Onko sillä todella merkitystä työelämässä, miknänäköinen/kuntoinen on?

Voisin kuvitella,että ainakin fyysissä töissä työnantajaa kiinnostaa, onko työnhakijalla sellainen kunto että työt saadaan tehdyksi. Itse teen fyysistä työtä enkä näe mitenkään omituisena, että haastattelussa kyseltiin minkälaista liikuntaa harrastan.

Tietty jos toimistotyön suurin vaatimus on nätti naama, niin se kertookin jo jotain työnantajasta.

Kyllä on merkitystä, esim. kilpaurheilijat ovat usein jaksavia ja ahkeria työntekijöitä. Eivät lusmuile.

Sillä on todellakin merkitystä. Etenkin moni (nuori) nainen saa työpaikan ulkonäkönsä ja ikänsä vuoksi. Nätit sääret ovat parempi avu kuin hyvä todistus. Kilpaurheilijat ovat ahkeria, mutta hämmästyttävän usein alkoholisoituneita.

Kahdella tavalla on merkitystä:

- jos susta näkee päälle, että olet huonossa kunnossa ja saikkua tulee olemaan paljon, ei sua varmaan mielellään palkata mihinkään. Tämä tietysti koskee aika ääritapauksia, niitä jotka ei ät enää pääse kunnolla kävelemään tai naama on vuosien alkoholinkäytösta turvoksissa jne.

-jos et ole omaan ammattiisi sopivan näköinen. Eri ammatteihin sopii eri ulkonäöllä. Pastorin pitää näyttää lempeältä ja ystävälliseltä, vaikka etenkin miehille sallitaan myös pitkät hiukset ja "nuorekkaat" niittitakit. Taiteilijan taas pitää pukeutua joko johonkin dramaattiseen tai sit aivan tapettiin sulautuvaan mustaan. Juristilla pitää olla jakkupukulook ja humanistilla villapaita ja sammarit. Alakouluopella jotain reipasta ja värikästä ja kaupan kassalla se työuniformun sopiva look. Jne.

Aika monessa työpaikassa näkee, että (lähes) kaikki työntekijät ovat vähintään sieviä, elleivät jopa kauniita sekä hoikkia. Asiakaspalvelussa tähän törmää, esim. monet ravintolan tarjoilijat, vaatekaupan myyjät ym. En sitten tiedä, miten valinta tapahtuu, onko niin paljon valinnan varaa, että voi valita ne näteimmät, eikä tartte tehdä valintaa pelkän pätevyyden perusteella. 

Läskeistä ei kukaan pidä. Esim aleksin HM näkee että on vain hoikkia ja nättejä. 

Riippuu alasta. Joilakin alalla tietyt vaatimukset ovat jopa ihan perusteltuja.

Ihmisen ulkonäkö ja olemus kertovat ihmisestä todella paljon. Miten voisi kuvitella, että työntekijä huolehtisi työtehtävistään jollei se huolehdi kalleimmastaan, eli itsestään? Monet profiilityöt ovat henkisesti raskaita, kiireisiä ja paikoitellen jaksamisen kanssa voi olla ongelmia. Tällöin hyvä fyysinen kunto auttaa. Lisäksi, fyysisesti rasittamattoman mutta kiireisen ja psyykkisesti raskaan työn vastapainona fyysinen harjoittele on mitä parhainta - työnantaja saattaa arvostaa myös sitä että työntekijä todella osaa vaihtaa myös toisen vaihteen päälle.

Sattumaa vai ei - olen töissä yhdessä globaalissa konsulttitalossa. Toki keski-ikä on meillä runsaasti alle 40 vuoden, mutta sanoisin mututuntumalla ja ilman mitään faktaa että ihmiset meillä ovat huomattavasti mediaania paremmassa kunnossa. Toki meillä myös panostetaan näihin palveluihin. Ja meille ei pääse käytännössä töihin ilman ylempää korkeakoulututkintoa kuin poikkeustapauksissa.

Oma lukunsa on sairaspoissaolot ja muut perinteisemmät tekijät. Sanotaanko vielä niin, kauniilla kasvoilla ja kropalla en aikaan miehenä ole takapakkia työelämässä saanut, vaikka luulen että pelkästään hymy ja pilke silmäkulmassa vie jo paikoitellen melko pitkälle.

