Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon lamauttavasta arkuudesta?
24.06.2013 |
Olen kolmevitonen, akateemisesti koulutettu nainen, josta päältäpäin varmaan kukaan ei uskoisi että minulla on tällainen ongelma.
Olen kyllästynyt tylsään elämääni, mutta arkuuteni takia en pysty tekemään siihen mitään muutoksia. En pysty vaihtamaan työpaikkaa koska ahdistaa ja pelottaa ajatuskin työpaikkahaastattelusta. En pysty matkustelemaan, koska pelkään etten pärjäisi yksin maailmalla. En pysty edes menemään vaikka zumbatunnille koska pelottaisi mennä sinne vieraiden ihmisten sekaan. Enkä pysty deittailemaan, en ikinä uskaltaisi kohdata vierasta miestä sillä tavalla.... Niin sitten istun yksin kotona ja olen ahdistunut siitä ettei ole mitään tekemistä.
Millä ihmeellä tällaisesta arkuudesta voisi päästä eroon? Tuntuu ettei asteittainen totuttaminenkaan toimi koska kaikki pienetkin askeleet tuntuu mahdottomilta ottaa. Mitään lääkkeitä en halua syödä kuitenkaan, haluaisin oppia elämään rohkeammin nimenomaan itsenäni enkä kemiallisesti muunneltuna versiona. Toinen vaihtoehto toki olisi, jos pystyisi oppimaan olemaan tyytyväinen siitä arjesta ilman mitään tekemistä, sekin kävisi.
Kommentit (25)
No niin, et ole ollenkaan yksin tuon kieliongelmasi kanssa. Miljoonat kieltenopiskelijat kärsivät siitä, etteivät he pysty keskustelemaan sujuvasti, vaikka lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen ja ääntämys sujuisivatkin hyvin. Kieltä puhumaan oppii vain kieltä puhumalla eli harjoittelemalla.
Luulen, että osa ongelmistasi kaikkoaisi sillä, että alkaisit harjoitella englannin puhumista. Ota selvää, minkälaisia englanninkursseja asuinpaikkasi kansanopisto järjestää. Uskaltaisitko mennä jollekin kurssille? Jos vaikeat kurssit pelottavat, voit myös kokeilla aloittelijoiden kurssia, mutta siellä sinulla tulee kyllä aika pitkäksi :) Jos sinulla on vähän enemmän rahaa käytettävissäsi, niin voit ihan hyvin myös ottaa yksityistunteja. Yksityistunnit eivät nykyään ole enää yhtään kummallinen asia tai snobeilua.
Jos kansanopiston kurssit ovat mahdottomia, niin mene nettiin. Englannin keskustelutaitoa voi aluksi harjoitella kirjallisissa chateissa (englannin opiskelijoille varta vasten tehtyjä chatteja löytyy netistä paljon). Parin kuukauden kuluttua voit siirtyä suullisiin chatteihin. Onko sinulla skype? Siellä voit harjoitella englantia native speakereiden kanssa.
Minulla parani englannin kuullunymmärtäminen sillä, että aloin katsoa komediasarjoja (Frasier, Kolmas kivi auringosta, Frendit, ....) ilman tekstityksiä. Alussa vain semmoisia jaksoja, jotka olin jo nähnyt tekstitysten kanssa. Nykyään katson kaikki sarjat ilman tekstejä.
Tunnut mielenkiintoiselta tyypiltä, ap!
-nro 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lomakohteissa asiakaspalvelijatkin puhuu niin huonoa englantia ettei tarvi yhtään hävetä. vaikka sitten kommunikoisit lapuille kirjoittamalla. täysin kielitaidottomat 80-vuotiaatkin asuu espnajassa, kyllä ainä yhdestä aurinkolomasta selviät.
ahdistus/paniikkihäiriölääkityksen ideana ei ole kemiallisesti muutta mieltä vaan rauhoittaa oireita sen verran että uskallat altistaa itseäsi ahdistaville tilanteille. niinkuin itsekin sanot niin tuo välttämiskäyttäytyminen on sinulla nyt se suurin ongelma. Altistamalla keinolla millä hyvänsä pääset paranemaan Ja lääkitys saattaisi siinä auttaa. Myöskin varmasti terapiasta on apua. Esim ray kai rahoittaa jotain ryhmäterapiaa tai menet yksityisesti jos on varaa.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 16:19"]
Sosiaalisia pelkoja ja ahdistushäiriöitä on niin monenlaisia, että ehkä sen takia ap. ei ole tunnistanut itseään näistä kuvailuista, joita on lukenut. Mutta minäpä tunnistan itseni ap:n kuvauksista ja kärsin sosiaalisista peloista ja ahdistushäiriöistä. Lisäksi olen masentunut. Minulla masennus ja ahdistus ilmenevät samaan aikaan. Välillä voi olla hyviä aikoja, mutta sitten taas tilanne pahenee, kun tulee jokin kriisi.
