Uusioperhe uusiksi

Normisettiä. Isovanhemmilla on nykyisin 20 eläkevuoden aikana hyvinkin tusinan verran bonuslapsenlapsia, joita pitää rakastaa kuin omiaan, mutta jotka voivat koska tahansa kadota elämästä lapsen erotessa. Aika julmaa.

Up

Minkälaiset välit sulla on poikasi exän kanssa? Mä olen ainakin jäänyt ystäväksi ex-anopin kanssa jolloin hän näkee myös minun lastani. Ja vaikka ette nyt ihan ystäviä olisikaan, voithan tiedustella häneltä suoraan asiaa, ja kertoa että sulla olisi halu pitää heidät elämässäsi.

Ei voi kasvaa mieleltään muuta kuin rikkinäisiä lapsia näistä avioeroperheiden lapsista. Aivan hirveää ajatella minkälaisia äitejä ja isiä heistä tulee, kun heidän vanhempansakin ovat niin sekaisin.

Taatusti on traumaaelämä täys.

Voiko olla että hillitön lastenlasten määrä on se mikä huolettaa kun ap on kuitenkin tehnyt itse hyvin maltillisesti yhden pojan ja lapsenlapsia on jo viisi, kohta kuudes ja heihin pitäisi ärsyttävästi pitää yhteyttä vain oman pojan eksien kautta - ei siis kuten mieluummin useimmat oman pojan kautta. Hitto mitä touhua tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kasvaa mieleltään muuta kuin rikkinäisiä lapsia näistä avioeroperheiden lapsista. Aivan hirveää ajatella minkälaisia äitejä ja isiä heistä tulee, kun heidän vanhempansakin ovat niin sekaisin.

Taatusti on traumaaelämä täys.

Ihmiset (ja lapset) selviytyy kamalimmistakin asioista kuin vanhempien ero. Joistain sota-ajan lapsistakin on tietääkseni kasvanut ihan täyajärkisiä ja hyviä vanhempia. No, itse olen eroperheestä ja uusioperheitäkin oli kaikenlaisia mutta ihan hyvä ja ehjä ihminen minustakin tuli, ja myös hyvä ja rakastava vanhempi (samoin kun sisaruksistani). En nyt väitä etteikö asiat mitenkään vaikuttaisi mihinkään, mutta elämässä nyt sattuu kaikenlaista ja sellaista se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset välit sulla on poikasi exän kanssa? Mä olen ainakin jäänyt ystäväksi ex-anopin kanssa jolloin hän näkee myös minun lastani. Ja vaikka ette nyt ihan ystäviä olisikaan, voithan tiedustella häneltä suoraan asiaa, ja kertoa että sulla olisi halu pitää heidät elämässäsi.

Välit ovat ihan ystävälliset. Eivät ehkä läheiset, mutta tulemme toimeen ilman ongelmia.

Hienoa kuulla, että teillä on yhteys säilynyt. Samaa toivoisin meillekin. Tilanne nyt vaan vielä niin tulehtunut, että olen pitänyt matalaa profiilia. Toinen nainen oli tälle naiselle shokki, luuli kaiken olevan hyvin. Samoin minä. Aion soittaa ja jutella hänen kanssaan tästä toiveestani tavata lapsia kunhan pöly vähän laskeutuu.

Onko muita uusperheen sukua, joka on jäänyt väleihin lasten kanssa vai onko se aina bänks myös muille kuin itse parisuhteessa oleville?

Keskittykää biologisiin lapsiin ja lastenlapsiin. Ooettakaa lapsille kuka on äiti ja isä ja kuka mummi ja pappa. Ei mitään ongelmaa.

Jos lapsi 1-5 uusperheen alettua, voi miettiä josko "adoptoi" heidät...

Kyllä se järkevintä on nykyään, ettei panosta niihin bonuslapsenlapsiin yhtään ylimääräistä.

Itselleni oli yllätys nykyisen miehen tavatessa, kuinka helposti hän unohti nämä bonuslapsensa eli entisen puolisonsa lapset. Oli mennyt naisen kanssa yhteen, kun naisen lapset oli jotain 2 ja 4. Kun erosivat, lapset oli 12 ja 14 eli mies oli ollut tosi kauan lasten elämässä. Ymmärtääkseni oli ns. hyvä isäpuoli. Nainen reissasi paljon työnsä puolesta, joten mies hoiti niitä lapsia ihan yksin ne ajat, eikä vienyt bioisälle, joka hänkin oli elämässä. Kun erosivat, niin lapset vaan katosi. Kysyin mieheltä meidän tapaamisen jälkeen, että onko ajatellut, että voisi joskus tavata noita lapsia. Mies katsoi kummeksuen, ettei ole käynyt edes mielessä. Sain mielikuvan, että tykkäsi niistä lapsista ja oli asiallinen lapsille, mutta oikeasti ei sitten kuitenkaan kiintynyt niihin tai kaivannut koskaan. Suhtautui siis velvollisuudentuntoisesti enemmänkin ja kun ero tuli, niin velvollisuus loppui. Miehellä on aiemmasta liitosta myös omia lapsia, jotka on olleet normaalisti miehen elämässä aina ja nyt ovat jo aikuisia. Eli tapana ei ole sinänsä lapsia hylätä, kunhan ne on omia...