Lue keskustelun säännöt.
Vietämme kaikki juhlapäivät erillään!
21.06.2013 |
Minä ja mieheni vietämme aivan kaikki juhlapäivät eri paikoissa. Lähinnä hänen halustaan. Meillä ei ole lapsia joten olemme vapaita viettämään aikaa ystävien kanssa, mutta meillä ei ole yhteisiä ystäviä. Tulemme molemmat toimeen toistemme kavereiden kanssa, mutta mies on mieluummin omiensa kuin minun ystävieni kanssa, ja minun on vaikea lähteä siihen porukkaan mukaan koska kaikki miestäni lukuunottamatta ovat "paatuneita poikamiehiä", enkä minun mukaantuloni oikein sovellu heidän saunailtoihinsa.
Tänä juhannuksena olen yksin kotona, sillä olen sairaana ja mieheni lähti taas omien kavereidensa luokse. Järjestelymme on toiminut tätä ennen ihan hyvin sitä lukuunottamatta, että minulle tulee aina vähän yksinäinen olo ja epävarmuus siitä, olenko sittenkään miehelle tärkein.
Yhteisjuhlia on järjestetty muutaman kerran: sekä minun että miehen ystävät on kutsuttu meille. Tämä ei ole kuitenkaan jäänyt tavaksi, koska edelleenkin hauskempaa on juhlia erillisissä porukoissa.
Onko tällainen järjestely normaalia? Miestä se ei haittaa ollenkaan, minua vain. Emme ole kertaakaan viisivuotisen suhteemme aikana esimerkiksi suudelleet vuoden vaihtuessa, koska olemme aina olleet eri paikoissa.
Kommentit (6)
Tuttua. Mun mies on niin ikään aina menossa kaverinsa kanssa pyhien aikaan - niinkun eivät näkisi tarpeeksi muutenkin! Oonkin vitsaillut hälle, että kohta hän viettää varmaan joulunsakin kavereiden kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska te sitten olette yhdessä? Eikö arkena aika ole kortilla kuten "kaikilla" muillakin?
Minulle tuollainen ei sopisi. Eikä onneksi kuulu miehen tapoihinkaan. Meillä on nyt lapsi, mutta ennen lasta vietimme yli 10 juhannusta yhdessä (usein kuitenkin isomman porukan kanssa, emme siis täysin kaksin), ja joulua, ja vappua, ja uutta vuotta ja...
Minä olen myös nyt kipeä, ja mies jätti oma-alotteisesti iltapäivän golfkierroksen väliin, jäädäkseen "hoitamaan" minua. Ihmettelin että eikö sinun pitäisi jo mennä, ja hän sanoi ettei jätä minua alakoululaisen riesaksi. :)
Kerro miehellesi mitä tunnet, ehkä hän luulee että sinulle on ns. ihan sama missä miehesi kulloinkin juhlii. Harva tykkää kyttyrää siitä, että puoliso haluaa enemmän yhteistä aikaa.
Niin ettehän te mitään abiturientteja ole?
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 21:56"]
Koska te sitten olette yhdessä? Eikö arkena aika ole kortilla kuten "kaikilla" muillakin?
Minulle tuollainen ei sopisi. Eikä onneksi kuulu miehen tapoihinkaan. Meillä on nyt lapsi, mutta ennen lasta vietimme yli 10 juhannusta yhdessä (usein kuitenkin isomman porukan kanssa, emme siis täysin kaksin), ja joulua, ja vappua, ja uutta vuotta ja...
Minä olen myös nyt kipeä, ja mies jätti oma-alotteisesti iltapäivän golfkierroksen väliin, jäädäkseen "hoitamaan" minua. Ihmettelin että eikö sinun pitäisi jo mennä, ja hän sanoi ettei jätä minua alakoululaisen riesaksi. :)
Kerro miehellesi mitä tunnet, ehkä hän luulee että sinulle on ns. ihan sama missä miehesi kulloinkin juhlii. Harva tykkää kyttyrää siitä, että puoliso haluaa enemmän yhteistä aikaa.
Niin ettehän te mitään abiturientteja ole?
[/quote]
Emme ole abeja, emme tosin keski-ikäisiäkään, mutta ihan reilusti ylittäneet teinivuodet :D
Olemme joskus puhuneet asiasta, mutta miehen mielestä hänellä pitää olla oikeus viettää aikaa ystävien kanssa samalla lailla kuin silloin, kun emme seurustelleet. Olen samaa mieltä siitä että hänellä on oikeus "kaveriaikaan", mutta ehkä ei ihan samalla tavalla kuin sinkkuna? Minä en ainakaan kadu mitään mieheni eteen tekemiäni pieniä uhrauksia. Arkena meillä on molemmilla kiire, ja juhla on aina juhlaa. On eri asia viettää väsynyt maanantai-ilta yhdessä kuin kerran vuodessa oleva juhannus.
Aloin tässä pohtimaan, että onkohan ongelman syvin ydin se, että en ole miehen paras ystävä? Hän on kyllä minun, ja juuri siksi oloni on tyhjä kun joudun juhlimaan ilman häntä. Hän kyllä tulee mielellään kotiin yöksi koska omien sanojensa mukaan haluaa nukkua vieressäni, mutta en nyt ihan pidä yhteisenä laatuaikana sitä että nukutaan vierekkäin...
-Ap
Me vietämme käytännössä kaikki perhejuhlat erillään, vaikka meillä on lapsia. Joskus seurustelun alussa kokeilimmeosallistua esim. joulun viettoon toisen perheen luona, mutta kumpikaan ei tykännyt. Eli edelleen joulutja pääsiäiset erillään (lapset minun kanssa, anoppi on alkoholisti), juhannuksena olemme kotona yhdessä.
Me olemme viettäneet tähän mennessä (6 v) kaikki joulut erikseen, koska vanhempamme asuvat kaukana toisistaan. Samoin vietimme viime vapun ja uudenvuoden molemmat omien kavereidemme kanssa. Aiempina vuosina olemme viettäneet kaikki vaput erikseen, kaikki juhannukset yhdessä ja puolet vuodenvaihteista.
Nyt vietämme jälleen juhannuksen yhdessä. Meille molemmille kuitenkin sopii, että olemme paljon omien kavereidemme kanssa. Viihdymme hyvin niin ja näemme toisiamme kuitenkin muuten niin paljon ja teemme kaikkea yhdessä, joten voimme olla myös erossa.
Kavereitamme asia usein ihmetyttää, mutta meiillä ei tosin asiassa ole mitään ongelmaa. Jos asia häiritsee sinua, puhu miehesi kanssa.
Tästä juhannuksesta tekee erityisen pahan se, että jos mies olisi sairaana, en todellakaan jättäisi häntä yksin kotiin... En vain ymmärrä tätä, hän on muuten huomaavainen mutta hylkää minut aina tällaisen tilaisuuden tullen :( En halua olla takiainen, siksi en koskaan kiellä häntä menemästä, mutta haluaisin edes joskus kuulla hänen sanovan, että juhlii mieluiten minun kanssani...
Voisiko se vaikuttaa että minä en juo juuri koskaan (migreenin takia), ja hän juo kuitenkin jonkun verran? Ehkä kanssani on tylsää?
-Ap