Lue keskustelun säännöt.
Mitä on sattunut sinulle ja lapsellesi, jota et kehtaa kertoa kenellekään?
22.06.2013 |
Minä olin kerran vauvan kanssa keinumassa, vauva muutamia kuukausia, max. ½-vuotias ja sylissäni. Yhtäkkiä muksahdettiin maahan (etuperin onneksi ettei takaperin) kun muovinen keinu liukui altani! Vitsit että hävetti taloyhtiön pihalla, toivottavasti kukaan ei nähnyt,
Kommentit (5)
Olen nostanut vauvan vastoin kaikkia ohjeita sohvapöydälle sitterissä, ja mielestäni laitoin sitterin vielä niin päin, ettei se siitä tipu vaikka keikkuisi. Mutta se oli juuri väärin päin, sitterin jalas oli hetkessä siinä reunalla ja vauva tippui sitterin kanssa lattialle. Se oli hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 20:10"]
Olen nostanut vauvan vastoin kaikkia ohjeita sohvapöydälle sitterissä, ja mielestäni laitoin sitterin vielä niin päin, ettei se siitä tipu vaikka keikkuisi. Mutta se oli juuri väärin päin, sitterin jalas oli hetkessä siinä reunalla ja vauva tippui sitterin kanssa lattialle. Se oli hirveää.
[/quote]
siis tässähän kysyttiin mitä NOLOA on tullut tehtyä eikä että mitä vastuutonta! Pieni reppana :(
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 20:10"]
Olen nostanut vauvan vastoin kaikkia ohjeita sohvapöydälle sitterissä, ja mielestäni laitoin sitterin vielä niin päin, ettei se siitä tipu vaikka keikkuisi. Mutta se oli juuri väärin päin, sitterin jalas oli hetkessä siinä reunalla ja vauva tippui sitterin kanssa lattialle. Se oli hirveää.
[/quote]
siis tässähän kysyttiin mitä NOLOA on tullut tehtyä eikä että mitä vastuutonta! Pieni reppana :(
[/quote]
oho eipäs kysyttykään :-D anteeksi!
Vauva oli parikuinen, max 3kk, ja huusi ja huusi koko illan. Lopulta oltiin molemmat sängyllä, yritin imettää mutta eihän siitä mitään tullut. Oli viittä vaille etten käynyt käsiksi, siis ojensin jo kädet kohti mutta en sitten koskenutkaan edes. Jumalauta mikä syyllisyys vieläkin, vaikkei mitään edes tapahtunut. Olisi pitänyt osata perääntyä tilanteesta. Samoin toisen kerran, olin yksin kotona ja mies oli jossain, olin jostain syystä jo valmiiksi hermona ja vauvakin oli todella tyytymätön (aisti tietysti mielialani, mutta en jotenkin tajunnut sitä silloin). Huusin sitten vauvalle, että miksi huudat koko ajan tms. Hävettää, kaduttaa. Edelleen vauvan (nyt 9kk) huuto ja erityisesti nukutustilanteet saavat minut hermostumaan, en tajua mikä siinä on. Nykyään onneksi osaan hillitä itseni ja mennä vaikka toiseen huoneeseen hetkeksi, vaikka harvemmin tilanne menee niinkään pitkälle.
Minua nolottaa se, että esikoisen kanssa hurahdin vessahätäviestintään. Kiusasin vauvaparkaa tarkkailemalla neuroottisesti, mihin suuntaan vauvan naama on milloinkin nyrpällään, ja kirjasin ylös pissa-ja kakkavälejä. Vauvareppana ei saanut olla koskaan rauhassa, pienikin ynähdys ja olin heti kiikuttamassa lavuaarin päälle.