Lue keskustelun säännöt.
Posti toi kutsun lapsieni isän häihin, joka ei koskaan aikonut avioitua
24.06.2013 |
Olen siis jo avioitunut toisen miehen kanssa ja perhe-elämämme on ihanaa. Mutta kyllä tuo kutsu pisti haikealle mielelle.
Olimme miehen kanssa vielä teinejä kun sain tietää olevani raskaana. Mies ilmoitti heti että meistä tulee perhe, mutta naimisiin hän ei mene koskaan. Niinpä elimme perheessä, meillä on 4 ihanaa lasta kunnes tämä avioliittoasia alkoi painaa minun mieltäni. No, Tämä ja monet muut asiat johtivat eroon. Olimme yhdessä 10v. Minä avioiduin, sain lapsen ja mies sekoili menemään.
3v sitten mies alkoi tapailla runsaasti nuorempaa naista. Emme uskoneet suhteen kestävän, mutta viime viikolla postista tosiaan tuli kutsu häihin. Hieman kyseltyäni sain selville että mies oli kosinut ja haluaa perustaa tämän tulevan vaimonsa kanssa perheen.
Olen iloinen että hän on onnellinen, mutten ymmärrä miksen minä kelvannut vaimoksi? Olen ehkä jopa hieman mustasukkainen, koska halusin kovasti oikean perheen hänen kanssaan ja tein kovasti töitä sen eteen.. Ääh :(
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 22:07"]
11, tuo ei ihan taida päteä ap:hen, koska mies kuitenkin teki neljä lasta. On paljon merkittävämpää, kenen kanssa tekee lapsia kuin kenen kanssa menee naimisiin. Ensimmäisestä ei koskaan pääse eroon.
[/quote]
Monille miehille tuntuu olevan huomattavasti helpompaa tehdä niitä lapsia kuin mennä naimisiin. Lapset ei tunnu olevan ollenkaan sellainen sitoumus kuin avioliitto. Tämän olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinantehtailija (ikis?), vai onko tää se oikea tarina? lapsiluku ei vaan täsmää
No mutta mitäs tuosta. Sä et vaan ollut se oikea.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 21:51"]
Ikäviä vastauksia... Onko kellään vastaavia kokemuksia?
ap
[/quote]
Nuorena olin umpirakastunut, mutta mies ei kuulemma halunnut sitoutua. Ehdimme asua 4 vuotta yhdessä.
Muutti melkein heti avoliittoon ja meni naimisiinkin jne..
Oli kolahdus, koska alussa ajattelin, että minussa oli joku vika, etten kelvannut. Kunnes rakastuin kunnolla ja tajusin, että me emme olleet oikeat toisille.
Näin se ap on. Mies vanheni ja muuttui, niin kuin muutkin. Elettyä elämää ei saa pois. On varmaan onnellinen neljästä lapsestanne, mutta nyt vasta aikuisempana rakastui niin syvästi, että halusi naimisiin. Sinun kanssa halusi neljä lastanne.
Uskon, että tiedän, mitä tarkoitat
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 16:00"]
Tarinantehtailija (ikis?), vai onko tää se oikea tarina? lapsiluku ei vaan täsmää
No mutta mitäs tuosta. Sä et vaan ollut se oikea.
minä alan kyllästyyn sun ikissössötyksiin ja lassukkajankkauksiin
[/quote]
Voi hitto ton Postin kanssa, kehtaakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö. Neljä lasta + viides toiselle? Ja nämä sun neljä on varmaan välillä tällä isällään (ja tällä nuorikolla)? Ja hekin siihen vielä lapsia lisää? Mitä ihmeen pentutehtailijoita te oikein olette?
Sorry, mutta provolta haiskahtaa.
Asun Oulussa ja tietyillä alueilla on normaalia että lapsia on runsaasti. Tämä tosiaankin haiskahtaa Ikikselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo siltä vaikuttaa, ettei se mies ollut vielä valmis suhteeseen. Perhe tuli aikaisin perustettua ja eron tullen, kuten sanoit, mies sekoili. Kävi sitä elämätöntä nuoruuttaan läpi. Nyt hän on valmis pitkäaikaiseen suhteeseen. Vahvasti epäielen, ettei sekään tule kestämään, kun nuorikolla alkaa menojalka vipattamaan jossain vaiheessa kuitenkin.