Ap:n kriisi on ollut varmaankin siinä, kun hän on jäänyt sinkuksi vieraalle paikkakunnalle. Kannattaa hakea ammattiapua ennen kuin juutut kotiisi ihan kokonaan. Minulle oli vähällä käydä niin, kun omille oireille on aika sokea. Ihan heti en ole valmis uskomaan, että tarvitsen apua.
Suosittelenkin lääkäriajan varaamista heti huomenna. Saat ehkä lääkityksen ja keskusteluapua. Minulle on auttanut kognitiivinen terapia. Siinä etsitään korjaavia toimenpiteitä vääristyneisiin ajatus- ja toimintamalleihin. Nyt hieman jännittää, millaista apua tällä kertaa tarjotaan, kun hoitokontakti vaihtui.
[/quote]
luin kognitiivisesta terapiasta ja se vaikuttaa kiinnostavalta. En ole mielestäni nimittäin niin syvästi ongelmainen, että tarvitsisin välttämättä vuosikausien analyyttista terapiaa. Olen vain jotenkin lamautunut kun minut jätettiin heti kun muutin miehen vuoksi hänen kotipaikkakunnalleen, ja tarvitsisin nimenomaan apua omassa pienen elämän ummehtuneisuudessa muodostuneisiin kärsimystä aiheuttaviin ajatusmalleihin. Pahin niistä on se, että kiukuttelen elämälle siitä etten saanutkaan elämää jonka halusin, en onnellista perhettä ja lapsia, ja ikään kuin näytän kieltä elämälle : nän nän nää, en tee sitten mitään, tai ehkäpä voisin opetella vaikka ryyppäämään ja juoda itseni hengiltä!
Varaan tosiaan ajan heti huomenna eräästä terapiapalveluita tarjoavasta paikasta jonka sivuja olen ennenkin katsellut!
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 18:03"]
No niin, et ole ollenkaan yksin tuon kieliongelmasi kanssa. Miljoonat kieltenopiskelijat kärsivät siitä, etteivät he pysty keskustelemaan sujuvasti, vaikka lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen ja ääntämys sujuisivatkin hyvin. Kieltä puhumaan oppii vain kieltä puhumalla eli harjoittelemalla.
Luulen, että osa ongelmistasi kaikkoaisi sillä, että alkaisit harjoitella englannin puhumista. Ota selvää, minkälaisia englanninkursseja asuinpaikkasi kansanopisto järjestää. Uskaltaisitko mennä jollekin kurssille? Jos vaikeat kurssit pelottavat, voit myös kokeilla aloittelijoiden kurssia, mutta siellä sinulla tulee kyllä aika pitkäksi :) Jos sinulla on vähän enemmän rahaa käytettävissäsi, niin voit ihan hyvin myös ottaa yksityistunteja. Yksityistunnit eivät nykyään ole enää yhtään kummallinen asia tai snobeilua.
Jos kansanopiston kurssit ovat mahdottomia, niin mene nettiin. Englannin keskustelutaitoa voi aluksi harjoitella kirjallisissa chateissa (englannin opiskelijoille varta vasten tehtyjä chatteja löytyy netistä paljon). Parin kuukauden kuluttua voit siirtyä suullisiin chatteihin. Onko sinulla skype? Siellä voit harjoitella englantia native speakereiden kanssa.
Minulla parani englannin kuullunymmärtäminen sillä, että aloin katsoa komediasarjoja (Frasier, Kolmas kivi auringosta, Frendit, ....) ilman tekstityksiä. Alussa vain semmoisia jaksoja, jotka olin jo nähnyt tekstitysten kanssa. Nykyään katson kaikki sarjat ilman tekstejä.
Tunnut mielenkiintoiselta tyypiltä, ap!
