Lue keskustelun säännöt.
Puolison masennus
27.07.2020 |
Olemme vähän yli 30 vuotias pariskunta. Hyvinä päivinä mieheni on ihana ja rakastava, hellä ja hauska ja en voisi ihanampaa ihmistä haluta vierelleni. Aina valmis kuuntelemaan ja olemaan tukena. Mutta.
Miehelläni on tosi paljon huonoja päiviä. Huonoina päivinä vetäytyy ja on äreä, jopa inhottava. Huonoina päivinä minä hoidan perheen ja arjen, kauppareissut, pihatyöt, ihan kaiken. Mies käy töissä ja pelaa konsolipelejä. Keskivaikeaa masennusta sairastanut, aikaisemmin lääkitys ollut mutta nykyisin tilanne sen verran parempi ettei lääkkeitä koe enää tarvitsevansa. Tunnistaa edelleen että masennusta on, mutta ei koe hyötyvänsä terapiasta tms ja on vaan tuomittu loppuelämäkseen voimaan ajoittain huonosti.
Olen ihan loppu. Haluaisin vain että tuo masennuspaska ei ois osa meidän elämää. Tuntuu että sairastun itsekin mieheni takia. Uuvun kaikkeen koti työhön ja metatöihin, töissä teen pitkää päivää ja tuntuu että saan kohta burn outin. Jos kerron olevani väsynyt kaikkeen miehen mielen oireiluun, saan kuulla miten minun seurassa ei voi olla oma itsensä. Järkyttäviä riitoja ollut tämän takia.
Onko muilla ollut samanlaista? Loppuuko tämä joskus? Onko mitään toivoa.
Olen oikeasti ihan loppu. Oma elämä tuntuu vankilalta. Mutta rakastan miestäni niin kovasti ettei ero ole vaihtoehto.
Kommentit (5)
Kaiken se kestää. Paitsi mt-ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella vaikeaa olla masentuneen kumppani. Vielä vaikeammaksi sen tekee se, että masennuksesta parantuminen ei ole mitenkään itsestään selvää.
Ap, olet vielä nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet vielä saada uusi onnellinen elämä. Sinuna miettisin eroa vakavasti. Rohkeutta!
Vierailija kirjoitti:
On todella vaikeaa olla masentuneen kumppani. Vielä vaikeammaksi sen tekee se, että masennuksesta parantuminen ei ole mitenkään itsestään selvää.
Ap, olet vielä nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet vielä saada uusi onnellinen elämä. Sinuna miettisin eroa vakavasti. Rohkeutta!
Samaa mieltä. Masentuneen kanssa eläminen voi olla ihan yhtä helvettiä ja sairastuttaa koko perheen. Aina ei rakkaus vaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä täältä niinku haet? Rohkaisua ja kannustusta voimaannuttavaan eroon? Toivottavasti miehesi näkisi ton kirjoituksesi. Hän ansaitsee parempaa. Et taida todellakaan rakastaa häntä tosissasi.
Haen toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Saman rakkaan miehen rinnalla. Ja olen ihana puoliso ja 90% ajasta tuen häntä myös huonoina hetkinä. Tämä avautuminen johtuu siitä, että anonyymina voin vapaasti puhua tästä. Ystäville tms en halua mieheni todellista tilannetta kertoa.
Mitä sä täältä niinku haet? Rohkaisua ja kannustusta voimaannuttavaan eroon? Toivottavasti miehesi näkisi ton kirjoituksesi. Hän ansaitsee parempaa. Et taida todellakaan rakastaa häntä tosissasi.