Lue keskustelun säännöt.
Itketkö, nauratko vai suututko, jos exäsi vaihtaa sinut väkivaltaiseen kumppaniin?
Kommentit (19)
Toivon hänelle hyvää. Salaa saatan olla vahingoniloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen olevani se parempi ihminen, kun en toista hakannut.
Ex on ex. Ei kuulu hänen elämä minulle, ei kiinnosta.
Jos yhteiset lapset ovat kuvioissa, niin teen kaikkeni, että väkivaltainen tyyppi poistuu lähipiiristäni.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen olevani se parempi ihminen, kun en toista hakannut.
Et ole parempi ihminen, jos hyväksyt väkivallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni? En ole eksäni kanssa, joten ei ole mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei oikeastaan kiinnosta minkälaiseen ihmiseen "vaihtaa"
Olisin pahoillani hänen puolestaan ja tekisin rikosilmoituksen pahoinpitelystä, jos saisin sen tietooni. Valitettavasti miehet häpeävät joutumistaan perheväkivallan kohteeksi, eivätkä helposti itse tee rikosilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään nyt ihan tajua? Mutta varmasti puolisolla on jokin syy, koska exäni ovat väkivaltaisia. Ihmisparka kun joutuu turvautumaan väkivaltaan niiden kanssa, mutta se olisi täysin ymmärrettävää enkä tuomitsisi mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen olevani se parempi ihminen, kun en toista hakannut.
Et ole parempi ihminen, jos hyväksyt väkivallan.
Kyse ei ole siitä. Se on täysin toisen valinta, millaisen tyypin on valinnut.
En minä exääni lähde pelastamaan häneltä itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex on ex. Ei kuulu hänen elämä minulle, ei kiinnosta.
Vaikka lapsenne olisivat läsnä, niin ei kuulu sinulle mitenkään?
Entä jos ystäväsi (onko sinulla edes ystäviä?) alkaisi seurustelemaan väkivaltaisen ihmisen kanssa, onko sekin sinulle vain asia, joka ei kiinnosta? Exäsi on kuitenkin ollut ystäväsi.
Se on hyvä, kun tuollaisista existä pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti se ei sitten todellakaan ollut Se Oikea minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex on ex. Ei kuulu hänen elämä minulle, ei kiinnosta.
Vaikka lapsenne olisivat läsnä, niin ei kuulu sinulle mitenkään?
Entä jos ystäväsi (onko sinulla edes ystäviä?) alkaisi seurustelemaan väkivaltaisen ihmisen kanssa, onko sekin sinulle vain asia, joka ei kiinnosta? Exäsi on kuitenkin ollut ystäväsi.
Minun mielestä tämä ei liity välttämättä asiaan. Itselläni ei ole lapsia kenenkään exän kanssa ja sen jälkeen miten exä minua kohteli koko suhteen ajan ei ole edes sitä miten ystävät kohtelevat toisiaan. Exä ei merkkaa minulle mitään muuta kuin ikävää muistoa menneisyydestä. Minulle exän hyvinvointi on aivan yksi lysti. En ole vastuussa hänen elämästään tai valinnoistaan, eikä edes kiinnosta.
En tietäisi asiasta, koska ei kiinnosta missä menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex on ex. Ei kuulu hänen elämä minulle, ei kiinnosta.
Vaikka lapsenne olisivat läsnä, niin ei kuulu sinulle mitenkään?
Entä jos ystäväsi (onko sinulla edes ystäviä?) alkaisi seurustelemaan väkivaltaisen ihmisen kanssa, onko sekin sinulle vain asia, joka ei kiinnosta? Exäsi on kuitenkin ollut ystäväsi.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Yksikään puolisoistani ei ikinä ole ollut ystäväni. Ne on ihan erikseen ihmisinä. Puolisot on puolisoita, ei ystäviä. Puolisoon on täysin erillainen suhde kuin muihin ihmisiin.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Yksikään puolisoistani ei ikinä ole ollut ystäväni. Ne on ihan erikseen ihmisinä. Puolisot on puolisoita, ei ystäviä. Puolisoon on täysin erillainen suhde kuin muihin ihmisiin.[/quote]
Minä ajattelin noin edellisessä suhteessa. Mies oli parisuhdetta = seksiä varten ja kaverit oli hauskanpitoa ja keskustelua varten. No, nykyisessä kumppanissa minulla on ihan kaikki, hauskuuttaja, keskustelija, rakastaja, huolehtija... nyt ajattelen että mieheni on myös paras ystäväni.
No mitäs läksit niin? Kikkelis kokkelis!