Lue keskustelun säännöt.
Jos minulla olisi terve tai edes suht normaali lapsi...
26.06.2013 |
..olisimme nyt uimassa lähirannalla, syömässä hyviä eväitä ja viettämässä hauskaa lomaa kiireettömästi. Voisin lukea kirjaa rauhassa samalla kun lapsi opettelisi uimisen saloja. Lopulta lähtisimme kotiin polkupyörillämme, poikkeaisimme ehkä vielä kirjastossa matkan varrella.
Koska minulla ei ole tervettä tai edes suht normaalia lasta, emme ole nyt uimarannalla. Lapsi inhoaa ja pelkää vesiroiskeita, ei suostu uimaankaan. Nirsoilee ruoastaan niin paljon että jossei eväinä ole vain herkkuja, hän ei niitä syö. Vaikka rannalle asti pääsisimmekin, minä en voisi lukea kirjaa hetkeäkään koska lapselta puuttuu vaarantaju ja hän tekisi jotain hyvin vaarallista sillä hetkellä, kun selkäni kääntäisin. Hän ei suostu polkemaan polkupyöräänsä, vaikka osaa, joten pyöriä reissuun ei voisi ottaa. Kirjastossa poikkeaminen olisi kiinni siitä, millä mielellä hän on: jos pahalla/uhmakkaalla (kuten 99% ajasta), reissu menisi riehumiseksi ja kirkumiseksi joten ei.
t. katkera äiti
Ps. Nauttikaa noista jokapäiväisistä, tylsistäkin hetkistä. Ne ovat osalle meistä luksusta, jota ei kohdalle osu kuin harvoin.
Kommentit (6)
2, useampi diagnoosi on, yksi näistä vamma. Haastava käytös kuuluu asiaan. Kouluikäinen.
Hänellä olisi valmiudet opetella uimaan, mutta kun omapäisyytensä takia kieltäytyy harjoittelemasta leikin varjollakaan mitään, minkäs teet. Eivät ottaneet häntä asenteensa takia edes erityislasten uimakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, ettet ole hyväksynyt lapsesi diagnoosia/oireistoa. Se onkin vaikea prosessi. Kuitenkin ihminen voi vapautua vasta kun hyväksyy tosiasiat. Ja niiden pohjalta sitten luotsaa elämäänsä parhaansa mukaan: ei toisten ihmisten tosiasioiden ja todellisuuden pohjalta vaan juuri omansa.
Jos sinulla on erityislapsi, sinun täytyy prosessoida ettet vertaa häntä terveeseen. Mutta että myöskään et näe hänessä vain oireita, vaan myös hänessä olevan terveen ja ihanan osan. Hakeudu vastaavanlaisen lapsen vanhempien vertaistuen piiriin, kannustaisin.
Nauttikaa tästä päivästä siitä mitä voitte. Vaikka sitten yhdestä mansikasta tai perhosesta kukassa. Tuokioon tarttuen.
Mulla on kaks suht normaalia ja ihan tervettä 8-vuotiasta. Ruuasta ränkätään, toinen ei missään tapauksessa suostu pyöräilemään mihinkään. Toinen osaa uida ja toinen osaa ihan kohta, sukellus sujuu. Eikä tulisi pieneen mieleeni lueskella rannalla kun lapset on vedessä - tai edes kääntää selkääni.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 10:43"]
Mulla on kaks suht normaalia ja ihan tervettä 8-vuotiasta. Ruuasta ränkätään, toinen ei missään tapauksessa suostu pyöräilemään mihinkään. Toinen osaa uida ja toinen osaa ihan kohta, sukellus sujuu. Eikä tulisi pieneen mieleeni lueskella rannalla kun lapset on vedessä - tai edes kääntää selkääni.
[/quote]
Meillä suht' sama tilanne. Lapset ovat 8- ja 6-vuotiaat.
Elämässä pärjää ne jotka on tyytyväisiä siihen mitä heillä on eikä jää katkeroitumaan siitä mitä ei ole. Terveisin pienituloinen (terveiden lasten) yh joka ei pysty tekemään juurikaan asioita joista nauttisi -rahan takia- mutta joka tekee asioita sen mukaan mitä maksukyky antaa myöten, katkeroitumatta.. (Lapset välillä miettii että on niin epäoikeudenmukaista kun kaverit tekee kaikkea ja saa vaikka mitä... Halaan lastani ja sanon että minulla on maailman suurin aarre ja se olet sinä ja veljesi)
siis onko lapsellasi jokin diagnoosi vai onko hän vain haastava? minkäikäinen? jos on uimataidoton niin, et todellakaan voi lukea kirjaa rannalla, kun lapsi on vedessä!