhteessa, näemme harvakseltaan. Nyt mies on kesälomaa viettämässä luonani,tuli juhannuksena töiden jälkeen. Kuinkas sattuikaa, tuossa lauantaina hän liukastui rannalla ja täräytti rintakehänsä kiveen, kylkiluu murtunut. Niin paljon kun olenkin helpottunut ettei mitään vakavamaa käynyt, niin jollain tavalla olen tällä hetkellä valtavan ärtynyt. Odotin ihanaa yhdessäoloa pitkän tauon jälkeen, paljon läheisyyttä ja villiä seksiä menkkojen mentyä ohi just juhanuksen jälkeen, yhdessä retkeilyä, pyörälläajoa, rannallaoloa, jne. No, tilanne on se että nukun itse lastenhuoneessa kun 120 leveä sänky on sen verran pieni että tönäisy tai vaikka patjan heilahtaminen saa kipeän kyljen vihlomaan. Läheisyys on kädestä pitelyä ja helliä sanoja, varovaisia suukkoja niin ettei kehot juurikaan kosketa toisiaan. Yhdessä istutaan korkeintaan sohvalla kunnon turvavälillä käsi kädessä ja katsotaan televisiota. Minä teen kotona kaiken niinkuin arjessanikin, nyt on vaan yksi ihminen enemmän kuvioissa. Joo tunnen itteni aika alhaiseksi kun ärsyttää, elämäähän tämä vaan on... Mutta ei taida nuo murtumat ihan muutamassa viikossa parantua, ja sit hänen pitää taas lähteä. Tekis hitosti mieli seksiä, sooloilla saan yksinollessani ihan tarpeeksi, ei nyt innosta sekään. Äh, haukkukaa vaan minut. :D