Autan aikuista lastani.
Mitähän AV-raati sanoo? Aikuinen lapseni asuu omillaan oman perheensä kanssa. Vaimo ja 1 lapsi. Nyt jälleen ostin lapselleni vaatteita. Hän ei pyydä. Heillä on taloudellisesti tiukkaa. Toinen työtön ja toinen opiskelee. Todella harvoin pyytävät apuja. Veisin ruokakassin jos tarve vaatisi. Olen ostanut vaatteita lapselleni, lapsenlapselle. Tarvikkeita heidän kotiinsa. Miniälle en ole juurikaan mitään ostanut. Vaatetta tms henkilökohtaista. Joululahjat ja synttärit nyt on oma lukunsa. Hänen äitinsä on jeesannut häntä siinä.
Kommentit (3)
Todella mukavaa, että pystyt auttamaan lastasi ja hänen perhettään taloudellisesti.
Minäkin auttaisin, jos vain saisin auttaa. Minun aikuinen lapseni ei ota minulta mitään apua vastaan.
Meillä äitini auttaa ostamalla lapsille vaatetta ja kustantamalla harrastuksia ja se on ihan mukavaa. Pärjättäisiin ilmankin, mutta koska hän saa hyvän mielen ja lasten vaatteet ja tarvikkeet olisivat meille iso menoerä, niin kaikki ovat onnellisia.
Ihmettelen aina sitä, kuinka iso haloo nousee siitä, jos vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan muutamilla kympeillä/satasilla silloin tällöin. Meillä on paljon kavereita, joiden vanhemmat auttavat kymmenillä tuhansilla euroilla asunnon ostamisessa, auton ostamisessa jne. Se on ihan luonnollista että vanhemmat auttavat, jos heillä on varaa, varsinkin kun isot ikäluokat nykyään perivät aika hyvin tilanteessa, jossa heillä on hyvät tulot eikä enää velkaa. Siitä vaan ei hirveästi huudella.
Jos olisin lapsesi, ottaisin avun kiitollisena vastaan.
Jos olisin aikuisen lapsen äiti, en elättäisi lastani perheineen, jos he ovat ahdingossa laiskuuden tai holtittoman rahankäytön vuoksi. Mainitsemassasi tilanteessa toimisin varmaan samalla tavalla kuin sinäkin.