Kilpaillaan tässä pinossa, kenellä on ankein juhannus

En varmaankaan voita tätä kisaa, hyvä mulle. Koska päivä oli ihana, harvinaista yhteistä kiireetöntä vapaa-aikaa miehen kanssa, hedonismia seksin ja ruuan muodossa, selvinpäin kumpikin niin kuin aina muulloinkin (ei vaan maistu, kummallekaan).

Mutta. Näin yöllä yksin valvoessani minua ei lohduta yhtään se että suurin osa suomalaisista valvoo tämän yön, koska minä valvon joka ikinen yö. Ja päivä. Ja aamu ja ilta. No, valehtelisin jollen tähän lieventäisi että joka toinen tai kolmas vuorokausi nukun pari tuntia. Tämä alkaa hajottaa. Jos tietäisin milloin tämä loppuu ja nukun taas kunnolla, olisi helpompaa. Mutta tiedän että huomenna tapan aikaa koko päivän yksinäni, seuraavan yön ja seuraavan päivän ja seuraavan yön ja loputtoman päivien ja öiden ketjun.

Päälle kuuntelen jotain sukulaisten piikittelyä siitä kuinka mulla on niin ihanasti loputonta vapaa-aikaa ja kuinka olen laiska lorveksija ja kuinka mun elämä on niin helppoa, mutta toista se on heillä, korvaamattomilla, tärkeillä kiireisillä ihmisillä.

Meillä ei ole valvottavia vauvoja eikä mitään muutakaan hyvää syytä valvoa loputtomiin. Olisikin edes jotain järkevää tekemistä, mutta en varmaan olisi enää tässä jamassa kykeneväinen edes tekemään mitään järkeä vaativaa.

Päivät pysyn järjissäni koska yleensä on jotain tekemistä kuitenkin. Yöllä on yksinäistä ja helvetin tylsää. Niin juhannuksena kuin muulloinkin.

Okei mun iltavuoroja täynnä oleva, eilen alkanut viikon työputki ei tunnu enää missään. Kiitos teille ja tsemppiä kaikille. 

tai no... Lisään vielä että kattelen juhannusyönä vanhoja salkkareita. yksin. Piinaavaa:D

olen ulkomailla (ei juhannusta), mutta seuraan juhannusta facessa kavereiden päivityksistä. eilen mieheni kanssa oli megariita ja mietimme eroa. tänään aamulla mies lähti töihin ja on 24h vuorossa....    itselläni on ollut mehevä jokakesäinen tulehdus (...) ja olen syönyt jo koko viikon antibiootteja jotka estää alkoholinjuonnin, lopetin ne tänään aamulla mutta illa kun menin ulos ja otin pari kaverin kanssa niin tuli silti oksu olo ja lähidin aikasin himaan. nyt olen kotona, av-palstalla, syön lihottavaa take away ruokaa ja mietin edelleen että itääkö erota vai mitä.

No mites, että maanantaina, ti ja ke sairaalaan saamaan sytostaatteja, joista oksentaa viikon. Taas kerran. Tukka lähtee ja jalanpohjat. Tässä välillä tovutaan leikkauksista ja edellisistä hoidoista.

siis mitä ihmettä!! miksi ihmeessä sinä tuommosen miehen kanssa enää olet, saatika laitat syyttömät osapuolet eli lapset siitä kärsimään ja saamaan loppuiän traumoja!!?? Äkkiä ulos tuosta sotkusta, kusipäämies joka ei SINUA ansaitse!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 20:08"]

Miehen kanssa sukset täysin ristissä, viimeksi tänään syljin sen päälle ja mies tärisi vihasta ja sanoi inhoavansa sydämensä pohjasta. Lapsi itki peloissaan ja jouduin lähtemään pariksi tunniksi ulos lapsen kanssa että mies rauhoittuisi. Ollaan jumissa kotona kerrostalossa ja kaikki on ankeaa. Itse asiassa ollaan aina kotona, mitään ei tehdä koskaan eikä mihinkään mennä. Mies ei halua olla missään tekemisissä sukulaisteni kanssa, jotka ovat ainoa kodin ulkopuolinen elämäni. Lapsen takia yritetään edes jotenkin olla sovussa, vaikka ero tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin. Toivon ja odotan sitä hetkeä jolloin pääsen ulos tästä kaikesta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 00:45"]

siis mitä ihmettä!! miksi ihmeessä sinä tuommosen miehen kanssa enää olet, saatika laitat syyttömät osapuolet eli lapset siitä kärsimään ja saamaan loppuiän traumoja!!?? Äkkiä ulos tuosta sotkusta, kusipäämies joka ei SINUA ansaitse!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 20:08"]

Miehen kanssa sukset täysin ristissä, viimeksi tänään syljin sen päälle ja mies tärisi vihasta ja sanoi inhoavansa sydämensä pohjasta. Lapsi itki peloissaan ja jouduin lähtemään pariksi tunniksi ulos lapsen kanssa että mies rauhoittuisi. Ollaan jumissa kotona kerrostalossa ja kaikki on ankeaa. Itse asiassa ollaan aina kotona, mitään ei tehdä koskaan eikä mihinkään mennä. Mies ei halua olla missään tekemisissä sukulaisteni kanssa, jotka ovat ainoa kodin ulkopuolinen elämäni. Lapsen takia yritetään edes jotenkin olla sovussa, vaikka ero tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin. Toivon ja odotan sitä hetkeä jolloin pääsen ulos tästä kaikesta.

[/quote]

[/quote]

Sanoinhan että ero tulossa... ei se vaan sekunnissa käy :( 

Ei johdu juhannuksesta, mutta mielialalääkityksestä huolimatta koen elämän täysin merkityksettömäksi. Olen 41-vuotias ja tää kaikki on niin nähty. Perusasiat päällisin puolin kunnossa, on työ ja koti ja jonkin verran älliäkin. Mutta silti. Mä en jaksa tätä enää toiset 40 vuotta.

Lisäksi mokasin firman kesäjuhlissa jokunen päivä sitten, päädyin istumaan iltaa kaksistaan pomon kanssa. Arvatkaa vaan juorutaanko firmassa.

Eihän tää kuulosta miltään, mutta pahalta tuntuu. Juhannuksen luonnollisesti vietän yksin ilman sen kummempaa tekemistä. Raittiuslupaus on tehty. Toisaalta, sama kai se olis juoda ittensä ennenaikaiseen hautaan.