Lue keskustelun säännöt.
En halua liikkua äiti-lapsi porukoissa, muita?
22.06.2013 |
Kun esikoinen oli pieni, menin puistoon/ rannalle/ kävelylle muiden äitien ja lapsien kanssa. Alkoi ahdistamaan se että oma lapsi halusi useimmiten olla toisella puolella puistoa kun tuttavan muksu. Tuli nälkä, pissahätä ym eri aikaan kuin kavereilla ja koko homma tuntui ahdistavalta kun ei kauheasti pystynyt jutella sen toisen aikuisen kanssa ja omaa lasta sai kokoajan hakea jostain ja kieltää katoamasta jne.
Nyt lapsia on kaksi, enkä ole uskaltanut kokeilla puistoilua tai vaikka lintsille menoa yhdessä jonkun kaverin kanssa vaikka lapset ovatkin jo isompia. Tuloksena on ettei minulla enään juuri ole ketään äiti-lapsi tuttuja. Tuntuu ettei siitä kuitenkaan tule mitään ja on mukavampi kulkea rauhassa omaan tahtiin odottelematta muita vessasta tai sopimalla minne kohtaa leikkipuistoa milloinkin mennään/Mihin laitteisiin/ruokapaikkaan mennään. Varsinkaan ulkomaan matkoille tai esimerkiksi puuhamaahan en ikinä haluaisi lähteä toisen lapsiperheen tai lapsettomankaan kanssa.
Miten te muut saatte homman toimimaan?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta taas on tosi kiva kun on äitikavereita ja lapselle seuraa. Käytännössä olen kuitenkin aika samanlainen ehkä kuin sinä ap. Käyn nimittäin yleensä kahden lapsen kanssa kun mennään vaikka lastenkulttuuritapahtumiin, museoihin yms. joissa käydään usein, joskus puoliso on toki mukana mutta mä olen aktiivisempi noissa kävijä ja välillä mies taas käy kahden jossain lapsen kanssa ja saan omaa vapaata. Olen vähän arka ja laiska pyytämään ketään mukaan ja helppo on liikkua lapsen kanssa näin eikä tarvi murehtia aikatauluista kuin omalta kannalta (mun lapsella on esim. ollut yleensä vähän poikkeava päiväuniaika).
Sen sijaan tykkään kyläillä ja että meillä kyläilevät tutut lapsiperheet. Puistossa juttelen niiden kanssa keitä siellä sattuu olla (en toki ihan aina mutta vallankin jos paikalla on joku puolituttu) ja olen aika sosiaalinen. Mua ei haittaa jos ei lapseni viihdykään tämän tutun lapsen kanssa mutta joskus se tympii kun olisi mukava aikuisten juttu kesken ja lasta pitää lähteä toiselle puolelle puistoa vahtimaan. Syömä- ja vessa-asiat hoidetaan meidän tahdilla enkä tajua mitä pahaa siinä on vaikka puistossa mutta vaan ihan aniharvoin olenkaan sopinut kenenkään kanssa puistotreffejä vaan kyse on enemmän spontaanista jutustelusta, joissa joskus lapsillakin synkkaa keskenään, läheskään aina ei. Jatkossa varmaan pitäisi useammin kun meille tulee toinen lapsi ja esikoiselle pitäisi yrittää järjestellä leikkiseuraa kun on jo 4 mutta jää kotihoitoon kun jään äitiyslomalle.