Kyllähän urheiluharrastus kielii tavoitteellisuudesta, itsekurista, epämukavuuden sietokyvystä ja lujasta luonteesta.  Kaikki työelmäässä haluttuja omiaisuuksia. Ja usein se hyvä ulkonäkö kertoo jo, että urheilua harrastaa.

Eipä taida nykyaikana löytyä kaupallisilta aloilta nuoremman polven ihmisiä, jotka eivät olisi kauniita ja urheilullsiia. Ja mitä arvostetumpi yritys, sitä enemmän työntekijät tuntuisi olevan edellä mainitun kaltaisia. Esimerkiksi lihava tai hintelä mies ei yksinkertaisesti ole kovin edustava tai vastaavasti lihava tai "harmaahiiri" nainen.

Tietysti ei pelkän peruskoulun käynyt pääse minkäänlaisella ulkonäöllä tutkintoa vaativaan työhön, mutta kahdesta saman koulutustason omaavasta, se kauniimpi ja urheilullisempi vie todennäköisesti voiton.

Lähihoitajien ammattiin valitaan helpommin, jos ei ole liian hyvän näköinen.

Potilaiden/asiakkaiden on helpompi antaa rumemman henkilön auttaa takapuolensa pesussa kuin liian kauniin tai komean henkilön...

t. ruma lähäri

Olen kokenut tuon asian vähän toiselta kannalta. Mitenkään nyt itseäni sen enempää kehumatta, nuorena (ja vielä ikäistään nuoremman näköisenä), kauniina, tyylikkäänä ja laadukasta pukeutumista suosivana naisena olen kokenut ulkonäköni enemmän haasteena työelämässä. Vaihdoin hiljattain työpaikkaa, ja sitä ennen useammassa haastattelussa käyneenä huomasin, että paremmin menee, jos koittaa näyttää hieman vaatimattomammalta. Etenkin naishaastattelijat olivat paha pala: luulisi, että tehtävään, missä toimii yrityksessä näkyvässä asemassa, haluttaisiin työntekijä, joka osaamisensa lisäksi myös näyttää edustavalta, mutta ei.

Huonojen kokemusten ja parissa entisessä työpaikassa esiintyneen työpaikkakiusaamisen opettamina yritän nykyään vetää töissä ulkonäön suhteen hyvin matalalla profiililla: ei vahingossakaan mitään tiukkaa/paljastavaa, hiukset kiinni ja hillitty meikki sekä matalat kengät, niin ei pitäisi liikaa pistää silmään. Onnekseni nykyinen työpaikka on hyvin miesvoittoinen ja viihdyn hyvin ilman sitä naispuolisten kollegoiden kyyläämistä! :)

Minä luulen, että vain ääripäillä on jotain merkitystä. Jos olet poikkeuksellisen kaunis, sinulla voi olla sellaisia ovia avoinna, joita ei meillä taviksilla ole, eli töitä, jossa jotain myydään juuri ulkonäöllä.

Ja jos olet poikkeuksellisen lihava tai muuten epämuodostuneen näköinen, voi olla, että se karkottaa työnantajia.

Mutta sillä välillä olevat me lähes kaikki olemme varmaan samalla viivalla.

Itse huomasin, että miesvaltaisella alalla työskentelevänä (ja sukupuolesta huolimatta pätevänä) pienikokoisena, perusnättinä naisena sain kuulla parissakin haastattelussa ettei tämä ole mitään pikkutyttöjen hommaa. Olen aika varma, että jos olisin 10cm pidempi ja toistakymmentä kiloa painavampi stereotyyppinen rekkalesbo, kukaan ei kyseenalaistaisi kykyäni hoitaa hommia.

On. Olen asiakkailleni edustamani yritykseni käyntikortti, joten on todella oleellista, että näytän tyylikkäältä.

Olen alalla, jossa ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja jos olisin huonokuntoinen tai epäedustava, ei firman tuotteet olisi uskottavia. 

Olen koulutettu, mutta ulkonäköni on myös valttikorttini. Olen varma, että olen edennyt myös siksi, että olen hyvän näköinen ja samasta syystä menestyn työssäni.