-nro 18
[/quote]
Tosi kiva vinkki tuo, että voi katsoa englanninkielisiä sarjoja ilman tekstitystä - alan soveltaa heti tänään! Kursseillekin aion varmaan syksyllä etsiytyä, ehkä tosiaan aika alkeistasoiselle, ettei tarvitse hävetä tankkaamistaan ;-)
Muuten omituinen yksityiskohta on, että pienessä pöhnässä osaan myös puhua englantia melko hyvin. Silloin putoaa pois päältä se yliankara itsesensori, joka ei salli sanaakaan tulla ulos suusta ennen kuin on mietitty ettei siinä ole kielioppivirheitä ja että lause on tarpeeksi hyvin muodostunut kokonaisuus muutenkin. Muistan kun joskus opiskeluaikana bileissä joku ulkomaalainen opiskelija suorastaan kehui englannin taitoani, hänestä kuulostin hyvin syntyperäiseltä ( ei ollut itse englantia äidinkielenään puhuva), ja oli varmasti melko ihmeissään kun joskus myöhemmin alkoi jutella minulle arkena laitoksen käytävillä ja vastaukset oli tasoa "öööö ai dount kvait andörstäänd, kud juu spiik ö bit slouvör" :D
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:54"]
Onko vieraitten kielten puhumisen kammo ollut aina? Onko se ollut myös työmatkoilla ja ulkomaankonferensseissa? Millaiseksi arvioit kielitaitosi? Mitä kieliä ja millä tasolla puhut ja ymmärrät? Pystytkö lukemaan englanninkielisiä tekstejä helposti? Entä osaatko kirjoittaa vaikka englanninkielisen sähköpostin? Onko sinulla matkasanakirjaa?
Ennen minuakin pelotti lentokentät. Jossain vaiheessa oli vain pakko tehdä ulkomaanlentoja. Ekoilla kerroilla otin etukäteen selvää lentoasemista, eli tutkin mm. Helsinki-Vantaan ja Berlin Tegelin karttoja. Selvitin, mistä asemalle mennään sisälle, missä kohdissa on check in -pisteitä, missä on turvatarkastus ja missä on minkäkinnumeroiset lähtöportit. Tämä antoi jonkin verran varmuutta. Käytännön hyötyä tästä valmistautumisesta ei kuitenkaan ollut, sillä lentoasemilla on kyllä kaikki merkattu niin viimesen päälle selkeästi. Ja jos jokin ei ole selkeää (esim. Pariisissa remontin aikaan ei kyllä mikään ollut selvää), niin sitten kysytään. Sitä varten se henkilökunta siellä on, että niiltä voi kysyä. Muista, että aina on jokin sinua nolompikin henkilö ollut lentokentällä.
Laivaterminaalit jännittävät minua vieläkin, koska niissä en aikuisiällä ole vielä ollenkaan käynyt. Niihinkin kai menisin samalla taktiikalla, eli ensin netistä etsisin terminaalin kartan ja tutkisin sitä. Sitten paikan päällä vain seuraisin opasteita ja antaisin henkilökunnan neuvoa. Jännittäisihän se hirveästi tietenkin :)
Jos kysyy henkilökunnalta tai kanssamatkustajilta jotain, niin kannattaa muistaa hymyillä ja olla ystävällinen ja suhtautua ihan huumorilla omiin ongelmiinsa. Silloin apukin tulee ystävällisessä muodossa.
[/quote]
joo minulla on ollut aina tuo vieraiden kielten puhumisen kammo. En osaa muita kieliä kuin suomea, englantia kouluopintojen verran ja ruotsia sen verran mitä vastahakoisesta pakkoruotsista päähän jäi. Tuo englannin osaaminen se tärkeintä olisi. Ja periaatteessa osaankin, kirjoitin siitä lukiossa Laudaturin ja olen todella hyvä kirjoittamaan englanniksi. Mutta mitä puhumiseen tulee, ei suju ollenkaan.
En ymmärrä englantia puhuttuna juuri yhtään, tulee jotenkin liian nopeasti että ehtisin tajuta mitään. Ja kun itse yritän puhua spontaanisti, en löydä sanoja eikä siitä tule mItään. Konferensseissa sai usein valmistella kirjoitetuksi puheensa, minkä jälkeen kyllä pystyn sen lukemaan ääneenkin. Mutta olen tavalliseen puheviestintään jotenkin liian hidas ja sitten lopulta tulee itku, kun viestinnästä ei tule mitään. Valitettavasti ei ole työssä tai muuten tilaisuuksia harjoitella englannin puhumista tai puheen ymmärtämistä ollenkaan, ja sitä on yksin kotona vähän vaikea oppia.