Sä olit liian vanha vaimoksi. Ja mitäs menit antamaan sille.... Miksi ottaa koko lehmä kun voi silloin tällöin juoda lasin maitoa? Nyt on sitten tavannut niin verevän hiehon että katsoo sen olevan ostamisen väärti. Ei se sen kummempaa ole, raadollista kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, sä et kelvannut vaimoksi koska olit paikalla silloin kun mies ei ollut valmis.
Äh, ei se ole sinusta kiinni. Mies ehkä oppi jotain erostanne. Ja kasvoi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä painostit miestäsi? Sen uuden pimatsun mies vei vihille vapaaehtoisesti?
Mies ei vaan ollut valmis.
Toisaalta hölmöähän on selitellä ettei ollut valmis ottamaan vastuuta ja asettumaan aloilleen, kyllä 10 vuoden suhde ja yhteiset lapset on jo sitoutumista ns. pahimmasta päästä.
- toisaalta mä en tajua naimisiinmenon pakollisuuttakaan, vaikka tavallaan ymmärränkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäviä vastauksia... Onko kellään vastaavia kokemuksia?
ap
Mun exä ei halunnut lapsia. Minulle se ei ollut mikään kynnyskysymys, en ole lapsirakas. Sitten 12 vuoden yhteisen "helpon lapsettoman elämän" jälkeen mies löysi uuden, nuoren ja ihanan, joka ehdottomasti halusi lapsia. Ja kas, niin halusi mieskin yllättäen. ERostamme oli kulunut 2 kk, kun vauvansa syntyi.
Sittemmin minä perustin perheen tahollani, mutta vieläkin mietin, miksi se seuraava nainen kelpasi exän lapsen äidiksi, mutta minä en. Exä ja lapsen äiti ovat aikaa sitten eronneet, exä ei lapsesta ihmeemmin välitä, mutta silti :-(
Neljä lasta sait ilman lupausta avioliitosta? Annoit siten itse ymmärtää, ettei avioliitto ollut niin tärkeä.
Aika harva mies haluaa teini-ikäisenä naimisiin. Kyllä se vaan mieli voi muuttua.
Minulla on hieman vasstava kokemus "toiselta puolelta" ja tuolloin kyse oli vain kihloihin menosta (joka tosin olisi tarkoittanut samaa kun lupaus naimisiin menosta, eli kyse ei ollut mistään teinikihloista).
Olin pitkään suhteessa joka antoi minulle paljon, meillä meni kaikki hyvin, ja se varmaankin oli syys miksi suhde jatkui vuosien ajan. Jossain vaiheessa tajusin ettei se tule ikuisuuksiin kantamaan, mutta oli vaikea erota koska tavallaan kaikki oli hyvin. Jollain tasolla me vain kasvoimme erilleen, mitään riitoja tmv. ei ollut, joten siksi ero tuli kaikille yllätyksenä.
Suurin "syy" mikä johti eroon oli tietynlainen painostus mennä kihloihin, selittelin kantaani sillä "ettei rengas sormessa muuta mitään" ja voihan naimisiin menoa harkita jos tulee yhteisiä lapsia jne. Totuus kuitenkin oli se, että tiesin etten rakastanut oikeasti kyseistä ihmistä (paitsi hyvänä ystävänä).
Kun sitten erosimme, aikanaan rakastuin toiseen ihmiseen ja hänen kanssaan kaikki oli aivan eri tavalla. Tahdoin kiholoihin, tahdoin naimisiin, tahdoin lapsia ja tahdoin olla yhdessä elämämme loppuun saakka. Ja niin sitten kaikki nuo tapahtui, asiat joita moni odotti jo aiemmassa pitkässä suhteessa, luojalle kiitos joku "järki" oli mukana, emmekä hankkineet esim. lapsia suhteeseen miehen kanssa jonka tiesin olevan hyvä mutta ei Se Oikea.
11 jatkaa, pähkinänkuoressa kyse oli varmaan siitä, että rakastin kyseistä ihmistä ystävänä enkä halunnut loukata häntä. On aika vaikea sanoa kun kaikki on näennäisesti ok että "hei en mä sua sillain rakasta että tahtoisin olla sun kanssa aina". Jos olisi ollut k***pää olisi ollut helppoa paljoan aiemmin erota. Lisäksi mietin paljon myös sitä oliko kyse vain omasta naiviudesta ja uskosta johonkin "ylimaalliseen rakkauteen" jota ei ehkä ole edes olemassa.
mutta kivahan se on, että sait edes kutsun